Aarrearkun avausta

Klo 14:56-->  Päivänä muutamana ystävättäreni ilmoitti lähettävänsä paketin, jonka voisin hakea tuolta ikkunasta näkyvästä lähimmästä kaupasta, jossa on lokerikot. Postin tietäen, eihän se sinne mennyt, vaan toiseksi kauimmaiseen paikkaan eli pääpostiin.

Eilen pähkäilimme, miten saan sen kotiin tuotua, kun se on M-kokoa. Että pitääkö ostaa pulkka ja vasta sen kanssa mennä postiin.

Yön aikana lumi madaltui viisi senttiä ja luvassa on vesisadetta tänä iltana. Jo eilen kahdella lenkillä käydessäni sain kulkea kieli keskellä suuta, sillä liukasta oli.

Tänään mietin yhä sitä pulkkaa ja päätin lähteä suurimman kestokassin ja narukerän kanssa matkaan. Mittailin kotona, että paketin pitäisi mahtua kassiin ja ellei, otin mukaani narukerän, jotta voisin sitä käyttää ja naruista kantaa.

Lisäksi tiesin, että pääväylät on takuulla hiekoitettu, joten lähdin pidemmän reitin kautta postia kohti. Muutaman kerran sain harrastaa melkoista akrobatiaa, kun yksityisten ja yhteisöjen kohdilla jalkakäytäviä ei oltu hiekoitettu ja ne olivat suoranaisia luistinratoja. Onneksi sain pitää seinästä kiinni.

Oli siinä kanssakulkijoilla katsomista, kun liukastelin talvikengistäni huolimatta. Mutta niin taisivat tehdä muutkin...

Päätin olla ostamatta pulkkaa ja kävelin suoraan postin jonoon. Ensin minulle meinattiin antaa ihan liian iso paketti ja katsoin jo kauhuissani, etten tuota saa kotiin kuin tilaamalla taksin. Sitten virkailija katsoi uudestaan koodia koneeltaan ja huikkasi katsoneensa numerot väärin. Huh helpotusta!

Sitten sivupöydälle jännäämään, mahtuuko paketti kassiin. Penkillä istuva pariskunta taisi jännätä kanssani, sillä he katsoivat epäuskoisina, että tuohon keltaiseen kestokassiinko aion sen mahduttaa. Ja kyllä se sopi. Sitten vain hanskat käteen, kassi käsivarrelle roikkumaan ja kotia kohti.

Nyt valitsin osan matkasta toisin, etten joudu sille luistinradalle jatkamaan taitoluisteluharjoituksia. Pääsin kotiin ehjin luin. Jippii!

Seuraavaksi olikin vuorossa teippien purku ja laatikon avaus. Mikä aarrearkku sieltä paljastuikaan! Kiitos, Hanne!! ♥♥♥

Ekana oli vastassa kirje ja sitten aloin purkaa tavaroita. Valko-kelta-vihreä iso pöytäliina. Heti näin, mihin se menee. Siitä tulee oviverho. Taitan siitä 35 cm ja ompelen ylös kujan vaijeria varten. 

Iso keltainen pyyhe on niin minua ja pääsee ensi viikolla jo kylppäriä koristamaan.

Kaksi pussillista lankoja! Oi! Ja niin upeita värejä. Kiitos!

Seuraavaksi nostin sivuun joulu- ja synttärikuoret odottamaan aikaa parempaa, samoin neljä pakettia "kuusen alle" (vaikkei sellaista tänä vuonna olekaan kuin partsilla) ja yhden syntymäpäiväkseni. En siis vielä tiedä, mitä kaikkea sain. ;)

Pieni muistivihko sopiikin hyvin käsilaukkuun, jos tarvitsee laittaa jotain muistiin.

Kynttilät palavat aamuisin aamupalapöydässä ja niitä riittää koko paketillinen, 10 kpl.

Mistä tiesit, että lumiukot ovat tämän jouluajan "mielitekojani"? Niistä lakanoistako? Nyt minulla on ostamieni lumiukkopörrösukkien lisäksi lumiukkokello pöydälle valojen viereen. Kukahan kuulee sen kutsun, kun soitan sitä?

Ohuet vihreät kankaat saavat varmaan olla pöytäliinoina partsilla.

Neljä jouluista kuituliinaa saavat koristaa ja suojata baaripöytääni. 

Ensimmäistä adventtia varten on sitten kynttilänjalka ja täytyy hankkia samaa sarjaa kolmelle muulle.

Ja voi ihanuutta, kuinka kaunis se tuikkulyhty onkaan! Kyllä hyvin tunnet makuni. :)

Nyt minulla on myös syysaiheinen ihana, kaunis ja värikäs liina keittiöön.

Enkelikokoelmani karttui kahdella enkelillä.

Jokohan siinä tuli mainittua kaikki aarrearkun tavarat? KIITOS ihan hirmuhurjasti!!!!!! Minullahan oli jouluaatto jo nyt. Ja lisää paljastuu myöhemmin.

On ihanaa omistaa kaltaisesi ystävä, Hanne, joka yllättää kerta toisensa jälkeen! Kiitos, että olet!♥

Mutta nyt nälkä kurnii suolissa, joten lähden valmistamaan perunan ja kalapihvin Pöhöttimellä.

Ihanaa talvista sunnuntaita!