Juhannusta Jussin päivänä

 

Klo 07:34--> Yöllä satoi vettä oikein kunnolla, joten ulkona on mitä ihanin tuoksu. Nyt on hyvä tuulettaa kuumat sisäilmat ulos ja toivoa, että seinät viilenevät viikonloppuna alkavaa hellettä silmällä pitäen. Parin päivän päästä suljen ison ikkunan verhot, ettei aurinko pääse lämmittämään sisätiloja. Kestän paremmin hellekauden ohi. :)

Lauantai meni sisällä istuen, kun ulkona oli melkein +27ºC. Kudoin ja katselin Unelma-asunto auringon alta -sarjaa. Ei sitä montaa jaksoa jaksanut katsoa, kun alkoi kyllästyttää. Tahallaan välittäjät tarjoavat sellaisia asuntoja, joiden tietävät jo etukäteen menevän hylkyyn. Jos pyydetään asuntoa läheltä keskustaa, viedään jonnekin hornan tuuttiin keskelle ei  mitään tai jos halutaan talo rauhalliselta paikalta, viedään keskelle kaupunkia kerrostaloon. Näytetään liian kalliita tai remonttia vaativia asuntoja, vaikka hakijat jo alussa sanovat, mitä etsivät, millaista ja mistä.

Aika usein asuntoja vastapäätä on toinen talo. Kuka kumma haluaa elää symbioosissa naapureiden kanssa? Mutta kun heitä kuvataan parvekkeella, ei näytetä sitä osaa parvekkeesta, josta naapureiden parvekkeet näkyvät. Välillä ikkunanäkymä on naapuritalon seinä.

Juontajilla pitää olla kolmet eri vaatteet yhtä jaksoa varten ja yksi naisjuontajista kulkee niin lyhyissä mekoissa, että koko ajan joutuu jännittämään, milloin tuuli nostaa helmat taivaisiin. Muutamassa jaksossa jo näkyivätkin ne mustat shapewear-housut mekon alla. Mikähän tuo sana on suomeksi... muotoilevat vaatteet?!

 

Sunnuntaina lähdin jo puoli kahdeksalta ulos, kun oli viileämpää ja hiljaista. Kävelin rauniopuistoon, kun luin Birdlifen sivuilta, että sieltä voisi bongata mustaleppälinnun. Puissa ei näkynyt kuin naakkoja ja rastaita. Yhdellä oksalla istui käenpoikanen niin polleana ja mietin, onkohan se kasvanut juuri sen mustaleppälinnun pesässä. 

Menin viereiseen puistoon istumaan ja seuraamaan lintujen elämää. Takanani olevassa pensasaidassa kävi kuhina ja kuului pienten linnunpoikasten "mekastusta". Vihdoin alkoi lintuja lennellä sinne tänne, mutta tunnin päästä menin  hautausmaalle ja aloin kävellä käytäviä yksi kerrallaan.

Kolme tuntia kävelin ja katselin, luin kivien tekstejä. Siellä oli paljon entisiä työtovereita, eksän sukulaisia ja tuttujani. Sain puoleenpäivään mennessä melkein puolet hautausmaasta kuljettua ja menin istumaan ensin alppiruusun alle, sitten katokseen ja lopulta sankarihautojen viereen kappelin takana. Pikkulintuja lensi yhtenään pensasaitoihin.

Olin jo lähdössä pois, kun se kaivattu mustaleppälintu tuli erään lähellä olevan patsaan päälle istumaan. Näin ja kuulin myös satakielen.

Nyt minulla on tavoite eli 50 täynnä, mutta vielä haluaisin nähdä haarapääskyn ennen kuin jätän aktiivisen bongailun. 100 lajia muilla on tavoitteena, mutten edes aio sitä yrittää.

 

Maanantaina lähdin aamupäivällä kävelemään kaupungin toiselle laidalle tiettyyn kauppaan. Koko matkan mennen tullen ympärilläni lensi paljon nokkosperhosia. Mistä niitä onkin niin paljon ilmaantunut? Kotiin tultua askartelin vähän aikaa ja sitten päiväunille, kun jalkoja särki.

Tänään päivystän pakettien tuojaa. Niille annettiinkin pitkä aikaväli, tuodaan yhdeksän ja neljäntoista välillä. Mutta ei haittaa, olen tänään kotona. Äsken pesin kaikki lattiat, sillä sieltä tulee kaksi mattoakin. Loppupäivä menee kukkien parissa, kun saan isot altakasteluruukut ja multasäkit.

Vien jonain päivänä mankelihuoneeseen muutaman kukkapurkin ja tuon kukkatason. Kait ne sieltä häipyvät.

