24. luukku

24.12. 

 

Tonttu Tiukunen on nyt kierrellyt siellä täällä eri puolilla koko joulukuun. Kuitenkin sen mielestä kodikkaimmalta tuntuu torin seutu jouluvaloineen ja -kuusineen. Siellä tuoksuukin joululta - omenilta, glögiltä, kuusenhavuilta. Siellä on paljon ihmisiä ja tonttuja, ja kaikki ovat iloisia.

Tiukusella oli vain yksi toivomus Joulupukille. Se halusi olla yhden päivän ajan valkopitsinen keiju, jolla olisi taikasauva kädessään. Sillä se voisi taikoa yrmeimmänkin ihmisen kasvoille jouluhymyn.

Voit itse käydä tarkistamassa, onko Tonttu Tiukunen lennähtänyt torikuusen oksille viettämään päiväänsä Pitsikeijuna. Mutta älä kerro kenellekään, jos näet sen jonkun oksan raosta. Se haluaa olla piilossa, katsella sieltä jouluaaton tohinaa torilla ja heilutella taikasauvaansa.

Salaperäisesti hymyillen Tonttu, anteeksi, Pitsikeiju Tiukunen, toivottaa kaikille erittäin iloista, hauskaa, rentouttavaa, rauhallista ja mukavaa jouluaikaa!

 

Päivän laulu Sydämeeni joulun teen

  

23. luukku

23.12.

 

La-la lal-lal-la, helikellot soi. Tulla tonttuset voi ilomielin... laulaa Tonttu Tiukunen ja hypähtelee innoissaan. Pian on joulun juhla. Tänään kaikilla on kiire ja kaikki hyörivät ympäriinsä kuin hyrrät. Tiukusta naurattaa. Miksi pitää hyöriä tuolla tavoin, kun se joulu tulee, vaikkei mitään tekisi.

Mitkä ne tontut tehtävät nyt sitten olivatkaan, miettii Tiukunen. Sen laulun mukaan pitää ensin herättää lapset, mutta se on huomisen hommia. Luulen kyllä, että he heräävät muutenkin aikaisin ihan itsestään ja herättämättä, miettii hän. Varmasti heitä jännittää, eikä nukkumisesta tule mitään.

Porot pitää pukille valjastaa ja reki kiillottaa. Ainakin jalakset pitää kunnostaa, että ne kulkevat hyvin ja laittaa renkaatkin mukaan, kun kaikkialla ei ole lunta.

Mitenkäs se pukki virkistetään? Heitetäänkö sankollinen jääkylmää vettä niskaan vai pitääkö juottaa aamukahvia, että hän kunnolla herää? Lahjatontut ovat kyllä tarkistaneet, että kaikki ovat reessä mukana, mutta siinä aaton vauhdissa voi kyllä jokunen paketti tippua kyydistä ja ne löytävät perille vasta joulun jälkeen.

Kuusikin koristellaan yhdessä ja kyllä Tonttumuori ne mantelit laittaa puuroon. Niitä pitäisi olla vain yksi, mutta kukaan ei koskaan kerro saaneensa sitä ja muori vähän huijaa laittamalla niitä kourallisen, että mahdollisimman moni mantelin saa, tietää Tonttu Tiukunen.

Jospa kuitenkin tarkistan, että ruokakomerossa on niitä manteleita, tuumaa Tiukunen ja sipsuttaa keittiöön.

 

Päivän laulu Joulun manteli

  

22. luukku

22.12.

 

Mitenkähän se talvi eilen seisahti?, ihmettelee Tonttu Tiukunen, kun kuulee talvipäivänseisauksesta. Tonttumuori selittää, että eilen oli vuoden lyhin päivä ja pisin yö.

Sen sijaan Tiukunen kyllä tietää, että oli myös Tuomaan päivä ja Tuomaanristejä tontutkin ovat vuolleet. Ne ovat sellaisia vinoruudun mallisia lastutähtiä. 

Tuomaan päivästä alkaa jouluaika oikein virallisesti, joten olenko minä nyt virallinen tonttu?, kysyy Tiukunen. Tonttumuori hymähtää, silittää Tiukusen hiuksia ja sanoo, että olethan sinä oikea ja virallinen tonttu ihan joka ikisenä päivänä.

Tuomaan päivänä tuotiin lattialle olkia pesäpäiviksi. Niissä on mukava kelliä. 

