Niinpä niin!

Klo 12:05--> Korona on lusittu ja maskit sekä käsidesit taas käytössä. Nenä vuotaa vielä, kurkkukin on omituinen ja ääni menee välillä, mutta haju- ja makuaisti ovat melkein normaalit. Veto tosin on poissa, eikä tee mieli lähteä yhtikäs mihinkään, ellei ole pakko!

Eilisiltana kävin jätskiautolla kahden muun kanssa. Nyt minulla on se leikkiautokin. ;) Lapsi on terve, kun se leikkii..... Tuolla se on keittiönpöydällä. Banaanisandwitch oli hyvää, ei liian makeaa, eikä liian äklöä. Ostan toistekin.

Minun vappuni oli yksi tölkillinen Fabriikin kotisimaa. Ei ilmapalloja, ei serpentiinejä, eikä mitään muutakaan. Netistä katselin satojen moottoripyörien ja vanhojen autojen menoa ja vapputoria. Olisi siellä ollut joku marssikin soittokunnan tahtiin, muttei jaksa kiinnostaa niin vanhanaikaiset humputtelut.

Istuin mieluummin partsilla ja kuuntelin mustarastaan laulua.

Tänään sitten lähdin kävelemään kohti postin lokerikkomerta. Hitaasti ja rauhallisesti kuljin ja seurasin kevään edistymistä. Paljon oli narsisseja ja orvokkeja reitin varrella.

Lokerikolla tapasin ystävättäreni. Yritin avata lokeroa, vaan ei onnistunut. Kolme-neljä kertaa naputtelin, mutta ei mitään tapahtunut. Menin siis Postin tiskille ja sieltä nainen tuli avukseni. Ei hänkään saanut sitä auki. Soitti sitten johonkin palvelunumeroon ja kertoi asian. Lykkäsi luurin minulle ja sieltä kyseltiin paketin tiedot, mistä tulee, milloin piti hakea, minun tietoni. Lopputulos oli se, etten saanut pakettia. Se siirretään Postiin ja sille järjestetään kotiinkuljetus. Kun minulle ei kerrottu, että kun hakuaikaa jatketaan, lokeron koodikin muuttuu. Minulla oli vain se koodi, jonka alunperin sähköpostiini sain.

No, pääasia, että vihdoin saan sen joulukuussa tilaamani tuotteen, jonka piti tulla tammikuussa. :)))) Se on siis Pöhöttimen leivontasetti. Hartaasti odotettu. Ja tarpeellinen. Sillä säästää tiskiä ja sen avulla saan tehtyä helpommin ruokaa ja leivottua. 

Olenhan minä tässä viikkojen aikana tehnyt sillä vaikka mitä. Jaoin sämpylätaikinaohjeeni neljällä, että saan tehtyä kaksi sämpylää. Ei jää mitään kuivumaan pöydälle, kun tulee syötyä heti. Olen tehnyt perunajauhokuppikakkujakin, sormipikkuleipiä ja ties mitä.

Pääsin siis autolla kotiportille, joten en ole niin väsynyt kuin pelkäsin. Säästin puolet matkasta, joten nyt voin mennä partsille nauttimaan kuumaa teetä ja yhden jäätelön.

Oikein ihanaa kevätpäivää!

P.S. Poistin kaikki 10 meemiä, kun ei kukaan tarttunut niihin ja tehnyt omiaan. Turha yksin paljastella asioita itsestään, kun muut eivät ole valmiita samaan. ;) Se 11. jäi julkaisematta kokonaan.