Kolme asiaa keittiössäni -haaste

  

Klo 14:44 --> Rimasan kesäkuun haaste Kolme asiaa keittiössäni. Kerro kolme keittiömuistoa lapsuudenkodistasi. 

 

1. Isän bravuuri oli silloin lätyt. Lättykausi alkoi joskus toukokuun lopussa ja siitä tiesi, että kesä on tulossa. 

 

2. Meillä oli joskus joku koepalsta eri porkkanalajikkeille. Kyllä muistan ne kitkemiset ja kastelut, noston ja hiekan kannot kellariin, jonne porkkanat säilöttiin talveksi. Hiekasta tuli myös mieleen kesäiset pullojen pesut pihalla. Vettä ja hiekkaa, hölskytys ja huuhtelu. Kai ne jotenkin kuumassa desinfioitiinkin, mutta lapset eivät siihen osallistuneet.

 

3. Jouluisin keittiö oli kuin pätsi. Puuhella hohkasi, äiti laittoi ruokaa hiki valuen. Ihmettelen vieläkin, miten silloin osattiin paistaa pullat, leivät ja kakut. Jotenkin kaikki oli kuitenkin valmista kuuden jälkeen aattoiltana. Pellavainen pöytäliina, kynttilät pöydällä, kinkku, lipeäkala ja valkokastike (yöks), piparit ja tortut, yhteinen ruokailu. :)

 

Sitä ja tätä illan tullen

 

Klo 20:32--> Se taisi olla eilen, kun tein Maailman parasta pannukakkua. <--klik  Ihan uunissa ison pellillisen.

 

Maustoin kardemummalla ja jätin taikinan turpoamaan.

 

Sillä aikaa otin kaapista arkin verran leivinpaperia, rutistin sen palloksi ja sitten suoristin. Siten paperi pysyy paremmin paikoillaan. Ja jollei tahdo pysyä, pellin voi kostuttaa vedellä, jolloin leivinpaperi tarttuu siihen. Paloittelin pellille sen sata grammaa voita, sillä siten minusta pannukakku saa paremman maun kuin jos sen sulattaisi ja lisäisi taikinaan.

 

Leivinliinan alle vähän jäähtymään ja...

 

...sitten sitä voikin syödä hillon kera. 

 

Kurkistin saamaani lankakassiin kameran kera. Kiitos vielä kerran näistä ihanuuksista!

 

Blogistaniassa on ollut kaikenlaisia haasteita, mutten ole jaksanut niihin vastata erikseen. Yksi juttu oli Näpertelijän keittiöhaaste. Että mitä keittiössä on kolme sellaista tavaraa, mitkä eivät sinne kuulu. Katselin omassani  ympärilleni, mutta en löytänyt mitään haasteeseen sopivaa. Minusta taskupeili  maustehyllyllä ajaa asiansa. Kun ovikello soi, kurkistan siihen, että kaikki on kasvoissani ok. ;) Eihän sitä nyt peikon näköisenä voi ovea avata.

Kirjoitusvälineet, tarrat, kirjekuoret, kiiltokuvat, kirjelehtiöt, leimasimet... Nekin kuuluvat keittiöön, kun baaripöytäni ääressä kirjeitä kirjoitan.

Tai kiikarit astiakaapissa. Otan ne esiin lintuja tarkkaillessani. Paljon muutakin siellä on sellaista, mikä jonkun mielestä ei sinne kuuluisi, mutta minulla kuuluu. Onneksi tämä on minun kotini ja saan pitää tavarat juuri siellä missä itse haluan. :)

 

Yhdessä haasteessa piti etsiä keltaista ja vihreää. Helppoa kuin heinänteko! Pääsiäiskimppuni keittiönpöydällä nyt ainakin tai pupulautasliinat tarjottimella tai... 

Muita haasteita ei nyt ole silmiin osunut.

 

Tänä iltana oli aivan mahdottoman kaunis auringonlasku. Ihailin sitä ensin täältä olkkarin sivuikkunasta ja sitten keittiön ikkunasta. 

Orkidean kukkavarsi taipuu ja taipuu koko ajan alemmas. Mutta en minä sitä saa mitenkään tuettua mihinkään. Ikkunaa vasten en halua sitä laittaa, kun yöllä on pakkasta ja ikkuna on kylmä pinnaltaan. Ei varmaan tykkäisi. No, jos varsi katkeaa, niin laitan kukan maljakkoon. Sillähän siitä selviää.

