Saapui sunnuntai ++ edit

Klo 10:32--> Huomenia! Se on sitten sunnuntai ja lepopäivä joillain, mutta minä kyllä jatkan kantamista.

Yöllä heräsin puoli neljältä ja vasen reisi kramppasi. Sitä naputtelin sormenpäillä ja kun se ei auttanut, laitoin kaksi kertaa kipuvoidetta. Voimistelin, heilutin jalkaa, ja viimein pääsin kävelemään keittiöön juomaan vettä. Pitäisi ottaa vesipullo yöpöydälle, ettei tarvitsisi mihinkään lähteä. No, uudessa makkarissa laitan sen yöksi ikkunalaudalle.

Aamupalan tein uudessa keittiössä. Täällä vanhassa otin lääkkeet, kävin pesulla ja muuntauduin ihmisiksi ja vasta sitten kävelin käytävän yli muassani kassi ja pinkki lokerikko, jossa ovat ompelutarvikkeet. Se on ikivanha. Yksi laatikko puuttuu, kun joku pojista tarvitsi sitä omaan projektiinsa, eikä koskaan palauttanut. ;) Liekö aikoinaan siinä ollut jotain mopon muttereita tms. Keltaisen samanlaisen lokerikon  vei tyttöni aikoinaan omaan ekaan kotiinsa. 

Ajatella, muistoja tulee mieleen jopa niin arkisesta asiasta kuin lokerikko! Juuri siksi minulla on paljon pieniäkin tavaroita, sillä niiden mukana kulkee muistoja ja tarinoita.

 

Äsken sain laitettua tavarat paikoilleen niistä eilen viedyistä laatikoista. Onneksi siellä on yksi laatikko niin iso ja leveä, että saan sinne kaikki pienet keittiökoneet, juustotarjottimen ja -veitsisetin. Yhden alakaapin hyllylle sain mahdutettua kakku- ja marsipaani/sokerimassakoristelutarvikkeet ja pikkuleipä/piparimuotit. Laatikot ovat leveitä, joten ne syövät vaivatta kaikki aterimet, kauhat ja muut välineet.

Seuraavaksi haen vaatehuoneen ylähyllyltä Mehu-Maijan ja vien sen keittiön yläkaappiin.

 

Jatkan tätä ehkä myöhemmin. Nyt toivotan suloista sunnuntaita!

Klo 13:39--> Nyt kokeilen, osasinko laittaa piuhat tietokoneeseen oikein. Ainakaan vasen kaiutin ei toimi, mutta kuuluu sentään oikealta. :)

Sain purettua pöydän, irrotettua laatikot ja välipuun, kannen ja tyhjennettyä kaapin. Sitten kiillotus ja uuteen kotiin vähän kerrallaan. Otti selkään kaikki kumartelu ja nyt täytyy huilata ennen kuin laitan tavarat kaappiin takaisin. 

Söin välipalaa katsellen ulos ikkunasta. Mietin, miksei puissa ole linnunpönttöjä ja eikös harakka tullut repimään kuusesta oksia. Näyttää siltä, että siinä on joku risukasa jo valmiina. Se roikkui oksassa ja yritti sitä repiä, mutta kun ei onnistunut, lensi pois. En todellakaan kaipaa sen räkätystä kesäaamuina herätyskellona!

Lokkipariskunta tuli toissapäivänä naapuritalon katolle. Ovat kovin hiljaa nyt, kun eivät halua toisten löytävän yhtä hyvää pesintäpaikkaa.

Huomenna ehkä käyn äänestämässä ja samalla haen sen tilaamani paketin. Se kun on niin pieni kauppakeskus, ettei ole viikonloppuina auki kuin kesällä. Mutta en nyt olisi niitä kalvoja vielä tarvinnutkaan, kun on viileämpää.

Jaahas, jos lähtisi katselemaan seuraavat kannettavat asiat. 

Lumikuuroista päivänjatkoa!

Klo 16:01--> Nyt on annettava periksi, ei selkä kestä tänään enempää. Katsotaan illalla pystynkö vielä jotain tuomaan. "Asun" uudessa, mutta nukun vanhassa. Siellä en ole koskenut vielä makuuhuoneeseen ollenkaan. Tai vaatehuoneeseen. Vanhassa ovat vaatteet, meikit, pesuaineet. Illalla käyn suihkussa ennen nukkumaanmenoa.

Yritin tuoda pakastimen, mutta en olisi jaksanut kuljettaa sitä nyt, kun olen väsyttänyt käteni muissa hommissa. Ehkä yritän heti aamulla, kun olen vielä voimissani. :)

 Jalkoja särkee. Ehkä teen jalkakylvyn. Minulla on vielä kaksi annosta jäljellä joululahjasta.

Nälkä. Kait sitä täytyy tehdä puuroa. Olisi pakastimessa jotain kalaa, muttei nyt huvita keittää perunoita ja tehdä muusia. Käyn huomenna Salessa ja katson tarjoukset punalappuisista eli mitä viikolla syön. :) Sanoinkin heille joskus, etten tiedä etukäteen, mitä syön ennen kuin näen, mitä he tarjoavat. 

Päiväunetkaan eivät olisi pahitteeksi. Pitäisikö mennä....?

 Keskiviikkona on jätskiautopäivä. Jos saan kuljetettua sen pakastimen tänne uuteen, ehkä käyn ostamassa mehujäitä ja pitsoja. Onkohan heillä tofujäätelöä? Voitaisiin pääsiäisenä herkutella nuorimmaisen kanssa.

Tämän uuden asunnon kaapit ja peilikaappi ovat kaikki niin korkealla, että täytyy hankkia sellainen kahden portaan keittiöjakkara. Kylppärin peilistä näen vain silmäni, joten laitan sinne palapeilin palasen seinään oikealle korkeudelle, että näen meikata ja kihartaa hiuksia.

Kun on jäänyt alle 160-senttiseksi, ei voi mitään. Tyttäreni on vielä minuakin 8 senttiä lyhyempi, taskuraketti. :)♥ Mutta olemme tulleet siihen tulokseen, että pienenä on hyvä olla. Olemme kainaloon sopivia. Juuri oikeanmittaisia. 

Nauttikaa loppupäivästä!