Sain muutaman raparperin varren, joten menen tästä kohta keittämään raparperikiisseliä <-klik  ja myöhemmin teen raparperipiirakoita <-klik  Pöhöttimellä. Koska on keittokeskiviikko, Matteokin saa hommia. Paketissa tulee uusi teekeitin, joten ei enää veden keittämistä jatkuvasti termospulloihin. Vesipannu pääsee kaapin kätköihin odottamaan jotain muuta käyttöä.

 

Hyvää oikeaa, vanhan ajan juhannusta! :) 

 

Aurinkoista huomenta!

 

Klo 07:36--> Täällä tämä, erään täällä käyneen mukaan seniili, ihminen kirjoittelee. Omaan blogiinsa saa mielestäni kirjoittaa ihan omia mielipiteitään, eikä täällä ole kenenkään pakko käydä lukemassa. Täytyy sanoa, että olin yllättynyt siitä, kuka tuo kirjoittaja oli. Mutta se siitä, meitä on moneen junaan... 

Eilen olin lähes koko päivän partsilla, kun oli sopivan puolipilvinen ja pilvinen päivä. Ei tarvinnut vaihdella tuolin paikkaa auringon mukaan, kun sitä ei pahemmin näkynyt.

Ristikkolehdestä täyttyi monta sivua, mutta kudin ei edistynyt.  Enhän minä pystynyt olemaan tekemättä mitään, joten aloitin harmaat sukat pässinpökkimästä langasta ja laitan varteen monivärisiä raitoja. Nuo langat ovat niitä, jotka sain serkkuni leskeltä viimeisessä kassissa, jonka hän oli oveni taakse aikoinaan jättänyt. Nyt hän saa katsella pilven reunalta, mitä niistä langoista teen. 

 

Eilen alkoi tehdä mieli vispipuuroa. Eiku tuumasta toimeen. Koska en halua tehdä isoja annoksia, joita joutuu syömään päiväkausia, otin kaapista puolen litran kasarin, johon laitoin 3,5 dl vettä/sekamehua (puolet/puolet), 0,25 dl sokeria, ripauksen suolaa ja keitin ne. Vispasin kiehuvaan mehuun noin 0,6 dl mannaryynejä, vähensin levyn lämpöä ja sekoittelin puuroa aina välillä noin 10 minuutin keittoajan.  Valutin tiskialtaaseen kylmää vettä ja kun puuro oli sen 10 minuuttia kypsynyt, laitoin kasarin kylmään veteen jäähtymään.

Ei siinä kauaa tarvinnut odottaa, kun se oli jäähtynyt, ja saatoin vatkata sen kuohkeaksi sähkövatkaimella.

Se oli aivan unelmanpehmeää ja kuin vaahtoa. Söin sen jälkiruuaksi ja toisen annoksen iltapalaksi. Teen toistekin tuolla pienen annoksen ohjeella. Yksineläjän annokset ovat pieniä ja ottaa aikansa, että oppii niin pieniä keitoksia keittämään.

 

Tänään joko siirtelen huonekaluja eli puran kirjoituspöydän ja siirrän sen toiselle seinälle tai sitten istun partsilla kutomassa, lukemassa, olemassa. Ei siihen sen kummempaa tarvita, kun viihdyn yksikseni. Tai sitten lähden pitkälle kävelylle.

Ensi viikolla saan sen pitemmän harjan, jolla voin lasituksen ylälistan pestä ja sitten pesen lasit yksitellen, siivoan muutoinkin partsia ja järjestelen uuteen uskoon.

Tilasin myös isoja kukkaruukkuja ja kukkatukia, joten yhdistelen lisää kasveja omiksi yksiköikseen ja pääsen helpommalla kastelun suhteen.

Tänään vien kyllä yhden isoimmista kasveista suihkuun, että se on sitten puhdas istutettavaksi isoon ruukkuun. Tuo tyttären mikälie-palmu. En ikinä muista sen nimeä.

Sitruunapuu kasvaa silmissä ja sillä on enää vajaat 15 senttiä matkaa kattoon. Pakko piakkoin katkaista latva, taas.

 

 Keltasisuksisen valkoisen orkidean nuput pullistuvat päivä päivältä. Taitaa nyt näkyä 11 nuppua. Näköjään nuo ovat kestäviä kukkia, kun tuo eka orkidea alkoi kukkia maaliskuussa. Pitkäaikaista iloa.

Oranssinpunaiset kliivian kukat alkavat putoilla ja aina siihen huoneeseen mennessäni toivon salaa, että tulitikkukaktuksen keltaiset kukat olisivat vihdoin viimein avautumassa.