Hyvä Tuomas joulun tuopi, rallattelee Tonttu Tiukunen ja kaivautuu olkikasaan päiväunilleen. Siellä se tekee ensin  olkitähtiä kuuseen ja kun väsymys iskee, se sulkee silmänsä ja näkee unta olkipukeista, joilla se ratsastaa pitkin katuja.  

 

Päivän laulu Kun joulu on

  

 

21. luukku

21.12.

 

Kylläpäs ihmisten joulutorilla on vilskettä, huomaa Tonttu Tiukunen. Karuselli pyörii, nuotiossa paistetaan omenoita ja makkaraa, paahdetaan vaahtokarkkeja. 

Punaisissa joulutuvissa myydään kaikkea mahdollista. On itsetehtyjä koruja, kransseja, koristeita, kakkuja, kynttilöitä, vaatteita, tauluja, kukkia ja vaikka mitä.

Kaiken keskellä seisoo kuusi valoineen ja lapset kurkistelevat sen sisuksiin kuin etsien jotain. Ehkä siellä on joku tonttu piilossa, tuumaa Tiukunen ja aikoo itsekin mennä kohta sinne piiloon ja leikkimään lasten kanssa.

Esiintymislavalla soitto soi ja moni laulaa solistin mukana. Jostain tulee glögin ja pipareitten tuoksu ja se saa Tiukusen etsiytymään jonon jatkeeksi.

Sitten se nappaa omenan Tonttumuorin korista ja sitä mutustellen Tonttu Tiukunen pistää tanssiksi ja jatkaa matkaansa karuselliin.

 

Päivän laulu Tonttukaruselli

  

20. luukku

20.12.

 Lokakuun lopussa Tonttu Tiukunen kulki eräälle sillalle. Siellä yhden talon edessä patsaspojat seisoivat kivellään ja seinässä irvistelivät kurpitsalyhdyt, lensivät lepakot ja sitten sinne alaosaan ilmestyi rivi tonttuja. Tuli ihan jouluinen olo, vaikka talon pihalla tuntuivat diskovalot välkkyvän niin, että silmiä häikäisi. Se oli sitä halloweenia se.

Toisaalla naispatsas seisoi koko kesän synkän näköisenä, kun vesi ei solissut sen varpaille. Viime talvena sen harteilla oli pitkän aikaa huivi lämmittämässä, mutta nyt on aika tarkistaa, onko se saanut punaisen hiippalakin kutreilleen. Ehkä patsaspojatkin saavat sellaiset päähänsä, että pääsevät joulutunnelmaan. 
Ainakin se naispatsas oli saanut oranssin huivin harteilleen muutama viikko sitten.

Onkohan tontuille tai joulupukille pystytetty patsasta mihinkään? miettii Tiukunen. 

Sitten se menee puistoon seisomaan liikkumatta kuin patsas ja miettii, huomaako kukaan, ettei se olekaan oikea patsas. Tonttu Tiukusta alkaa naurattaa niin paljon, ettei se kauaa pysty paikoillaan olemaan. Ehkä olen liian pieni ja lyhyt patsaaksi, se lopulta toteaa ja hypähtelee kohta sillalla matkalla seuraavaan tehtäväänsä, jonka Tonttumuori sille antoi.

 

Päivän laulu Tonttu

 

19. luukku

19.12.

 

 Jos tuoksut ja värit on käyty läpi, on aika makujen, tuumii Tonttu Tiukunen. Mitähän niitä olisikaan? Varmaan monta.  Mietitäänpäs. Kaneli, neilikka, pomeranssi, manteli, inkivääri, vanilja, appelsiini, kardemumma, julmust eli joululimsa, glögi, karpalo, joulukahvi ja -tee, sahrami, kirsikka, suklaa, luumu, kinkku, porkkana, lanttu, kala, sinappi, rosolli....

Tässähän tuli ihan nälkä, huomasi Tiukunen ja alkoi miettiä, mihin kaikkeen noita mausteita ja aineksia käytetäänkään.

Kun Tonttulassa leivotaan pipareita, koko tienoo tuoksuu - joululta, toteaa Tiukunen. Se on taatusti yksi parhaimmista joulun tuoksuista! Siinä voi tuntea neilikan, kanelin ja inkiväärin, pomeranssinkuorenkin tuoksun. Ja ne melkein maistaa suussaan.

Iltaisin Tonttumuori lämmittää glögiä ulkoa töistään tuleville tonttusille. Paras mauste siinä on rakkaus ja välittäminen.

