Ajattelemisen aihetta

Tämä viesti pitäisi laittaa jokaisen hoitolaitoksen seinälle muistuttamaan henkilökuntaa siitä, keitä he hoitavat. Ihmisiä.

********************

(Kuolleen vanhuksen jättämä kirje)

"Näe minut!"

Mitä näette, hoitajat? Mitä näette? Ajatteletteko minuun katsoessanne: Kärttyinen vanha nainen, ei kovin viisas, epävarmasti tallustava, kaukaisuuteen tuijottava. Joka pudottaa ruokansa ja joka ei vastaa, kun sanot kovaan ääneen: "Toivoisin sinun edes yrittävän!"

Vanhus, joka ei huomaa asioita, joita teet ja joka jatkuvasti hukkaa sukan tai kengän. Joka, vastustelematta tai ei, antaa sinun tehdä niinkuin haluat - pestessäsi ja syöttäessäsi minut, täyttääksesi pitkän työpäivän tuntisi. 

Onko tuo se mitä ajattelet, onko tuo se mitä näet? Avaa silmäsi, hoitaja!

Katso MINUUN... Kerron sinulle kuka olen, kun istun tässä paikoillani. Kun nousen käskystäsi ylös ja syön, kun haluat.  

Olen pienin lapsi kymmenestä. Meitä oli äiti, isä, siskoja ja veljiä, jotka kaikki rakastivat toisiaan.

Olen nuori 16-vuotias tyttö siivet kengissään, joka unelmoi tapaavansa elämänsä rakkauden.

Olen parikymppinen morsian, jonka sydän pakahtuu onnesta.

Olen 25-vuotias äiti, joka yrittää rakentaa lapsilleen onnellisen ja turvallisen kodin.

Olen kolmekymppinen nainen, jonka lapset kasvavat nopeasti. Meitä yhdistää side, jonka pitäisi kestää.

Olen nelikymppinen nainen, jonka pienokaiset ovat kasvaneet ja lähteneet pesästään. Mutta mieheni on rinnallani varmistamassa, etten sure.

Olen viisikymppinen, jonka polvilla leikkivät taas pikkulapset. Saamme taas nauttia lapsista, pienokaiseni ja minä.

Synkät ajat ovat tulossa; mieheni on kuollut ja katson surullisena tulevaisuuteen. Pienokaiseni pitävät huolta omista pienokaisistaan. Ajattelen niitä yhteisiä vuosia ja hyviä hetkiä, joita meillä oli.

Olen vanha nainen ja luonto on julma. Kehoni on murentunut, poissa ovat voima ja sirous. Nyt siinä on kivi, missä ennen oli sydän, mutta tämän vanhan raadon sisällä elää yhä nuori tyttö. Silloin tällöin sydämeni laukkaa kuin nuori ratsu.

Muistelen iloja, muistelen suruja, muistelen rakkautta ja elettyä elämää. Muistelen vuosia, joita oli aivan liian vähän ja jotka kuluivat aivan liian nopeaan. Sitten hyväksyn sen kipeän totuuden, että mikään ei kestä ikuisesti.

Joten avaa silmäsi, hoitaja! Aukaise ne ja katso tarkemmin. En ole vain kärttyinen vanha akka, olen MINÄ!!!

********************

Tärkeä opetus on se, ettei ikäihmisiä tule koskaan ottaa itsestäänselvyytenä! Jokaisessa vanhassakin kehossa on edelleen ihmisen sielu, joka haluaa pysyä nuorekkaana.

Toivon sinun muistavan nämä koskettavat sanat mielessäsi aina, kun olet tekemisissä ikäihmisen kanssa.

********************

 (Teksti lainattu netistä, kirjoittaja tuntematon)