Makkarin ikkunalla parvekelaatikossa toisessa päässä kukkii tummanlilan värinen santtu ja toisessa valtavakukkainen vaaleanpuna-valkoinen. En tiennytkään, että santun kukat voivat olla niin isoja. Santtu on siis paavalinkukka eli saint paulia. 

 

Mutta nyt lähden aamupalalle. Helteistä viikonloppua! 

 

Raikasta

 

Klo 09:47--> Puolitoista tuntia sitten läpimärkä kettu jolkotteli kadulla. Iltayhdeksän ja aamukuuden välillä satoikin 23 mm vettä, joten heinikot, joissa se pyydystää, ovat vielä märkiä. Tuulee ihanasti, laitoin ristivedon, että saan huonelämmön kahteenkymppiin. 

Kun sade on pessyt luonnon kasvot, on tuoksuvaa, kesäistä, raikasta ilmaa tarjolla. Ja kun vielä on tarjolla tuulenpuuskia 13m/s, niin ilma kulkee hyvin asuntoni läpi. Ihanaa!

 

Katselin ulos ikkunasta ja kas kummaa, lokit ovat alkaneet rakentaa uutta pesää naapuritalon katolle. Se entinen kun putsattiin pois samalla, kun huoltomiehet putsasivat katon ja rännit.

 Lokit taitavat olla vähän tyhmiä, kun saman kohtalon aikovat toisillekin poikasilleen antaa. Eivät ne jyrkän peltikaton päällä pysty liikkumaan, kun eivät halua pelkästään paikoillaan savupiipun juuressa olla. Ne tulevat putoamaan ketun ruuaksi. Sillä kettu ne poikaset silloin naapuripihalta kuulema vei.

 

Kaikkea sitä kaupoissa myydäänkin. Odotin, että ne syötävät orvokit kasvaisivat suuremmiksi (niissä oli teksti Iso orvokki, vaikka olivat pieniä kukkia) ja pidin sitä keittiönpöydällä. Eilen aloin nostaa ruukkua suojaruukustaan kastellakseni sen. Katselin, että lehdissä on jotain kummaa pölyä. Pahus, jotain jauhiaisia tms. ne olivatkin ja lehdenhangoissa oli jo tahmeaa  nestettä. Laitoin sen äkkiä biojäteastiaan, ettei ehtisi tartuttaa muitakin kasvejani, ja pesin käteni, etten vain veisi niitä toiseen huoneeseen. Keittiössä ei tosin ole kuin se pinkki juoru amppelissa ja ruusukimppu maljakossa. 

 Pitäisiköhän varmuuden vuoksi hankkia ötökkäpuikkoja ja suojata siten muut kukat?!

 

Nyt, kun keltainen orkidea on löytynyt, pitää alkaa etsiä enkelinsiipibegoniaa ja isoposliinikukkaa. Minulla oli tarkoitus ostaa riippuva punainen tekokukkapelargonia partsille kesäksi, mutta ne oli jo myyty vakikaupastani. Ehkä jätän kaiken sinälleen. Onhan siellä hyvä istua muutoinkin. Enkä minä itse niitä kukkia siellä ihaile, kun joko luen, teen käsitöitä, katselen taivaalle tai syön/juon jotain.

Kysyjille tiedoksi, että kyllä niitä keltaisia orkideoja aina silloin tällöin marketeissakin näkee, mutta ne ovat olleet liian värittömiä minun makuuni. Halusin nimenomaan kirkkaankeltaisen. Valkoinen orkideani keltaisella keskustalla venyy ja siinä on näkyvissä nyt 7 pienenpientä nuppua. 

 

Nyt olen pari päivää laiskotellut. Tosin aloin päätellä kutomiani sukkia. Viides pari menossa, kolme odottaa vuoroaan. Sitten olen lukenut uusinta sukukirjaamme. Sain sen lähes kaksi vuotta sitten, mutten ole jaksanut siihen perehtyä. Nyt luen sen ajan ja ajatuksen kanssa. 

Kylläpäs tuuli ulvoo nurkissa. Kovia puuskia. Tuulee sellaisesta suunnasta, ettei voi lasitusta avata. Mutta laitan aamutakin paitulin päälle, otan teemukin mukaan ja menen partsille lukemaan.

 

Suloista, tuulista sunnuntaita! 

 

Nyt se löytyi! ♥

 

Klo 14:14--> Eilisaamuna kävelin taas kaupungilla. Eräällä kadulla vastaani tuli kaksi ukrainalaista nuorta naista polkupyöriä taluttaen ja toinen heistä sanoi, että "Sinulla on kaunis staili". :) Hymyilytti.

