Repolaisen blogissa luin hänen matka-aakkosiaan, jossain blogissa oli kukka-aakkosia ja tässä ovat nyt minun aakkoseni.
AURINKO on minulle ystävä ja vihollinen. Paras aurinko on syys- tai talviaurinko, sillä ne eivät aiheuta vahinkoa iholleni niin helposti. Riippuen tietysti siitä, missä olen. Jos olisin Lapissa hangilla hiihtämässä, se ei olisi hyväksi herkälle iholleni. Keväisin aloitan kulkemisen ulkona varovasti SK50+ voiteet kasvoillani, lieri suojaamassa kasvoja ja aurinkolasit silmiä. Kesäisin hiivin katujen varjoisilla puolilla, ja mieluiten aikaisin aamulla tai myöhään illalla.
BAMBI, olen tykännyt aina siitä kirjasta, mutta myös elävistä kauriista ja niiden pikkujälkeläisistä. Keräsin joskus pikkupatsaita bambeista. Niitä on nytkin kolme keittiön ikkunalaudalla.
CURRY, voi miten sitä rakastinkaan! Tarkoitan siis sitä mausteseosta, en ruokaa. Laitoin sitä runsaasti kaikkiin riisi- ja pastaruokiin. Mutta kun koivunsiitepölyallergikkona sain ristikkäisallergioita mausteille, en ole sitäkään voinut syödä. ;( Kaipaan itämaisia, mausteisia ruokia.
DEODORANTTInani on ollut vuodesta 2001 Crystal deo stick. Kun oikeasta kainalosta poistettiin imusolmukkeita ed. vuotena, en saanut käyttää teollisia dödöjä. Niinpä tämä luonnontuote oli seuranani sen toipumisajan ja sen jälkeenkin. Käytän sitä kainaloihin ja kesäisin rintojen alle. :)
ESILIINA on oiva suoja keittiöpuuhissa. Käytän sitä leipoessani ja joskus muulloinkin, jos teen kovin roiskivaa tai märkää työtä. Tällä hetkellä käytössä on kaksi punaista essua. Toisen on tehnyt Miia ja toisen Hanne. Molemmat olen saanut joululahjoiksi vuosia, vuosia sitten. Muistoissa on myös eka essu, jonka jätin perinnöksi pikkusiskolle, emäntäkoulun sinapinkeltainen kammotus, toisen pikkusiskon tekemä keltainen essu, jota rakastin ja poikani koulussa ompelema vihreävalkoinen, jota en ole raskinut edes käyttää.
Olen elämäni aikana kuulunut vain yhteen FANKLUBIin. Sieltä sai lahjoiksi kortteja, cd-levyjä, t-paitoja, korkinavaajia, kyniä yms. Ei siitä ole pitkäkään aika, kun jouduin harmaan t-paidan heittämään pois, kun oli jo niin kulunut, ettei sitä kehdannut pitää.
GOBELIINI peurat/saksanhirvet lähteellä oli lapsuuskotini seinällä. Teini-ikäisenä se oli kesähuoneen seinällä ja voi että sitä oli mukava silitellä ja kääntää nukat toiseen suuntaan, jolloin väri vaihtui. Tykkäsin siitä niin paljon, että hankin ohuemman samanlaisen mökilleni.
HILLA on paras marja. Monet eivät tykkää sen kivistä, samoin on vadelmien kohdalla. Minulle molemmat käyvät sellaisenaan. Ovat lempimarjojani. Vesi nousee kielelle jo pelkkää kuvaa katsellessa. Minulla on aina hillahilloa jääkaapissani. Se on hyvää puuron tai viilin päällä. Tai voileipäkeksin ja Digestiven päällä. Joskus jopa leivällä.
IKKUNA on kuin vaihtuva taulu. Kuinka monet aamut, päivät, illat ja yöt olenkaan katsellut luontoa ikkunoiden takana. Milloin missäkin. Viime vuosina mökillä odottaen hirven kulkevan aamusumussa suollani Väylän rantaan. Viimeisin ikimuistoinen näkymä siellä oli, kun kurki tepasteli suolla. Että se onkin iso lintu! Nyt katselen ikkunoistani vain katuelämää ja kahta kerrostaloa. :)) Ei kovin mieltä ylentävää.
