Ruusuja ja ruusuja

Klo 21:49-->  Tänään oli taas lämmin päivä, yli +16ºC. Siis syksyyn lämmin, minulle tosi sopiva. :) Kunpa tällaista olisi kesälläkin.

Kävelin Prismaan. Puutelistalla oli kaikenlaista värinkerääjäliinoista kertakäyttöhanskoihin, vaniljasokerista Wettex-rullaan, hammasharjoista hammastahnaan ja paljon muuta. Vein myös kortin Postiin ja saan jännätä, kestääkö sen matka parinsadan kilometrin päähän kaksi viikkoa vai kuukautta.

Katselin nilkkureita, muttei ollut sopivannäköisiä. Ne, joissa oli liukumaton kunnon pohja, olivat niin kamalia mötiköitä, etten sellaisia jalkaani laita! Täytyy odottaa uutta mallistoa tai toivoa, että viimevuotiset tulevat ale-myyntiin.

Peliosastolla katselin Kimbleä. Haluaisin sellaisen. En ole ihan varma, mutta luulen, että olen omani antanut jollekin lapsista... Tarkistan asian, kun tyhjennän sivustavedettävän sängyn päällystän kukista ja telkkarista ja katson, mitä sen sisällä on. Sillä se peli on siellä, jos se on olemassa minun hallinnassani.

Sitä voi pelata yksinkin kuin pasianssia ikään.

 

Kotimatkalla menin kirpparille ja hain sieltä sen kahden euron lautasen. Sanoin myyjälle, että ostan näitä kulahtaneita astioita, koska niistä uskaltaa syödäkin. Kun ne eivät ole omien muistojen kyllästämiä, vaan jonkun toisen, eikä harmita, vaikka menisivät rikkikin. 

Katselin netistä, mikä tuon nimi on, mutta ei selvinnyt kuin se, että se on valmistettu 1932 - 1949 välisenä aikana. Kuviota on käytetty mm. Äidin kupissa. On minulle pieniruokaiselle sopivan pieni puuro- ja keittolautanen, kun on pienempää mallia kooltaan.

Tauluja en uskaltanut edes katsoa....

Viikonloppuna laitan taas kukille ravinteita ja järjestelen ne uudestaan. Viirivehkat ovat yksiä minun suosikkejani. Ne kasvavat kaukana ikkunastakin ja vaikka tuolla väitetään, että se kärsisi hämäryydestä ja kasvaisi vähemmän, minulla on kyllä päinvastoin. Isoimmat lehdet ovat kukissa, joita pidän kauimpana ikkunoista. Varsinkin tuossa kaiuttimen päällä se kasvoi aivan jättimäiseksi lehdiltään. Ja kaikki ovat samasta alkukasvista. Lukuunottamatta kapeampilehtisiä, jotka ovat tyttäreltä adoptoituja.

 Kukkien sielunelämä on minulle täysi arvoitus.

Mutta nyt on aika jatkaa saksalaissarjan katselemista.

Hyvää yötä!