Toinen adventtisunnuntai

 

Tänään on rauhan kynttilän vuoro. Niitä sytyttäessä varmaan miljoonat toivovat rauhaa ja sotien loppumista.

Ennen olisin leiponut tähän aikaan torttuja ja pipareita, mutta kun nykyään ei mitään saa syödä ilman jälkiseuraamuksia, joudun tyytymään vähempään. Ehkä teen Pöhöttimellä yhden pannukakun itselleni. Tuskin jaksan syödä siitäkään kuin puolet, mutta onpa sitten huomiseksikin jotain herkkua.

Hellalla on jo kattila, jossa on glögimausteita vedessä. Keitettyäni teeveden, laitan sen kuumalle, jäähtyvälle levylle ja se levittää joulun tuoksua keittiöön lämmetessään. Vaihdan välillä veden ja mausteet tai lisään niitä. Ja saatanpa välillä kiehauttaakin koko keitoksen, että saan kunnon tuoksua.

Kun jotain tekisi mieli askarrella, voisin tehdä appelsiinilampun. En nyt sentään, kun ei ole paikkaa missä sitä polttaisi. Siispä näperrän tuikkualustan, en sitruunasta, vaan appelsiinista ja teen sille toisesta puolikkaasta katon, jotta lämpökynttilä levittää sen ja neilikan tuoksua palaessaan.

En ole koskaan tykännyt sitruunan tuoksusta. Se on jotenkin ällö minun nenääni.

Rauhallista sunnuntaita!