JOULUKUU on joulun lapselle parasta aikaa. Tykkään kaamosajasta, hämäryydestä, kimalluksesta, lumesta, jäästä ja pakkasesta. Joululaulut, odotus, lahjojen ja korttien teko pitkin vuotta, kynttilät, tunnelma. Sitä ei mikään voita. Joka päivä saisi olla joulu. Ja minullahan on. ;)
KUUTAMO, tuo valvottaja. Vaikka se kaunis onkin, se tuo mukanaan yövalvomiset. En pääse nukkumaan ennen kuin yleensä puoli neljältä. Ei vain tule uni. Nykyään istun partsilla ja katson sitä mollukkaa taivaalla ja mietin kaikenlaista. Kunhan kesä tulee ja on valoisampaa, täytän siellä ristikoita.
Elämä on suurin LAHJA. Ja sen myötä lapseni, jotka ovat minun jalokiveni ja suurin omaisuuteni.♥♥♥♥ On myös toisenlaisia lahjoja, mutta niistä ei kaikille kerrota. Minulle jokainen uusi päivä on kallisarvoinen lahja, sillä elän jatkoajalla.
MESIMARJA on makea marja. Niitä kasvaa lapsuuskotini mailla ja niitä keräsin aina äidilleni. Joskus sai vain muutaman, joskus monta kupillista. En tiedä, onko kukaan viime vuosina niitä kerännyt hänelle. Ennen niitä kasvoi vain ensimmäisen pellon ladon luona, mutta ne ovat levittäytyneet vuosikymmenten aikana joka puolelle. Hyvä niin!
Silmänsä sulkeva NUKKE tuli elämääni joulun alla 1957. Olin silloin hinkuyskässä. Sinikka-nukke oli tummatukkainen ja se saapui pilkullisessa laatikossa, jossa oli ikkuna, josta sen sinisilmät näki. Muistan, miten kääntelin pakkausta ja ihmettelin sulkeutuvia silmiä. Se laatikko oli minulla tallessa vuosikymmeniä. Sen jälkeen tuli Katriina-nukke, joka on vieläkin mökillä jossain laatikossa odottamassa, että puran muuton alla kiireessä sinne kasatut tavarat järjestykseen.
OLKALAUKKU on siitä kumma, etten osaa kantaa sitä kuin vasemmalla olkapäälläni. Nykyään tosin laitan hihnan niin pitkäksi, että voin laittaa sen poikittain oikealta olkapäältä vasempaan lantioon roikkumaan. Ei tarvitse pitää siitä kiinni. Kun olin työelämässä, minulla oli aina kenkiin ja vyöhön sointuva laukku. Niitä oli siis kymmeniä. Onneksi en enää tarvitse kuin muutaman. Kengät ja laukut hävitin muuttaessani Lappiin. Ne olivat loppuunkulutetut, eikä eläkeläinen niitä tarvitse muutoinkaan. Tosin uusin olkalaukkuni on muodikas karvainen laukku. Sain sen joululahjaksi. ;)
PÄÄSKYNEN on lempilintuni. Ja nimenomaan räystäspääsky. Kun kysytään, mikä lintu olisit, vastaan pääskynen. Se on siro, lentää kauniisti, laulaa suloisesti.
QUASIDOMO, ressukka. Tämä tarina ei ole minulle ollenkaan tuttu.
Montaa asiaa ajattelin; radiota, raastinta, rantaa, mutta päädyin kuitenkin RUUSUun. Kaikenväriset ruusut ovat kauniita, mutta lapsesta asti olen tykännyt eniten keltaisista. Paras ruusuntuoksu taas on ihan perinteisessä juhannusruusussa.
SADE on ihanaa! Syksyllä kävelen mielelläni sateessa, eikä kesäsadekaan pahaa tee, jollei sada kaatamalla. Hiukset ja iho tykkäävät sadevedestä. Sadevedellä pestyt hiukset ovat pehmeät. Lumisade on myös ihanaa. Kun sataa isoja hiutaleita, niitä pyydystää mielellään lapaselle ja katsoo, miten ihmeen erilaisia ne ovat. Raesade voi satuttaa ja katkoa kukkien varret, joten se on ikävä. Räntäsadekin käy. Silloin saa tehtyä lumipalloja ja lumilyhtyjä.
TUOMI kuuluu lapsuuteeni. Niitä kasvoi navetan takana vaikka kuinka paljon. Monet kyläläiset kävivät niitä hakemassa ja niinpä ne pikkuhiljaa sieltä loppuivat. Nyt niitä kasvaa pihalla ja latojen vieressä. Olen yrittänyt siirtää niitä kasvamaan oksista omalle mäkkitontilleni, muttei ole onnistunut, kun porot ja hirvet talloivat nekin, jotka alkoivat kasvaa.
