11.12.
Tonttu Tiukunen ylittää rautatien tasoristeyksen varovasti ja pääsee pitkän kadun alkuun. Sitä koristavat sievät puutalot, joiden ikkunoista loistavat adventtitähdet ja valoketjut. Katua puolestaan reunustaa suora, puista muodostuva kuja, joka on kesällä vehreä ja vihreä, talvella kuuraisten oksien koristama talven ihmemaa. Syyssateet puolestaan laittavat oksille vesihelminauhansa, jotka kimaltavat auringossa tai pimeällä autojen valossa.
Kohta ollaankin jo risteyksessä, josta käännytään salaperäiselle mutkittelevalle tielle. Vasemmalla on kuin peikkojen kallioita. Tiukunen voi ihan kuvitella niiden hyppäävän milloin tahansa sieltä esiin.
Oikealla kimaltaa meri ja Tiukunen miettii, miltä näyttäisi, jos sen kesällä näkemät sadat veneet olisivatkin siellä koristeltuina valoin ja köynnöksin. Se olisi kaunista. Mutta talveksi veneet viedään pois, eikä niitä siis näe. Mutta ainahan voi mielikuvitella, tuumii Tiukunen.
Kun tie kääntyy vasemmalle, tonttua alkaa ihan pelottaa siellä pimeässä. On niin synkkää, että vauhti itsestään nopeutuu. Pitää päästä nopeasti pelottavien kohtien ohi. Ovatkohan peikot kotikoloissaan?
Huh, onneksi pian tulee risteys, josta pääsee kääntymään takaisin valoisammille kaduille ja kohti keskustaa. Ohimennessään Tiukunen kurkkii ikkunoissa ja pihoilla näkyviä valoja ja asetelmia ja iloitsee, kuinka joulun lähestyminen näkyy pihoilla ja taloissa.
Päivän laulu Poika ja mummo
Aina voi mielikuvitella sekä Tiukunen että kuka tahansa muukin. Pimeässä ei kuitenkaan kannata kuvitella kaikenlaista muuten voi ruveta pelottaan.
VastaaPoistaPitäisi mielikuvitella kauniita asioita, silloin ei pelota. Rp
PoistaKävin kuuntelemassa tuon laulun, oli minulle ihan vieras. Laulaja kyllä tuttu.
VastaaPoistaMinusta se on liikuttava, siksi sen laitoinkin, että muutkin huomaisivat sen. Rp
Poista