Kävin thaimaalaisen liikkeessä katsomassa kesämekkoja, mutta ei hänellä ollut siellä blingbling-mekkoja. Ovat kuulema kotona, kun eivät mene kaupaksi ennen turistiaikaa, jolloin hän laittaa ne ulos näytille. Kysyin mekkoa, jossa olisi kimallusta ja jouduin englanniksi selittämään, mitä on kimallus. Kun astuin ovesta sisään, hän sanoi, että minä muistan sinut, sinulla on sellainen farkkutakki ja ihana hame. Nyt kesämekkoa enemmän ihailua saivat korvakoruni, jotka ovat kukan muotoiset ja jokainen terälehti on erivärinen kivi.

Sieltä suunnistin kahteenkin käsityöliikkeeseen ostamaan eioota. Yhden taiteilijan putiikista ostin sinisiipi-perhoskorvikset.

Seuraavaksi meninkin kukkakauppaan kysymään sitä ristin muotoista kukka-alustaa. Olisin laittanut siihen keskelle sinisen sydämen ja ympärille koristekiviä toisin sanoen tekolasimurskaa. Ei löytynyt. Mutta kun käännyin katsomaan taakseni, siellä se oli!

 

Keltainen orkidea. Pakkohan se oli ottaa mukaan, kun ei tiedä, milloin sellaisen seuraavan kerran näkisi. Oli siellä jos jonkin väristä orkideaa. Melkein ruskeakin oli yksi omituisin pilkuin. 

Mutta nyt minulla on se. ♥ 

Ostin myös pienen betonienkelin, jossa enkeli nojaa käteensä. Kotona kirjoitin käsivarsiin hoitamani haudan vauvan nimen ja taakse selkään kirjoitan syntymä- ja kuolinpäivät. Siipiin sipaisen joko kultaa tai hopeaa, riippuen siitä, kumpaa kaapeistani löydän. Vielä pitää kehitellä joku rautalankasysteemi, jolla kiinnitän sen maahan. Vaikka ei kai kukaan varasta enkeliä, jossa on jonkun toisen nimitiedot.

 

Sitten pitikin jo kipin kapin tulla kotiin, laittaa kolme punaisen kerrotun kiinanruusun tainta juurineen varovasti pakastuspussiin ja vein sen muassani sirossa lahjakassissa kampaajalleni.

Kun auringonpaisteessa aamulla katsoin päätäni, näin, ettei sitä kannata kokonaan harmaaksi vetää. On vielä aivan liikaa omaa tummanruskeaani jäljellä. Niinpä hiukseni ovat nyt omanvärisiäni ja toivon pesun jälkeen violetin kurkkivan sieltä pohjalta ja antavan mielenkiintoa väritykseen. Juuret tulevat varmaan harmaanvärisinä kurkkimaan maailmaa, mutta annan niiden joko kasvaa tai värjäytän juurikasvun omalla värilläni. Toisaalta, voin vetää shampoon joukkoon joskus sävytettä, että saan eloa ja väriä.

 

Iltapäivän lopulla tuli jätskiauto pihaan ja ostin sieltä appelsiiniveneitä (aika mauton) ja kaksi pakettia pikkuhaamuja. Ne mehujäät ovat juuri oikean kokoisia hellepäivien pahan olon helpotukseksi.

Sitten saikin ottaa kiristävät vaatteet ja kengät pois ja mennä sängylle jalat taivasta kohti nostettuina. Nilkat turpoavat heti, kun mittarissa on noin +24ºC sisällä.

 

Tänä aamuna lähdin puoli kymmeneltä kohti sairaalanmäkeä. Vieressäni istunut mies sanoi odottaneensa jo yli tunnin. Pelkäsin, että minäkin joudun siellä istumaan yliaikaa. Onneksi aikani klo 10:10 piti melko tarkoin paikkansa. Oli sama lääkäri kuin viime kerrallakin. Sain luvan ottaa näinä kuumina päivinä kaksi diureettitablettia. Sain myös lähetteen naapurikaupunkiin, jonne varasin ajan loppukuuksi. 

Nyt olen istunut partsilla lukemassa lehtiä ja juomassa teetä, mutta seuraavaksi menen sängylle ja nostan jalat seinälle.

Leikkasin myös kiinanruususta kymmenen oksaa, kun se leviää holtittomasti joka puolelle. Ja tyyrian leikkasin melkein kaljuksi. En ole ikinä sitä leikannut alas, joten nyt sitten 18 vuoden jälkeen sen tein. Jospa se alkaisi kasvaa ylöspäin, eikä tee vain riippuvia oksia. Lattia oli täynnä valkoista nestettä. Ja kyllä, minulla oli käsineet käsissä ja saksetkin pesin huolella leikkaamisen jälkeen. 