UNIKKO, niitä olen yrittänyt kylvää varmaan miljoonia pitkin mökkitien vartta ja pihaa, mutta ne eivät tykkää minusta, vaikka minä tykkään niistä. Puput syövät ne muutamatkin, jotka onnistun kasvattamaan. Vain muutama on säilynyt verkkoaidan sisällä.
VÄYLÄ on kuin sulaa hopeaa, kun se ohittaa lapsuuskodin ja mökkini. En kyllästy koskaan katsomaan sitä ja sen hopeavälkettä. Välillä lohi hyppää ja koski kohisee. Syyspuolella joutsenet valtaavat joenmukan.
WOKKI on helppoa ruokaa. Itselläni oli joskus ihan oikea wokkipannu, joka tuli jonkun lehden kylkiäisenä. Teinkin sillä ruokaa, mutta nyt yksin ollessa teen omat wokkini ihan vain isolla paistinpannulla.
XYLOFONI oli lapsena mieluinen lahja saada jouluna. Se oli puinen. Omilla lapsillani oli punainen metallinen ja sitten sellainen värikäs. Yksi oli myös puinen ja puunvärinen, mutta sen keskimmäinen hajoitti tukkirekan kuormaksi. Koska en osannut nuotteja, opettelin antamalla nuoteille numerot ja soitin sen mukaan, myöhemmin myös lasteni "sähköurkuja". Minulla on yhä se keskikoulun laulukirja, jossa on ne numerot. :D
YÖAIKA on parasta aikaa. Silloin olen energisimmilläni. Klo 23-01 on normaalisti tehoaikaani. Ja jos kuljen ulkona yöllä, kukaan ei minua näe ja silloin on turvassa. En pelkää pimeää.
ZIRKONI on hurmaava kivi. En ymmärrä, miksi ihmiset käyttävät kalliita kiviä sormuksissaan, kun halvemmallakin pääsee. Ne ovat ihan yhtä kauniita. Itse käytän Kultajousesta ostamaani "petkutussormusta", joka on kaksirivisormus. Kukaan ei erota, ovatko ne timantteja vai halvempaa. Sormus maksoi 30€ pari vuotta sitten. Laitan sen sormeeni aina, kun menen ulos kodistani. Se on suoja miehiäkin vastaan, kun luulevat minun olevan naimisissa. Vaikka harvoin kukaan tämännäköistä ja -kokoista tai -ikäistä tulee iskemäänkään. :))))) Lisäksi tykkään koruista, joten sormus sinne tai tänne....
ÅLAND, Ahvenanmaasta tulee mieleen juhannussalot, omenat, pakkoruotsi ja se, ettei sinne haluta suomenkielisiä. En ole siellä koskaan käynyt, enkä usko koskaan käyvänikään. :)
ÄITIYS on paras asia elämässäni. Olin kotiäitinä kauan ja se on ollut paras työ, joka minulla on koskaan ollut, ja tärkein. Halusin antaa lapsilleni turvallisen olon. Että kotona on aina joku, kun he sinne esim. koulusta tulevat. Muistan omasta lapsuudestani ne muutamat kerrat, jolloin kotona ei ollut ketään, kun tulimme koulusta. Koko talo tuntui kylmältä ja vähän pelottavaltakin. Silloin päätin, että minun lapseni eivät sitä joudu kokemaan. Olin valmis luopumaan paljosta heidän vuokseen.
ÖYLÄTTI eli ehtoollisleipä. Olen sen kerran suuhuni saanut ja kyllä odottavan aika oli pitkä, kun konfirmaatiossa odotin viiniä, että saisin sen kuivan palasen kitalaesta pois. Toista kertaa siitä ei ole tarvinnut kärsiä. Erosin kirkosta, kun nuorimmainen ilmoitti, ettei mene rippikouluun, joten ei ollut mitään syytä enää turhaa veroakaan maksaa. Minuun heidän satukirjansa ei tehoa, enkä niitä nuotiotarinoita todesta ota, kuten monet tekevät. Osaan käyttää järkeäni ja ottaa asioista selvää ihan itse.
Tässäpä olivat minun elämäni aakkoset. Kirjoja minulla ei enää ole, joten en voinut tehdä kirja-aakkosia. En ole koskaan halunnut matkustella, joten en voinut matka-aakkosiakaan rustata. Lauluista olisin voinut koota, mutta tämä oli helpoin tapa saada postaus pian valmiiksi.
