20. luukku

20.12.

 Lokakuun lopussa Tonttu Tiukunen kulki eräälle sillalle. Siellä yhden talon edessä patsaspojat seisoivat kivellään ja seinässä irvistelivät kurpitsalyhdyt, lensivät lepakot ja sitten sinne alaosaan ilmestyi rivi tonttuja. Tuli ihan jouluinen olo, vaikka talon pihalla tuntuivat diskovalot välkkyvän niin, että silmiä häikäisi. Se oli sitä halloweenia se.

Toisaalla naispatsas seisoi koko kesän synkän näköisenä, kun vesi ei solissut sen varpaille. Viime talvena sen harteilla oli pitkän aikaa huivi lämmittämässä, mutta nyt on aika tarkistaa, onko se saanut punaisen hiippalakin kutreilleen. Ehkä patsaspojatkin saavat sellaiset päähänsä, että pääsevät joulutunnelmaan. 
Ainakin se naispatsas oli saanut oranssin huivin harteilleen muutama viikko sitten.

Onkohan tontuille tai joulupukille pystytetty patsasta mihinkään? miettii Tiukunen. 

Sitten se menee puistoon seisomaan liikkumatta kuin patsas ja miettii, huomaako kukaan, ettei se olekaan oikea patsas. Tonttu Tiukusta alkaa naurattaa niin paljon, ettei se kauaa pysty paikoillaan olemaan. Ehkä olen liian pieni ja lyhyt patsaaksi, se lopulta toteaa ja hypähtelee kohta sillalla matkalla seuraavaan tehtäväänsä, jonka Tonttumuori sille antoi.

 

Päivän laulu Tonttu