 

Lupaavat sadetta saapuvaksi parin tunnin päästä ja hyvässä lykyssä saan katsella ukkostakin. :) 

Joten raikkaampaa ilmaa odotellen toivotan Teille kaunista loppupäivää!

P.S. Väkeä tulee ovista ja ikkunoista blogiin, mutta vain muutama tuttu uskaltaa mitään kommentoida. Jollet halua kommenttiasi näkyville, voit siitä mainita viestissäsi ja silloin se jää vain minun silmilleni. :)

 

Kesä kukkii

 

Klo 09:31--> Ei näy loppua liian lämpimille päiville. ;( En tykkää yhtään! 

Eilen lähdin jo aamuaikaiseen ulos ja kaupungille. Ehti siinä asioita hoitaessa neljä tuntia vierähtää ennen kuin rättiväsyneenä, hikisenä ja jalat turvoksissa tulin kotiin. 

Kun sain tavarat jääkaappiin, pakastimeen ja ruokakomeroon, riisuin liiat vaatteet pois, menin sängylle ja nostin jalat seinälle. Viiden minuutin kohdalla oikein tuntee, miten jotain alkaa valua alaspäin nilkoista. 20 minuuttia olen kerrallaan tuossa asennossa. 

Loppupäivän joko istuin partsilla kutomassa tai siirtelin kukkia, tavaroita ja huonekaluja. Laitoin pöydän ikkunan eteen ja siihen kaksi jatkopalaa, jotta se on ikkunan pituinen ja tuo tilaa kukille. 6-tasoisen kukkapöydän vien vintille tai lahjoitan pois, sillä sitä ei enää tarvita. Olen koko ajan pelännyt, että seinäamppeli putoaa alas, kun unelma kasvaa koko ajan kuin rikkaruoho. Nyt nostin sen pöydän päälle laittamani pienen pyöreän pöydän päälle. Silti sillä on enää 20 senttiä ennen kuin koskee lattiaan.

 

Aasinkorvakin on nyt pöydällä ja valuu lähes lattiaan asti. Sen pikkupöydän alla pöydällä on aaloe vera ja sitten tuo mikäliepalmu tuo tuohon asetelmaan korkeutta.

Yönprinsessa saa oman altakasteluruukun ja köynnöskehikon, kunhan saan tilauksen valmiiksi Kärkkäiselle. Tilaan samanlaisen ruukun myös kliivioille. Helpompi hoitaa altakastelulla kuin yrittää muistaa käydä kastelemassa pesuvatiin. :) 

Keltainen kiinanruusu oli kasvamassa vinoon, joten leikkasin sen kaikki oksat pois. Tuossa ruukussa on kolme vartta ja nyt jokaisessa on vain yksi haarakohta. Kovasti lykkää uusia lehtiä.

Yksi iso ruukku alkaa olla täynnä, joten siitä poistan osan rönsyliljasta ja yhden viirivehkan, ehkä anopinkieliäkin pitää karsia. 

 

Istun usein partsilla ja katselen lintuja. Neljän sortin pääskyjä, vaikka se yksi onkin oikeasti kiitäjä, naakkoja, lokkeja, rastaita ja vaikka mitä. Mustarastas laulaa yöt läpeensä ja päivisin peippo lurittelee. Äskeisellä reissulla näin toisen kerran elämässäni meriharakan. Hassunkurinen lintu. Muistan nähneeni sen nelisen vuotta sitten samassa paikassa, mutten silloin tiennyt sen nimeä. Nyt katson lintuja tarkemmin, kun huvikseni kerään bongauksiani kalenteriini. Oikeasti se on Tunnista 100 lajia vuodessa, mutta tuskin saan edes viittäkymmentä kokoon. Minulla on nyt meriharakan myötä kasassa 45 lajia.

 

Aamulla lähdin heti seitsemän jälkeen torille. Kävin eilen kysymässä orvokkeja ja sinitähtösiä, muttei heillä ollut ja lupasivat kysyä tutuiltaan. Teimme treffit täksi aamuksi. Eipä niitä saanut mistään, kun orvokki ei ole enää muotia, niin kukaan ei niitä kasvata, kun kukaan ei osta. 

Kävelin siis Cittariin, jossa nyt ei ollut paljon mitään tarjolla ja Prisman kesätori avautuu vasta kymmeneltä. Ja minä olin siellä vartin yli 8. Kävelin siis kotiin ostettuani kaksi ruusukimppua ja yhden harsokukkanipun keittiööni silmäniloksi.