Kohta on aika paistaa kinkkukin ja siksi Tonttumuori keittää jo sinappia salaisella reseptillään. Ilman sitä kinkku ei varmaan maistuisi niin hyvältä kuin se maistuu.

Nälkäisenä Tonttu Tiukunen lähtee Tonttulaa kohti pyytämään Tonttumuorilta jotain joulunmakuista syötävää.

 

Päivän laulu Piparkakkutalo

 

18. luukku

18.12.

 

Tonttu Tiukunen on jo kertonut joulun tuoksuista ja niinpä se rupesi miettimään joulun värejä. Tietysti vihreä kuuluu jouluun, kun se on kuusen väri. Se on myös uudistumisen väri.

Punainen on tontun vaatteiden väri, tulppaanin ja joulutähden, ja se symbolisoi lämpöä ja rakkautta.
Kulta on valoa ja ylevyyttä tarkoittava väri. Hopea on viileä ja juhlallinen metallinsävy.

Valkoinen on kuin lumi tai enkeli ja se tarkoittaa väreissä puhtautta.
Tummanpunainen ja burgundi tuovat ylellisyyttä. Tummansininen luo kontrastia ja syvyyttä.
Pastellivärit tuovat modernisuutta.

Kaikkea ne värit kertovatkin, miettii Tiukunen. Kukahan ne on määrännyt noin oleviksi? Miksei kuusenvihreä voisi olla rakkauden väri?
Tosin, puhdas kuin lumi tai kullanvärinen valo eli aurinko. Tottahan ne ovat. Ei valo voisi olla vihreä, eikä lumikaan.

Ehkä se joku on sittenkin ollut oikeassa värejä määritellessään, ajattelee Tiukunen ja alkaa ajatella sinisiä ajatuksia.

 

Päivän laulu Joulun värit

 

17. luukku

17.12.

 

 Tontut ja enkelit kuuluvat molemmat jouluun. Tontut kulkevat maalla ja enkelit taivaalla. Molempia siis tarvitaan. Eikä tule yhteentörmäyksiä.

Tonttu Tiukunen miettii, mihin häntä oikein tarvitaan. Välillä  hän tuntee olevansa suojelusenkeli, välillä ihan vain tonttu. Mutta onko heillä sitten eroakaan? Jos tonttu voi suojella jotakuta, onko hän tehnyt jotenkin väärin ja vienyt jonkun enkelin työn? Pitäisikö hänen odottaa, että enkeli ehtii paikalle vai saako hän olla suojelusenkeli-tonttu?

Kylläpä nämä miettimiset menivät nyt monimutkaisiksi, tuumii Tiukunen. Pitäisikö etsiä joku enkeli ja kysyä häneltä vai tietäisikö Joulupukki tai -muori vastauksen?

Sitten Tiukunen päättää, että juuri nyt on se ja sama, miten pitäisi tehdä, sillä hän aikoo tulevaisuudessakin suojella lapsia, jos kohdalle osuu jokin vastaava tapahtuma kuin viime talven mäenlaskijat, jotka olivat tulla kadulle avoimesta portista. Ei siinä ollut aikaa odottaa enkeleitä, itse piti toimia.

Tonttu Tiukunen päättää, ettei hän nyt häiritse kysymyksillään vanhempiaan, kun heillä on muutenkin kova kiire joulun valmisteluissa. Kyllä tonttu voi olla vähän enkelikin tarvittaessa, hän miettii ja lähtee tallustelemaan tuttua kujaa kohti.

 

Päivän laulu Tonttu ja enkeli

 

16. luukku

16.12.

 

 Kun eilen oli puistoista puhe, niin tänään Tonttu Tiukunen menee puistoon, jossa on valot kymmenissä puissa ja pari selfie-paikaksi muuttunutta rakennelmaa.

Muutama vuosi sitten Tiukunen sai todistaa usean ihmisen nurinmenon uusimmalla valopaikalla. Sen alusta oli näet ainakin silloin aivan hirmuisen liukas. Kaikki paikalle tulleet siitä toisiaan varottivat ja moni lähti sieltä verta vuotaen. Ehkä Tiukunen käy tarkistamassa, onko alusta vaihdettu.