 

Hyvää yötä! 

 

Kolme asiaa keittiössäni

 

Klo 12:05--> Huomasin vasta tänään, että Näpertelijän blogissa on alkanut uusi haaste. <--klik

Koska tammikuuta en ajoissa huomannut, vastaan siihen ensin:

 Kerro 3 raaka-ainetta, joita keittiön jääkaapista löytyy aina.

 

Maustettuja ruokakermoja ei voi unohtaa, sillä niille ilmenee käyttöä tuon tuostakin ja milloin vain. Yleensä tuossa on myös sitruunainen kerma, mutta se tuli käytettyä kalan kanssa.

 

Hillahilloa pitää olla saatavilla koko ajan. Sillä voitelen voileipäkeksin, pullapalan tai leipäviipaleen. Sitä laitan puuron päälle, juustoille, mukikakun päälle. Joskus sen avulla menee isompikin pilleri alas. Tällä hetkellä sen kavereina ovat appelsiini-, lettu- ja puolukkahillo.

 

Jääkaapin ovessa on aina kokoelma salaatinkastikkeita. Aina ei jaksa tehdä ruuille mitään omaa kastiketta ja silloin menen siitä, missä aita on matalin. Eli lorautan suoraan pullosta. En pelkästään salaateille, vaan myös kalalle, lihalle ja milloin mihinkin. 

Tuossa on vajaa valkosipuli-, sitrus-, mango- ja täysi valkosipulisalaatinkastike. Tuo savuinen aioli oli hutiostos, sillä se on niin paksua, ettei sitä saa puristamalla ulos pullostaan. Tai ainakaan minun käsivoimani eivät siihen riitä. Aion käyttää sen jonkun kastikkeen osana. Jos sekään onnistuu....

 

Sitten helmikuun <--klik haasteeseen:

Laita kuva 3:sta patalapustasi. Niistä käytetyimmistä. Voit myös kertoa enemmänkin näistä patalapuistasi. Mistä olet saanut ne, miksi juuri nämä ovat mieluisimmat? 

 

Punainen kulahtanut on kevyt ja pieni ja sitä käytän kattilankansia käsitellessäni tai teetä teekannusta kaataessani. En ole varma, mutta muistelisin saaneeni sen jonkun blogikilpailun palkintona.

Värikäs virkattu kaksipuolinen patalappu/alunen on ihan omia tekosiani. Sen aika on silloin, kun laitan teen teekannussa pannumyssyn alle hautumaan ja pannulappu on alustana. Koska se on täytetty teflonvanulla, tee pysyy pari tuntiakin kuumana/lämpimänä.

Patakintaan sain joululahjaksi vuosia, vuosia sitten esiliinan kanssa. Sitä käytän, kun otan jotain uunista tai mikrosta.

Koska Näpertelijän blogiin ei pääse kommentoimaan normaalisti, jätän ilmoittamatta hänen blogiinsa. Ei kai ole pahasta osallistua silti haasteeseen, joka on niin kiva....  :)

  

Jouluisia asioita

Selätön puutarhuri kyseli jouluasioita. Löysin sen vasta nyt, kun kuuta ulvoessani matkailin blogistaniassa.

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

    -Sininen hyasintti. Se vain on samaa kuin joulun tuoksu.♥

 

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

    -Jaa-a, se vähän riippuu. Kuusen koristelen pikkujouluna ja jouluna syödään perheemme lempiruokia. Ei siis välttämättä niitä jouluruuiksi miellettyjä. Joulu alkaa aatonaattona. Tuomaanristi laitetaan paikoilleen oikeana päivänä. Suvun joulutraditio on koota palapeli pyhien aikana. Joululauluja kuuntelen yleensä elokuusta alkaen. Jouluna syntyneenä minulla on oikeus olla joulu joka päivä. ;)

 

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

    -Joulunahan ollaan muutenkin hämärässä, joten miksi puunata joka nurkka, kun ei niitä kukaan näe?!

 

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

    - Ei ole saunaa, kävisin, jos olisi.

 

5. Teetkö itse joululahjoja?

    -Kyllä.