Kyllä harmitti! Minä kun varustauduin lähtiessäni ottamalla mukaan käsilaukkuuni muovipussin, istutuslapion ja kertakäyttöhanskat. Täytyy muuttaa suunnitelmia. Minulla on jo uusi idea mielessä. Alkuperäinen tarkoitus oli siis laittaa kukat ristin muotoon. Keskelle sininen orvokki ja muu osa rististä keltaisin orvokein. Olisin laittanut pelkkiä sinitähtösiäkin, jos niitä olisi ollut, mutta nyt teen jotain ihan muuta.

 

Tänään on lakananvaihto- ja pyykkäyspäivä. Eka satsi pyörii jo kuivausrummussa ja toinen pyykkisatsi koneessaan. Pesen tänään myös tyynyt, peiton ja pörröhuovan. Patjansuojukselle saa kelvata pelkkä tuuletusohjelma kuivausrummussa. Patjan imuroin, pyyhin pölyt sängyn laidoilta ja imuroin maton sängyn alta. Siivoan yöpöydät ja kukkalaudan, putsaan Neiti Siro Sieväsen ja pyyhin pölyt isosta peilistä. Siinä onkin sitten yksi huone saanut kunnon siivouksen, kunhan vielä silitetyt lakanat ja tyynyliinat laitan paikoilleen. 

Tänään täytyy jossain vaiheessa käydä Salessa viemässä pulloja ja ostamassa jotain muodon vuoksi. Kun en sitä bonuskorttia ole käyttänyt aikoihin.... Tosin, posti toi eilen uuden pankkikortin ja sitä pitää kerran käyttää tunnusluvun kanssa, että se alkaa toimia. En uskalla vielä vanhaa korttia tuhota. Otan  ne molemmat mukaani, että ainakin toinen toimii.

 

Mutta nyt jatkan päivän puuhiani. Ihanaa päivää kaikille! 

 

Huh tätä hellettä! ;(

 

Klo 15:23--> Onneksi tätä kestää vain päivän. Tätä hellettä siis. +26ºC.  Nyt odotan luvattuja ukkoskuuroja, että ilma raikastuisi ja varsinkin viilenisi. Nilkat ovat ihan turvoksissa. Kummaa, miten lämmin ilma niihin vaikuttaa. Tällä kertaa nimenomaan vasen nilkka on paksu kuin koivun runko. Muutoin jalat ovat ylempää ihan ok. Kohta menen sänkyyn selälleni ja nostan jalat seinälle. 

Alkuviikko onkin ollut mitä ihaninta aikaa viettää partsilla lukien, kutoen, ristikoita täyttäen ja luontoa seuraten. Kahdeksan räystäspääskyä lentelee yläilmoissa ja matalammalla kolme tervapääskyä kirkuu ja lentää jatkuvasti parvekkeeni ohi.

Eilenkin katsoin ensin kisat telkusta ja menin kutomaan partsille niin kauaksi kuin valoa riitti. Ja sittenhän aurikokennovalot syttyivätkin. 

Yö oli tukala ja yhtenään heräilin, vaihdoin paikkaa sängyssä, avasin ikkunan ja kävin välillä juomassakin.

 

Eilen lähdin jo yhdeksältä apteekkiin täydentämään lääkelaukkuani ja kävin Cittarissa ostoksilla. Kotiin tyhjentämään kassit ja uudestaan liikkeelle. Varasin ensi viikoksi ajan kampaajalta, kävin ostamassa kaksi korttia ja lopuksi kalakaupan kautta tulin kotiin mukanani purkki kalakeittoa.

Riisuin kaupunkivaatteet pois, pukeuduin satiinikaapuuni ja menin partsille syömään.

Tänä aamuna ihmettelin partsille kuuluvaa lokkien meteliä. Menin ikkunasta katsomaan ja pesä oli tyhjä. Tarkemmin katsottuani huomasin kaksi poikasta seuraavan savupiipun juurella, jossa lokki työnsi niitä syvemmälle pellin alle. Kolmatta ei näkynyt, vaikka kuinka kiikaroin. Ihmettelin kyllä itsekseni, miten ne lokinpoikaset ovat sitä jyrkkää kattoharjannetta pystyneet kulkemaan seuraavan savupiipun luo. 

 

Menin takaisin partsille ja taivaalla kinastelivat lokit, naakat ja varikset. Varikselta lokki yritti jotain suusta viedä.

Pian alkoi taas metakka. Menin katsomaan. Lokit lensivät ympyrää ja kiljuivat, poikasia ei näkynyt. En yhtään ihmettele, jos ovat pudonneet maahan, kun se pesä oli alunperinkin ihan väärässä paikassa.

Nyt lokit ovat sen verran rauhoittuneet, että istuvat kadunreunan toimitalon tasakatolla. Sinne niiden olisi alun alkaenkin pitänyt pesänsä tehdä. Siinä kun on kolme suoraa kattotasoa, jonne poikasten olisi pudotessaan turvallisempaa tippua. Taisivat olla nuoria pesäntekijöitä.