Tonttu Tiukunen on ihmetellyt noita selfieitä. Miksi itsestä pitää ottaa kuvia, poseerata hassusti ja näyttää hassulta? Hymy on kuin irvistys, kun ei voi näyttää oikealta itseltään, vaan pitää matkia maailmantähtien töröhuulia ja ristikkäisjalkoja. Jos on pakko itsestään kuvia muille näyttää, niin eikö olisi parempi olla ihan vain itsensä näköinen?

Tiukunen ainakin on oma itsensä, eikä peittele puutteitaan, ja nauraa oikeasti, jos naurattaa. Ei käden taakse kätkeytyen tai muuten teennäisesti. 

 Tiukusta huvittaa, että jos tontutkin alkaisivat moiseen hommaan, siinä olisi naurussa pitelemistä. Kuka tonttu jaksaisi koko ajan harjata hiuksiaan tai partaansa edustuskuntoon? Ei kukaan.

Pelkkä tonttuselfie-ajatuskin alkoi naurattaa Tiukusta niin kovin, että nyt hän nauraa vedet silmissä, kaksin kerroin ja mahaansa pidellen. On se hauskaa, kun on hauskaa.

 

Päivän laulu Tontun tehtävät

 

15. luukku

15.12.

 

 Tonttu Tiukunen rakastaa myös puistoja ja hautausmaita. Niissä voi olla rauhassa, olla, kulkea ja kuunnella luontoa. Seurata lintuja ja eläimiä. 

Oravat vilistävät puiden rungoilla. Peurat syövät tuoreita kukkia haudoilta, mikä ei tietenkään ole kivaa niistä, jotka kukkia ovat sinne tuoneet.

Kesäisin linnut laulavat sydämensä kyllyydestä, tekevät pesiään puihin, munivat ja hoitavat poikasiaan.

Tiukunen katsoo, mikä kukka milloinkin avaa nuppunsa. Soittaa kielon ja kissankellon kukkia ohimennessään. Nauraa kilpaa auringon kanssa.

Nyt hautausmailla on vielä hiljaista, mutta viikon päästä alkaa vilinä. Ihmiset tuovat pitkään palavia kynttilöitä haudoille, joulun kukkia ja havuja. 

Vielä kun saataisiin lunta, niin mikään ei olisi kauniimpaa kuin kynttilöiden loiste lumella, kaunis talvinen maisema ja öinen hiljaisuus. Silloinhan Tiukunen siellä mieluiten aikaansa nyt viettää.

Tonttu Tiukunen vetäytyy kuusiaidan tuuhean oksan taakse levolle ja vetää naavapeiton suojakseen. Siellä lämpimässä se kuuntelee unilauluna kappelin urkujen soittoa. Pian se jo nukkuu tyytyväisenä...

 

Päivän laulu Kaksi kynttilää

 

14. luukku

14.12.

 

Tonttu Tiukunen rakastaa kukkia, ja varsinkin tuoksuvia. Kielot, tasetit, tulppaanit, hyasintit, havut ja kuusi ovat siis niitä parhaita joulutuoksuja.

 Jotkut taas eivät kestä ollenkaan niiden tuoksuja ja he melkein pyörtyvät pelkästä ajatuksesta, että joku toisi niitä heille. 

Tiukunen ei voisi ajatellakaan joulua ilman joulukukkia! Miten ihana tuoksu leijailee kukkakauppojen luona, kun niiden ohi kulkee. 

Millainen tuoksusinfonia mahtaakaan olla niissä kasvihuoneissa, joissa joulukukkia kasvatetaan?! Tonttu Tiukunen ei ole koskaan päässyt käymään sellaisessa. 

Ehkä sen pitäisi ottaa selvää, missä sellaisia on ja mennä oikein ajan kanssa sinne nuuhkimaan. Että saisi varmasti kylläkseen joulutuoksuista.

Nyt Tiukunen tyytyy nuuhkimaan hennon vaaleanpunaista hyasinttiaan, joka pikkuhiljaa avaa kukkatorviaan ja leyhyttää eteerisiä öljyjään ilmaan. Tiukuselle joulun hajuvesi on siis hyasintti, mieluiten sininen, se voimakastuoksuisin.

 

Päivän laulu Hyasinttien aika

 

13. luukku

13.12.

 

Maailmassa on monenlaisia joulukalentereita. Tonttu Tiukunen on joskus salaa katsellut lasten joulukalentereita ikkunoista kurkkien. Jotkut avaavat luukun ja innoissaan tutkivat, mikä kuva luukun takaa paljastuu. Toiset avaavat pakettiluukkuja, joissa on suklaata, muita karkkeja, legoja, pikkutavaroita, teepusseja, kaakaota, puuroja ja vaikka mitä. Sitten sellaisia katsotaan televisiosta tai kuunnellaan radiosta.