 

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

    -Riippuu tarjonnasta. Yleensä poroa jossain muodossa, lanttuporkkanalaatikko, rosolli vaaleanpunaisella kermalla. Toisinaan kinkkua.

 

7. Rakkain joululaulusi?

    -Tuikkikaa, oi, joulun tähtöset lapsikuoron laulamana. Viivalle yltävät myös O, helga natt Jussi Björlingin laulamana ja Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen. (Nyt kuuntelen näitä.)

 

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

    -Tekokuusi, sillä se on kestävä. Edellinen kesti 40 vuotta. Tällä uusimmalla menossa viides vuosi.

 

9.  Vanhin joulukoristeesi?

    -70-luvulla ostamani böömiläiset käsinpuhalletut hopeahileiset isot lasikävyt. Maksoivat paketissa olevan tarran mukaan vajaat 30 markkaa. (En löytänyt osuvampaa kuvaa netistä ja omiani en voi lisätä.) Samalla kertaa ostin myös lasiset (tosivärikkäät 70-lukulaiset) lasikellot ja -pallot. Osa on vielä tallella.

 

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

    - Kahvinen taatelikakku ja appelsiinitortut. En tykkää luumuisista.

 

Kai joulukuun haasteeseen voi vielä näin jouluaikana vastata?! :) Nuuttihan sen joulun vasta pois vie...

 

Vuoden viimeinen bingo

Repolaisen joulukuun bingo

  

Yritetäänpäs tehdä tämäkin valmiiksi ennen vuoden loppumista. 

 

 Kynttilät, tuli, jopa ihmiset voivat SAMMUA ja niin sammun minäkin välillä kuin saunalyhty ja

 

olen ihan FINAALIssa (olen ollut koko joulun, kun flunssa ei tunnu hellittävän otettaan), kuten on tämä vuosikin. Mutta AIKANSA KUTAKIN. Jos vuosi alkaa huonosti, ehkä loppu on parempi. Terveempi, toivottavasti.

 

Joulun ristikkolehteä ei siis ole RATKOTTU, mutta

 

viimeisimmässä jouluelokuvassa luki hienoin kirjaimin THE END. Onneksi loppu oli hyvä ja iloinen. Nyt en enää jaksaisikaan niitä katsoa. Mieluummin makaan sängyssäni peiton alla ja katson ulos ikkunasta lumihiutaleitten tanssia, ellen satu nukkumaan. ;)

 

Muutama pieni käsityö on joulun alla PÄÄTELTY valmiiksi odottamaan, ketä niillä kiusaisi.

 

Ensi vuoden MÄÄRÄNPÄÄ on LUOPUA liiasta juustosta ja muutamasta kilosta.

 

Vielä pari päivää ja olen VALMIS vastaanottamaan uuden vuoden 2026. Mitähän mukavaa se tarjoaa meille?

Kiitos, Repolainen, näistä mielenkiintoisista bingoista, joita on ollut mukavaa tehdä! ♥ 

Nyt kaivaudun sinne peiton alle. En jaksa oikolukea, joten jos on kirotusvihreitä joukossa, saavat jäädä niille sijoilleen.:)

Suloista sunnuntaita! 

 

Marraskuun bingo

 Repolaisen tämän kuun haaste tulee tässä: 

 

Minulla kun on nyt penikkatautia potiessa aikaa olla, ajatella, miettiä ja tehdä luovaa työtä, otan haasteen heti vastaan. 

 

Tulevat viikot minulla on aikaa LUKEA,(kun ei oikein muutakaan voi)

kotona ollen ei tarvitse PUKEA, (kun minnekään ei voi lähteä)

vaan seinistä otan TUKEA. (että pääsen kulkemaan edes täällä kotona)

 

 Päivittäin mietin, mitä SÖISIN (onneksi on pakasteessa valmiita ruokia)

ja sitä voin tehdä myös ÖISIN (kun en saa nukuttua)

muuten syönnin laiminLÖISIN.

 

Joku alkoi HUTKIA, (hoitoonpääsy kesti liian kauan jo juhannuksen jälkeen)

eikä minua aikanaan TUTKIA (koko kesän kärvistelin)

ja niinpä tuli matkaan MUTKIA. (tämäkin tauti olisi tullut ilmi kunnon tarkastuksella)

 

 Mutta täältä tullaan, elämä, kunhan kunto kohenee.