Värihaaste - oranssi

Repolaisen VÄRIHAASTE essa on tällä kertaa vuorossa auringonlaskun ja ruskan väri. Valmistautuessani sopivaan vireeseen, kaivelin oransseja väripläjäyksiä kuva-arkostoistani.

Ensin tietysti rakkaimman puuhani eli tuleen tuijottamisen kohteeni. Voisin katsella nuotion loimotusta vaikka koko päivän. Ja olen niin monasti tehnytkin. Valmistanut ruuankin sillä ja jatkanut tuijottamista. Kuunnellut luontoa ympärilläni ja nauttinut. Unontumattomin muisto jäi siitä kerrasta, kun tunturipöllö tuijotti kahden metrin päästä männynoksalta meitä nuotiolla istujia. Että se oli kaunis! Liikkui hiljaa kuin aave, mutta lehahti lentoon heti, kun yritin tavoitella kameraani.

Ja jollei nuotion ääreen pääse, olen katsellut entisissä asunnoissani sekä takkatulta että kaminan tulta. Nyt täällä kerrostalossa näen elävää tulta vain keittiönpöydän kynttilässä, jonka sytytän aamupala-aikaan juhliakseni kiitollisena päivää, johon sain herätä. Jatkoajalla kun olen.

Voin vain muistella kotakeittiön tulia mökilläni. Ehkä ensi kesänä pääsen sinne käymään....

 

 

 

Nämä unikot, orvokit, kehäkukat, ruusut ja värililjat kukkivat mökin pihalla. Osa maassa, osa ruukuissa. Joka kesä sai tapella pupuja ja poroja vastaan, että kuka niistä saa nauttia. Poro söi jopa samettiruusut yhtenä kesänä.

 

Eräänä syyskesänä pelastin viimeiset kukat turvaan pakkasilta grillikodan ikkunalle.

   

Runsaimmin siellä kukkivat krassit. 

 

Lautasantenni oli hyvä kukka-alustana. Sen jalat pitävät kukat korkealla, poissa pupujen hampailta. ;)

 

Yhtenä kesänä kasvatin auringonkukkia, mutta ei niistä ehtinyt kuin yksi kukkimaan ennen pakkasia.

 

Yhden asunnon kuisti ryöppysi krasseja, mutten löytänyt tähän hätään parhaita kuvia niiltä kesiltä. Tämä on jo varmaan syyskuussa otettu, kun olen karsinut lehtiä, jotta viimeiset nuput jaksaisivat aueta.

 

Oranssia löytyy myös perhosten siivistä.

 

 

Eikä saa unohtaa hillaa, tuota soiden kultaa.

 

Onpa sienten lakeissakin oranssia.

  

Lähdin sitten katsomaan, mitä oranssia kotoani nyt löytyy. Pannunalustassa on oransseja palluroita, lautasliinapaketti, lankaa, lahjanarua, sakset, korostustussi ja appelsiini kuuluvat sarjaan.

 

Astioissa saalis jäi köyhäksi. Muovilasi, maitokannun haalistunut kuvio ja lautasen kukat.

 

Olkkarin kellon kellotaulu on oranssi.

 

Kissapulloissa on kirkas ja matta oranssinen.

 

Lankakerä kurkkii Ronsun kyydistä.

Yksi hajuvesipulloista näkyy olevan oranssinen.

On jossain oranssi huulipuna, -kynä, rajauskynä ja pari kynsilakkapulloakin. Ehkä jopa luomiväripaletistakin sitä löytyisi.

Vaatehuoneessa on ohut huivi ja yhdessä unikkopaidassa on keltaisia ja oransseja raitoja.

Kovin vähäiseksi jäi tämä väri, kun se ei sovi minulle talvi-ihmisenä. Oranssissa on lämmin pohja ja tarvitsen kylmiä sävyjä.

Tähän loppuun etsin kahden vuoden takaisen ruusukimppuni. Silloin sain tehtyä vain muutaman kimpun. Nyt jotkut vaahterat ovat punastuneet latvoistaan, joten ehkä tällä viikolla löytyy sopivia lehtiä maastakin.

Nautitaan siis syksyn oranssista ja ruskasta!