Jo neljäs adventti

Tämä on ajastettu postaus.

 

Aika rientää niin nopsaan. Nyt sytytetään jo neljäs ja viimeinen adventtikynttilä, ilon kynttilä.

On muuten kummaa, miten eri lähteet kertovat noista kynttilöiden nimistä ihan eri tavalla ja järjestyksessä. Jonkun mukaan ne menevät näin: 

1. adventti toivon ja profeettojen kynttilä 

2. adventti rauhan ja Betlehemin kynttilä

3. adventti rakkauden ja paimenten kynttilä

4. adventti ilon ja enkelten kynttilä

Kohta se tulee, joulu. Se on ihan nurkan takana. Olivatpa jouluaskareet valmiita tai ei, se tulee vääjäämättä. 

Eikö olisikin hauskaa joskus ottaa se vastaan ilman kiireitä, stressiä ja ns. pakkoja? Antaisi sen tulla ja mennä ihan omia aikojaan. Ei kukaan kurki kaappeihin, että onko ne siivottu. Ja onko pakko leipoa sen seitsemää sorttia, tehdä laatikot ja muut? Ne voisi ostaa valmiina tai mennä jonnekin muualle syömään, jos se on pakko ja ahminta kuuluu jouluun. 

Meillä ei ole syöty aikoihin mitään jouluun kuuluvaa, vaan olemme tehneet omat ruokaperinteet. Syöneet kaikkien mieluisimpia herkkuja. Tosin nyt kun olen ollut muutaman vuoden yksin, en ole syönyt senkään vertaa. Viime jouluna kävin EkaVekaran luona syömässä joulupäivänä. Nuori perhe alkaa tehdä omia traditioitaan. Yksi lapsistani karkaa lämpimään perheensä kanssa. Yksi taitaa viettää joulun töissä.

Jouluyön kävely on ollut minun jouluperinteeni parikymmentä vuotta.

Lapsena jouluun kuului uusi pyjama ja kirja, jota luettiin niin pitkään kuin jaksettiin valvoa. Käytiin keittiössä syömässä pipareita ja kinkkua. Joulun aikana koottiin palapeli porukalla. Sitä perinnettä olen yrittänyt ylläpitää nytkin, joskin yksin. :)

Mutta iloitaan yhdessä siitä, että täällä ollaan ja voidaan joulua viettää.

Iloisia ajatuksia tähän päivään!