Mutta monessa kaupungissa on myös ikkunakalentereita. Jonkun talon ikkunassa on tänäänkin auennut verho numero 13:n edestä ja paljastanut jouluisen asetelman.

Jouluaaton iltakävelylle sopiikin sitten hyvin kulkea kalenteri-ikkunat numerojärjestyksessä ja ihmetellä ihmisten kekseliäisyyttä, katsella ja tutkia ikkunat yksitellen ja tarkasti. Niistä riittää varmaan juttua pitkäksi toviksi.

Tonttu Tiukunen lähteekin nyt kulkemaan avatut ikkunat nurinperin eli näkee sen ykkösen sitten viimeisenä. Onkohan mikään kaupunki tai kylä keksinyt tarinaa niiden ympärille? Että jokaisessa ikkunassa olisi tarinan seuraava osa.

 

Päivän laulu Joulukalenterin luukut

 

12. luukku

12.12.

 

 Tonttu Tiukunen kuuli huhua, että tänään on tonttujen talkoopäivä. Kaupungilla liikkuu tonttukuoro iloisesti laulaen, jotkut tontut voimistelevat ja laulavat esiintymislavalla ja tonttuja löytyy monen putiikin ikkunasta näyttämässä taitojaan. Voih, Tiukunen on aivan innoissaan. Niin paljon tonttuja ja tapahtumia! 

Näyteikkunoissa tonttuja oikein vilistää. Nyt Tiukusen on pakko hidastaa askeliaan ja katsoa jokaista näyteikkunaa oikein tarkoin. Ehkä sieltä löytyy sukulaistonttuja.

Kappas, tuolla on Vaatturitonttu korjaamassa housuja, tuolla Leipuritonttu pyörittelee piparipullia. Lelukaupassa Korjaajatonttu laittaa ikkunassa olevaa junarataa kuntoon. Kellotonttu on kiivennyt torniin ja laittaa ison kellon koneistoa kuntoon, kun kukaan ei ole vuosiin kuullut sen lyövän tunteja. Karkkitonttu taivuttaa piparminttutankoja joulukepeiksi.

Tonttumuori keittää torilla kaikille riisipuuroa isossa soppatykissä. Sieltä tuleekin niin hyvä tuoksu, että Tiukunen lähtee maha muristen ja melkein kuola valuen kohti kanelisokerista puurolautasta ja pipareita.

 

Päivän laulu Tonttujen jouluyö

 

11. luukku

11.12.

 

Tonttu Tiukunen ylittää rautatien tasoristeyksen varovasti ja pääsee pitkän kadun alkuun. Sitä koristavat sievät puutalot, joiden ikkunoista loistavat adventtitähdet ja valoketjut. Katua puolestaan reunustaa suora, puista muodostuva kuja, joka on kesällä vehreä ja vihreä, talvella kuuraisten oksien koristama talven ihmemaa. Syyssateet puolestaan laittavat oksille vesihelminauhansa, jotka kimaltavat auringossa tai pimeällä autojen valossa.

Kohta ollaankin jo risteyksessä, josta käännytään salaperäiselle mutkittelevalle tielle. Vasemmalla on kuin peikkojen kallioita. Tiukunen voi ihan kuvitella niiden hyppäävän milloin tahansa sieltä esiin. 

Oikealla kimaltaa meri ja Tiukunen miettii, miltä näyttäisi, jos sen kesällä näkemät sadat veneet olisivatkin siellä koristeltuina valoin ja köynnöksin. Se olisi kaunista. Mutta talveksi veneet viedään pois, eikä niitä siis näe. Mutta ainahan voi mielikuvitella, tuumii Tiukunen.

Kun tie kääntyy vasemmalle, tonttua alkaa ihan pelottaa siellä pimeässä. On niin synkkää, että vauhti itsestään nopeutuu. Pitää päästä nopeasti pelottavien kohtien ohi. Ovatkohan peikot kotikoloissaan?

Huh, onneksi pian tulee risteys, josta pääsee kääntymään takaisin  valoisammille kaduille ja kohti keskustaa. Ohimennessään Tiukunen kurkkii ikkunoissa ja pihoilla näkyviä valoja ja asetelmia ja iloitsee, kuinka joulun lähestyminen näkyy pihoilla ja taloissa.