Edit klo 21:53 Poikaset ovat mönkineet nurmikon ja kukkapenkkien yli sekä aidan ali naapurikiinteistön takapihan parkkipaikalle. Siellä emo niitä paraikaa ruokkii maassa ja toinen ajaa räkättejä, harakoita ja variksia kauemmas.

 

Mutta nyt lähden parantelemaan nilkkojeni oloa.

Sadetanssia kohta tanssien toivotan vilpoisampaa iltapäivää ja iltaa! 

 

Kuu, pääskyset ja limput

 

Klo 13:41--> Eilinen meni taas partsilla istuen ja kutoen, taivasta katsellen. Samalla vertasin lintujen liitoa tuulessa. Että miten erilaisesti ne tuulenpuuskia käyttävät hyväkseen.

Pari päivää onkin ollut aivan ihanteelliset olot partsilla oleiluun. Nyt se on ohi, kun nytkin mittari posottaa jo lähellä kahtakymmentä ja partsilla +24ºC, vaikka yksi laseista on auki. Siirsin tuolini takanurkkaan, että  saan mahdollisimman kauan olla varjossa. 

Kuusi pääskystä lentää ympäriinsä. Etsivät kai pesintäpaikkaa. Välillä kiusaavat lokkeja. Ja vähän aikaa sitten kuulin ekat kirskaisut eli tervapääskyt ovat tulleet maisemiin.

Naakan pesässä savupiipun pellin alla on poikasilla nälkäiset oltavat, kun lokit eivät antaisi emojen mennä niitä ruokkimaan.

 

Illalla istuin partsilla katsellen kuuta. Oli valoisaa, joten ei sen valosta paljon iloa ole. Neljältä en olisi millään malttanut mennä nukkumaan, kun alkoi sen päiväinen linnunlaulukonsertti. Kaunis konsertti nimenomaan. ♥

Aamulla vaihdoin vihdoin lakanat, kävin suihkussa, muuntauduin ihmisiksi, keitin aamupuuroa ja menin partsille kutomaan.

Äsken laitoin leivät uuniin paistumaan ja tein siirappiveden valmiiksi. Kaapissani näet on ollut jo tovin Tuoppi saaristolaislimpun ainespussi. <--klik  Kun en viitsinyt viikolla mennä kauppaan, päätin leipoa leivät itse. :) Helppoa kuin heinänteko, kun laittaa vain kulhoon veden ja kuivahiivan  ja sekoittaa jauhot sekaan. Sitten voideltuihin vuokiin leivät kohoamaan ja kolmen vartin päästä uuniin. Varttia ennen valmistumista sudin ne vielä siirappivedellä.

Tuolla ne ovat nyt uunissa paistumassa.

Aamulla pöytää kattaessani opettelin uuden lautasliinamallin, perhosen. <--klik 

 

 Eipä tässä nyt muuta. Jos partsilla tulee liian kuumaa, katson pari jaksoa Chelsean etsivää. <--klik

Lämmintä, kaunista ja viihtyisää viikonloppua! 

 

Pilvetöntä

 

Klo 18:14--> Tänään on ollut mitä parhain ilma istua partsilla kymmenestä lähtien. Kun yöllä ulvoin kuuta, nukuin pitkään ja heti herättyäni painelin partsille istumaan. Söin siellä aamupalan ja luin yöllä tulleen sanomalehden. Siinä olikin paljon luettavaa, kun tunnin istuin se kädessäni. Sitten keitin vedet termareihin, keitin kupillisen kahvia ja menin takaisin partsille istumaan.

Kudoin isoa sukkaa ja kun langat alkoivat loppua, aloin jakaa vajaita keriä kahteen osaan, että saan sukista samanlaiset. Kovin kirjavat niistä tulee, mutta ovatpa iloisen väriset. :)

Tuo ilma on paras siksi, että ulkona on +11ºC ja partsilla lasi avoinna +21ºC, ja kova tuuli puskee joka henkäyksellä uutta raitista ilmaa partsille, kun tuulee juuri oikeasta suunnasta eli luoteesta. Ei siis suoraan partsille, vaan juuri sopivasti ohikulkien. 

 

Jostain alkoi tulla grillatun lihan tuoksua, joten minäkin neljän maissa kävin keittiössä Pöhöttimellä tekemässä lohkoperunoita, thaiwok-vihanneksia ja Huilun tuhtia. Lautaselle vielä salaatteja ja muuta mukavaa ja partsille syömään.

