Silmäilyjä

Klo 19:57--> Vähän ennen yhtätoista lähdin liikkeelle. Jalkakäytävät olivat liukkaita, joten ei saanut kiirehtiä. Kävin ostamassa violetin kajalkynän ja sitten odotin erään infon aukeamista pari minuuttia oven takana. Pääsin sisään ekana ja leimasin lähtevät kortit ja kirjeet erityisellä joululeimalla. 

Seuraavaksi olisin mennyt museokaupan joulumyymälään, mutta se aukesikin tiistaisin vasta puoliltapäivin, joten menin lähistöllä olevaan vaatekauppaan. Kiersin hyllyvälit, mutten löytänyt mitään minulle sopivaa. Pääasiassa etsin ns. villatakkia, jossa olisi räväkät värit ja kimallusta. Ei tietenkään ollut.

Siispä kävin katsomassa valoteosta ja suuntasin pikkuhiljaa sairaalanmäelle. En yhtään tiennyt, mihin piti mennä, joten kävelin keskimmäisestä ovesta infoon ja sanoin, etten saanut kirjeestä mitään selvää, että mihin mennä. Neitonen sanoi minun olevan juuri oikeassa aulassa. Ilmottauduin aparaatilla ja jäin odottamaan. Missään ei ollut sitä taulua, josta olisi kutsun nähnyt. Puolen tunnin kuluttua pieni nainen tuli silmiään siristellen aurinkoiseen aulaan ja kysyi, olenko tulossa silmänpohjankuvaukseen. Myönsin ja hän laittoi laajentavia tippoja silmiini, antoi pienen paperin silmien vuotojen pyyhkimiseen ja sanoi tulevansa uudelleen.

Joku nuori mies käveli omituisen sokkona aulaan ja kun yritti istua tuolille, istui ohi ja mätkähti lattialle. Ajattelin, että jos minusta tulee yhtä sokko, miten näen kotiin kulkea.

Nainen tuli vartin päästä uudelleen ja laittoi tippoja toisen kerran. Puoli tuntia meni siis odotteluun, kunnes hän tuli laittamaan seuraavalle potilaalle tippoja ja pyysi minut mukaansa.

Siellä sitten käytiin lääkitykset ja silmien kunto sanallisesti läpi, kunnes oli aika katsella kirkasta vihreää valoa ja sitten himmeämpää sivulla. Kummastakin silmästä otettiin neljä kuvaa. Kunhan silmälääkäri joskus katsoo kuvat, hän tekee lausunnon, jonka saan postissa kotiin. Kuulema joku vaihto juuri menossa, joten se voi kestää. Sanoin, ettei eläkeläisellä ole kiireitä. Nainen katsoi alustavasti kuvat ja sanoi, ettei hänen mielestään silmissä ole mitään muutoksia. Olen viimeksi käynyt elokuussa 2022 yksityisellä ja kutsun tk:een saan kolmen vuoden päästä, ellei tule muutoksia silmiin.

Lähdin pois ja ihan hyvin se onnistui. Mitä nyt mäessä piti edetä varovasti, kun aurinko paistoi täysillä päin pläsiä, enkä ollut ihan varma näkökyvystäni. Kaikkien autojen valot ovat koko päivän olleet kauniita tähtiä. :)

Kävelin sitten uudestaan museokauppaan ja ostin viimeiset joululahjat äidille ja kasan kortteja, joihin museoväki laittoi sen erityisleiman. En toki niitä heti postita, vaan pitkin ensi vuotta, mutta jotkut tulevat saamaan sen kortissaan. Sitä ei olekaan kaikilla. ;)

On se kummaa, miten tuo hihhuleitten jalkakäytävä on aina vaaranpaikka. Luulevatko yläkerran suojaavan ihmisiä kaatumiselta ja heidän vakuutusmaksuilta? Olin taas mennä nurin heti, kun astuin heidän osuudelleen ja liukastuin.

Kävin kotona, otin repun selkääni ja kävelin Saleen. Tiedättehän, että vaikka naisen käsilaukku syö mitä vaan, repun pakkaaminen on taitolaji. Ei uskoisi, miten paljon se vetää tavaraa. Onneksi on kokemusta ja silmää sille, miten se parhaiten onnistuu. Välillä kassat ihmettelevät sitä. Että miten saan ne kaikki mahtumaan.

Kun olin kotona tyhjentänyt repun, puhelin soi ja LVI-mies soitti ja kertoi, että se patteri tulee vasta tammikuussa, joten hän soittaa sitten uudestaan, kun vaihto on mahdollista. Hyvä tietää, ettei tarvitse päivystää kotona turhaan.

Menin siis kahden tunnin päiväunille. Kyllä uni maittoikin.

Silmän mustuaiset ovat yhä isot. Näyttää hassulta, kun peiliin katsoo. Olen laittanut silmätippojani, kun näytin särjeltä yhdessä vaiheessa.

Huomenna tulee yksi paketti puolenpäivän ja kahden välillä ja sitten onkin vapaata kaikelta päivystykseltä. Vasta loppiaisen jälkeen alan odotella sitä mattoani. Tuntuu ihanalta, kun saa itse päättää mitä tekee ja milloin vai tekeekö mitään. 

Huomenna vaihdan lakanat ja on siis pyykkipäivä, imurointipäivä ja pölyjen pyyhintää. Lisäksi etsin palapelimaton ja laitan joulupalapelin kokoamisen alkuun. Joku kukkataulu siitä tulee.

Ai niin, aamukahdeksan jälkeen menen myös kampaajalle. Viikonloppuna aion värjätä hiukseni. Väriä riittää paremmin kaikkialle, kun liiat hiukset rapsitaan pois. ;) Ametistikromi on ihana väri. Siitä tulee metallinhohtoa hiuksiin. Pysyykin hyvin. 

Olen etsinyt valoilleni ajastimet. Ei tarvitse itse muistaa, milloin esimerkiksi kasvilamppu pitää sytyttää tai sammuttaa. Kasveille annetaan valoa 12 tuntia. joten se syttyy varttia vaille yhdeksän aamulla ihan itsestään ja sammuu yhdeksän maissa illalla napsahtaen. Samoin adventtitähti ja kranssi sekä jalkalamppu saivat omat ajastimensa.

Mutta nyt valmistaudun elokuvan katseluun, polkemiseen ja kutomiseen yhdeksältä. En ole varma, onko se elokuva sellainen, jota viitsin katsoa, mutta sen näkee sitten. Telkussa kun on sellainen mainio nappula, josta sen voi sammuttaa. :) Jollen katso, kuuntelen joululauluja.

Rauhallista joulukuun iltaa!