 

 Päivän laulu Poika ja mummo

 

10. luukku

10.12.

 

Tonttu Tiukunen kävelee valaistua kuusikujaa pitkin ja sen päästä löytyy oikea Tonttumaa. Siellä voi kurkistella ikkunoista sisään ihan luvan kanssa, jos haluaa tietää, millaista tonttulassa on missäkin kohtaa. 

Tonttujen kellarissa on paljon säilykkeitä talven varalle, saunassa tontut istuvat lauteilla ja vihdat viuhuvat, kun ne vihtovat toisiaan koivun tuoksuisiksi.
 
Liiterissä joku tontuista hakkaa puita, navetassa ruokitaan lehmiä lypsyn jälkeen. Lampolassa määkivät isommat ja pienemmät tervehtien ohikulkevaa Tiukusta.

Lahjapajassa on vilskettä. Tontut häärivät työtehtävissään. Pihan tuvassa voi paistaa pipareita tai askarrella, ja monesti Joulupukkikin on tavattavissa aputonttunsa kanssa kammarissaan. 

Kauniisti valaistulla ja koristellulla pihalla pukin porot syövät jäkälää. Ehkä näet siellä vilahduksen Tonttu Tiukusestakin, jos katsot joka puolelle tarpeeksi tarkoin. Onkohan hän saunassa heittämässä löylyä vai paistamassa pipareita?

Tonttumaassa pääsee oikeaan joulutunnelmaan, vaikka toisaalta se joulu löytyy aidoimmillaan jokaisen sisältä, sydämestä ja mielestä.

  

Päivän laulu Joulumaa

 

9. luukku

09.12.

 

Keskustan puistossa on tapahtunut paljon viime vuosina. Jääpuisto on saanut suuren suosion. Siellä voi vaikka rusettiluistella niin kuin ennen vanhaan. Hyvä, että on olemassa paikka, jossa voi liidellä ilman huitovia keppejä, joita sanotaan mailoiksi. Siellä saa kuulemma jonkun luistelutuenkin, jos vasta harjoittelee luistelua tai on muutoin tasapainovaikeuksia. Kiva, kiva! Yhä useampi voi nauttia talven riemuista, iloitsee Tiukunen.

Kesäisin Tonttu Tiukunen istuu usein lehmuksessa ja seuraa ihmisiä, jotka kulkevat puistossa tai istuvat kahvilassa, katselee nauravia, leikkiviä lapsia ja heitä seuraavia aikuisia, jotka seurustelevat keskenään. 

Mutta näin talvisin, varsinkin joulun jälkeen, hän ihailee uusia luistimiaan käyttäviä lapsia, jotka posket punaisina ja silmät loistaen opettelevat tekemään piirtoja jäähän. 

Jokohan jääpuisto on auki, miettii Tiukunen ja mielessään tekee piruetteja valssin tahtiin.

 

Päivän laulu Luistelijat, valssi 

 

8. luukku

 08.12.

 

Tonttu Tiukunen kulkee pitkin katuja. Se ihailee valaistuja oviaukkoja, joita kiertää havuköynnös valoineen. Ikkunat on somistettu kauniisti. Niissä riittää katsottavaa. Esimerkiksi lelukaupan ikkunassa  juna kiertää radallaan ja tonttuarmeija katselee ympärillä.

Pitkän kadun loppuessa näkyy asemakello. Mutta eihän täälläpäin ole juna-asemaa, Tiukunen miettii.

Tonttu Tiukunen jatkaa matkaansa eteenpäin ja näkee veturin. Se kipittää sen luo ja kurkistaa sisään. Ei näy ketään. Tuleekohan Joulupukki junalla tänä vuonna, miettii Tiukunen pikkuisessa päässään. Onko tämä joulupukin juna?

Pitkä tavarajuna mennä puksuttaa ohi kauempana. Olisipa hauskan näköistä, jos sen tavaravaunut olisivat kuin lahjapaketteja. Mutta taitaisivat rusetit lentää taivaan tuuliin sitten, kun juna kiihdyttää vauhtiaan, tuumii Tiukunen nauraen itsekseen. Mitähän noissa vaunuissa mahtaa olla kyydissä? Sitä se jää miettimään ja harmittelee, kun ei huomannut laskea, montako vaunua veturilla oli kyydittävänään.

 

Päivän laulu  Joulupukki matkaan jo käy