Mustarastaan laulua kuunnellen

Klo 11:23--> Tiistaina vietin illan ystävättären kanssa. Pidimme teekutsut ja sitten istuimme hänen isolla parvekkeellaan kuunnellen mustarastaan laulua taustalta. Vein mennessäni hänelle kesäisistä pelloista muistuttavan kukkakimpun. Heiniä, harsokukkia merkkaamassa koiranputkia, auringonkukka, ruusu ja sarjaneilikkaa siellä keskellä väriä tuomassa. Toivottavasti kestää pitkään silmänilona.♥

Kun sitten kävelin kotiin, mustarastas tuntui seuraavan minua. Se lauloi ja lauloi. Yöllä se lopulta tuli tuohon kadunvarren puuhun laulamaan. Laitoin radion kiinni, ikkunan auki ja kuuntelin. Että linnulla voikin olla kaunis ääni!

Keskiviikkona postinjakaja sitten toi kuin toikin ilmoituksen haettavasta lähetyksestä. Pakko oli heti lähteä Postia kohti. Hellettä pakoillen kuljin puistojen läpi, kadun varjoisia puolia, kirkon sivuitse ja janoisena saavuin Postiin. Sain pahvikotelon kassiini, hain Prismasta pirtelön ja paluumatkalla istuin liikenneympyrän lähelle penkille juomaan ja katsomaan liikenteen soljumista.

Kesätyöntekijät ahersivat kukkapenkkien kimpussa. Yhdessä isohkossa kasassa oli sinisiä ja keltaisia orvokkeja. Miksiköhän ne oli siihen heitetty? Ehkä iso kukkapenkki oli myllätty ja laitettu uudet kukat vanhojen paikalle. Mutta olisihan ne voitu kierrättää muualle. Leikata alas ja istuttaa uudestaan, sillä ne kyllä kukkivat uudelleen. Tuntuu tuhlaukselta.

 

Kotona sitten avasin sen pahvikotelon. Ihmetys oli suuri, kun siellä oli ristikkolehti, ei mitään saatetta, ei mitään muuta kuin se lehti. ??! Eikö lehteä voi lähettää ihan lehtenä ilman pahvikoteloa? Kun oikein tarkoin aloin miettiä, se kuuluu erään tilaamani lehden lahjalehtiin. Ikinä ennen ei kyllä ole lehteä pahvikotelossa lähetetty! No, sainpa hyvän kotelon joulun postituksia ajatellen.

Minulla on jo valittuna joululahja, joka mahtuu kirjekuoreen. Nyt pitäisi nekin aloittaa, että ehdin tehdä kaikille haluamilleni. Maanantaina kävin ostamassa niihin liittyvän yhden tarvikeosan.

Joka päivä ja yö olen saanut kuunnella mustarastaan laulua. Partsin ovi on auki öisin ja välillä vain istun partsilla ja kuuntelen sen laulua. 

Eilen oli pyykkipäivä ja vaihdoin lakanat. Yhtään kynttä ei mennyt poikki, kuten yleensä siinä puuhassa käy. Ehkä kovetusaine on tehnyt tehtävänsä ja kynnet ovat tarpeeksi kovat kestääkseen vaikka mitä kolhuja.

Seinän takana asuu latvialaisia komennusmiehiä. Joku heistä on kotona ja päivisin istuu partsin seinän toisella puolen katsellen jotain sarjaa ipadilta tjms. Tunnin välein tupakoi ja näkyy vain käsi, joka pitelee savuketta antaen tuhkan lentää tuulen mukaan. Yleensä joudun lähtemään sisään, jos tuuli tuo sen hajun minulle päin. 

Iltaisin koko poppoo grillaa ja syö kovin mausteisia ruokia partsillaan, että minun täytyy poistua sisälle. En kestä sitä ruuan käryä. Jotenkin oksettaa. Ehkä elimistöni reagoi nykyisin niin, koska en itse saa enää mausteita käyttää. Minä kun niin tykkäsin tulisista mausteista. On se niin väärin!

Eilen aioin katsoa Subilta Monacon Timanttiliigaa. Mutta kun sen ärsyttävän Anteron selostusta ei saanut mitenkään pois! Ehkä se onnistuu vain Ylen ohjelmissa. Kokeilin vaikka mitä kieliä, mutta siellä se moottoriturpa vain huusi. Laitoin mykistyksen päälle, mutta ei silloin kuullut taustaääniä. Etsin selostuksen poisto-ohjeita netistäkin, mutta siellä oli vain älytv:lle ohjeita. Joten ei auttanut muu kuin sulkea koko töllö.

Niinpä otin jo aikaisin nukahtamispillerin ja nukuin kellon ympäri. On ollut sen verran lyhyitä yöunia, että oli pakko saada nukuttua.

Nyt puuro on varmaan valmista. On hautunut ykkösellä puoli tuntia. Menenpä syömään sen hillahillon kera. 

Ihanan kesäistä, linnunlauluista lauantaita!