Klo 09:48--> Puolipilvistä päivää viikonlopun lähestyessä! Yritin istua partsilla kutomassa, mutta oli aika vilakkaa. Aamullakin oli vielä pari astetta pakkasta. Enkä viitsinyt tänään istua siellä aamupuolta aamutakissa.
Huomasin, että uutisissa puhuttiin Älä laihduta-päivästä. Piti oikein tutkia, mikä se on. Netti kertoi näin: Älä laihduta -päivää vietetään joka vuosi 6. toukokuuta. Päivän tarkoitus on auttaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja heittää negatiiviset ruoka- ja kehopuheet samaan romukoppaan laihdutuskulttuurin kanssa. Terveys ei ole ulkonäköasia – hoikka keho ei tarkoita automaattisesti hyvinvointia.
Itse olen jo pari kuukautta sitten päättänyt, etten käytä enää vaakaa. Aion olla sellainen kuin olen ja hyväksyä itseni tällaisena. Kuten aiemmin jo kirjoitin jossain postauksessa, olen perinyt suvun molemmilta puolilta maatuska-geenit eli vanhemmiten olen pieni ja pyöreä, enkä sille mitään voi.
Olen minäkin ollut joskus nuorempana 48-kiloinen, joka ei lihonut, vaikka mitä olisi syönyt. Sittemmin istumatyö toi pari kiloa lisää ja viisi raskautta rutkasti. Sitten puhkesivat kaiken maailman taudit ja varsinkin kilpirauhasen vajaatoiminta rintasyövän jälkeen, joka toi kahdessa kuukaudessa n. 30 kg. Niitä olikin sitten vaikea saada pois, kun en saanut oikeaa diagnoosia 4,5 vuoteen ja jonka aikana kilppariin kehittyi kasvain.
Ja sitten kun kilpparista poistettiin toinen lohko, puoleen vuoteen en saanut tyroksiinia, kun katsottiin, tekeekö yksi lohko molempien työn. Ja sitten alkoi soutaminen ja huopaaminen tyroksiinimääriä haettaessa. Aina kun sain kymmenisen kiloa pois, ne tulivat noiden takia uudestaan.
Kyllähän se tuskattuttaa, kun tuntee olevansa sisäisesti se simpsakka 60-kiloinen sihteerikkö ajalta ennen rintasyöpää ja kaikkia tauteja, mutta onkin 25 kiloa painavampi, joka ei saa kiloja tiputettua, vaikka seisoisi päällään kuukauden syömättä.
Siksi kokeilin sitä Rybelsus-kuuria, jolla toki sain 10 kg pois muutamassa viikossa, mutta ei se mielestäni ollut sen arvoista, että siitä kannattaiasi maksaa yli satasen kuussa loppuelämänsä. Varsinkaan, kun ei voinut syödä kuin desin päivässä, eikä syömisessä ollut enää mitään iloa ja nautintoa.
Tykkään kattaa kauniisti ja nauttia sekä ruuasta että syömisestä. Mutta kun tuon kuurin aikana ei ollut nälkä, ei edes tehnyt mieli syödä ja sitten kun söi, pystyi syömään vain lusikallisen kerrallaan. Ei ihmiselämä ole tarkoitettu itsensä kiduttamiseen! Elämästä pitää voida ja saada nauttia jo näillä vuosikymmenillä.
Niinpä jätin kolmen kuukauden kokeiluni kesken.
Muutossa heitin vihdoin pois kaikki ne pienemmät vaatteet, joita aioin käyttää sitten, kun niihin mahdun. Sinne meni hopeapaljettinen verkkomainen mekko, pinkkipaljetein koristeltu farkkuminihame, caprit ja paljon muuta. Nyt aion ostaa kesäksi jotkut värikkäät farkut ja nauttia kurveistani. En mahda enää mitään sille, että olen tämänmuotoinen kuin olen. Paras siis hyväksyä se tosiasia ja ottaa ilo irti siitä, mistä voi.
Minusta se, mitä on kilojen sisällä, on tärkeämpää kuin se, miltä näyttää. Mitä siitä, jos on selluliittia, liikaa kiloja tai makkaroita siellä täällä. Minä kelpaan tällaisena kuin olen ja ne, joille en kelpaa, eivät ole minun arvoisiani. Piste.
Eli jatketaan elämää tyytyväisinä siihen, että sentään ollaan hengissä!
Kevyttä mieltä ja antoisaa kevätpäivää!
Täällä toinen samanmoinen. Minäkin painoin nuorena 30-kymppisenä 43kg, mutta kun kiloja kertyy pikkuhiljaa, vaikka vain yksikin kilo vuodessa, niin kymmenessä vuodessa se on jo kymmenen kiloa. En ihan vielä ole pystynyt hyväksymään itseäni tällaisena kuin nyt olen, mutta tykkään lähes kaikesta ruoasta ja herkuista, joten toivotonta on saada painoa pois.
VastaaPoista