Koko päivänä en ole nähnyt kuin yhden pilven. Se oli kuin pystykorva häntä kippuralla, muuttui sitten lohikäärmeeksi, hajosi kolmeen osaan ja katosi. Kohta varmaan näkyy melkein pyöreä kuu taivaalla, kun partsille menen iltateen kanssa.

Viime yönä sammutin tämän tietokoneen kokonaan pitkästä aikaa ja kun aamulla avasin, ääniä ei kuulunut, yläpalkin kuvakkeet ovat liian isoja, sivut omituisen leveitä ja kapeita ja vaikka mitä outoa.

Mutten nyt jaksa paneutua korjaamaan vikoja. Olkoot! On muutakin tekemistä. 

 

Valoisaa kesäiltaa! 

 

Partsilla kuuta katsellen

 

Klo 22:08-->  Aamuvarhaisella menin taas partsille kutomaan ja sain sukkaparin valmiiksi. Aloitin seuraavaa, kokoa 46, sillä heille on vähiten tarjontaa. 

Seitsemän jälkeen naapuritalon pörräävät koneet alkoivat murista ja sitä kesti pitkälle iltapäivään, kunnes tuulenpuuskat pakottivat heidät lopettamaan. Joku metallilistakasa hajosi tuulessa ja silloin he kärräsivät koneensa parkkiin ja lähtivät pois. En tiedä minkämaalaisia ovat, mutta englantia puhuivat. 

On ollut rauhallista istua partsilla, kun naapuri on poissa, eikä kärytä joka vartin päästä. :) Kuuluu vain kissansa tassuttelua. Eilen pelkäsin sen hyppäävän kaiteelle ja tulevan kurkkimaan minun lasini takaa.

 

Iltapäivällä nukuin taas 1,5 tunnin päiväunet. Äsken katselin kuuta taivaalla. Se pullistuu päivä päivältä ja valvominen alkoi. Siksi on nukuttava silloin, kun nukuttaa.

Join mukillisen teetä partsilla ja uteliaat lokit tietysti sen haistoivat ja tulivat katsomaan, olisiko heillekin jotain tarjolla. Ne näyttivät hassuilta, ruusunpunaisilta laskevan auringon valossa. 

Taivaan pilvet olivat monimuotoisia. Niissä saattoi nähdä monta eläintä. Oli majava, rausku, rapu, lentokala, pääskysparvi, kilpikonna, norppa ja monta muuta. Pilvien katsominen on mielenkiintoista puuhaa. Niiden muodot saavat mielikuvituksen lentämään.

 

Nyt lähden kiertämään hiukan blogeja. Niitä on lukematta koko rivistö, joka minulla tuossa sivussa on.

Hyvää ja rauhallista yötä! 

 

Lusikka tangosoppaan

 

Klo 12:45--> Partsilla alkoi olla jo liian tukalat oltavat, vaikka lasi on auki ja tuulee. Mutta kun en kestä lämpöä ja aurinkoa, pitkissä hihoissa ja lahkeissa tulee kuuma.

Olihan se ihanaa, kun nurmikon tuoksu nousi sieraimiin ja sai katsella pääskysten lentoa. Olenkohan menettänyt kuulostani sen taajuuden, jolla pääskyset livertelevät vai eivätkö ne vielä ääntele tässä vaiheessa kesää?? Sitä mietin jo monena päivänä.

 

Mutta tuo tangosoppa. <--klik Minäkin olen sitä mieltä, että kisa on pilattu noilla omituisen laahaavilla sovituksilla ja vielä enemmän sillä, etteivät ne ole alun alkaenkaan tangoja. Eikä parhaita taaskaan valittu loppukisaan. Ei tangoa voi nykyaikaistaa, kuten Aki Samuli sanoo kertoessaan, että ne on tuotu tähän päivään ja tulevaisuutta ajatellen.

Kyllä tuo on tangomukaelmakisa, eikä tangokisa! Samulin tavoin ajateltuna Maamme-laulukin pitäisi tuoda tähän päivään, sovittaa uudelleen ja pilata tulevaisuutta silmällä pitäen. 

Onhan nykypäivää jo sekin, että levyjä ja äänitteitä tekevät ihmiset, joilla ei ole siihen ääntä, taitoa tai kykyä. Kaikki ne, jotka luulevat osaavansa laulaa, tekevät levyjä huokaillen, ähkien, kiljuen, muristen, nasaalisti, puhevikaisina ja kaikin muin tavoin, jotka eivät vähimmässäkään määrin täytä laulamisen kriteerejä.

 Nyt on soppaa sekoitettu, mutta onneksi on oma blogi ja oma lupa ilmaista mielipiteensä. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta...

 

Nyt taidan laittaa kylmät kääreet silmille ja mennä sängylle makoilemaan. 

 Aurinkoa päiväänne!