Klo 08:13--> Aurinko herätti heti noustuaan, mutta meikätyttö käänsi kylkeä vain. Menin nukkumaan yhden jälkeen, joten en viitsinyt vielä silloin nousta ylös.
Nyt olen ottanut aamulääkkeet, ladannut leipäkoneen ja saan yhdeltätoista tuoretta kauraleipää.
Samalla täydensin yhä pitenevää ostoslistaa aniksella. Laitan aina leipätaikinaan anista, fenkolia ja kuminaa. Perua äidin leivistä. Jos leipoisin ihan uunissa, laittaisin myös siirappivettä päälle, kun ottaisin leivät pois uunista. Nyt syön sellaisenaan ja kuivuneista leivän osista teen krutonkeja, jotka pakastan. Leipäkoneleipä kun pitää syödä samana päivänä, enkä jaksa niin paljoa minäkään puputtaa. :)
Kun en aio kauppaan mennä ihan vielä, käytän hyväkseni pakastimen hätävaraosastoa. Eli perunasipulisekoitus ja puolikas savukala pienennettyinä palasina menevät tänään uuniin ja niistä tulee kiusausta. Saan siirrettyä kauppareissun huomiseen. Tosin joudun käymään siellä kaksi tai kolme kertaa, kun pitää tuoda vehnäjauhoja ja multaakin. Ja mennä apteekkiin, kun yksi lääke loppuu tänään illalla.
Mutta se on huomisen murheita.
On kaunis päivä jälleen kerran. Taivas on vaaleansininen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Lähikoulun kaikki oppilaat lähtivät parijonossa jonnekin. Todennäköisesti urheilukentälle, kun yhdellä opettajalla oli syöttölautanen ja muutamalla oppilaalla pesäpallomailat käsissään.
Pian kenttä hiljenee, eikä sille elokuussa tule ketään, kun oppilaat siirtyvät isompaan koulukolossiin. Minusta se on väärin. Kaikkea ei pitäisi ajatella rahassa. Pitäisi miettiä myös sitä, miten kouluolosuhteet vaikuttavat lapsiin, millaisia heistä tulee teineinä ja nuorina aikuisina. Millaisia oppimistuloksia saadaan. Millaisia jälkiä esimerkiksi koulukiusaaminen jättää, miten isompi kouluympäristö vaikuttaa herkkiin lapsiin ja heidän myöhempään elämiseensä esimerkiksi syrjäytymisenä ja mielenterveysongelmina.
Itse koulukiusattuna tiedän, että sen jäljet ovat pitkät ja ne vaikuttavat vielä tässä eläkeiässäkin. Ei pienempi koulu toki ongelmia poista, mutta siellä voidaan paremmin asioihin vaikuttaa. Ainakin kiusaajia on vähemmän.
Kun koulukiusattu siirtyy työelämään, hän on se, joka tekee kaiken kiltisti ja tunnollisesti, yrittää olla huomaamaton ja yrittää liikaa. Ettei kukaan moittisi työn jälkeä tai nolaisi toisten edessä. Pelkää virheiden tekemistä. Ei uskalla sanoa vastaan. Tekee toistenkin työt. Varmistaa miljoona kertaa, että työ on tehty oikein ja silti pelkää mokanneensa.
Itse nousin alemmuudentunteen suosta vasta erottuani lasten isästä. Sillä oli pakko taistella lastensa puolesta. Sillä kuka muu heitä puolustaisi kuin leijonaemo, joka minusta kuoriutui heidän tähtensä. Nyt haluan vain olla ja elää rauhassa. Enää ei tarvitse stressata työn puolesta. Teen mitä tykkään silloin kun tykkään. Tai olen tekemättä. Nyt voin itse päättää kaikesta.
Jotenkin tuntuu, että vasta nyt olen täysin vapaa ja onnellinen. Lapset ovat maailmalla ja pärjäävät omillaan. Nyt minulla on aikaa itselleni ja kaikelle sille, mistä olen haaveillut. Ja suurin niistä on oma rauha, oma tila, oma lupa. Minun ei tarvitse elää kenellekään muulle kuin itselleni. Saan päättää omasta elämästäni täysin yksin. Ei tarvitse ottaa ketään muuta huomioon.
Liityin eläkeläisyhdistykseen tänne muuttaessani, mutta ei siellä ollut mitään minulle. Kaikki tapahtui jossain kaukana maalla "kerhotalolla" tai matkat olivat pelkkää kahvittelua ja syömistä. Muutoinkin se tuntui olevan pienen piirin omaa hauskaa. Erosin vuodenvaihteessa. Nyt kuulun vain Eläkeliittoon. Saan edes lehden, jollen muuta. Kun tämänkin paikallisosasto keskittyy liikaa jumaliseen toimintaan. Mutta muodon vuoksi. Ehkä joskus tulee joku sellainen retki, jossa ei tarvitse koko ajan syödä ja juoda, vaan saa nähdä ja kokea jotain aitoa ja erilaista.
Täytyy ostaa jotain käsien ihoa hoitavaa voidetta. Ihoni on ohentunut vauhdilla ja minulla on kohta ryppyiset mummon kädet. :) Vaikka olen käyttänyt kämmenselkiin samaa kimmoisuutta lisäävää voidetta, jota laitan kasvoille ja kaulaankin.
On se kummaa, kun kroppa vanhenee, vaikka mieli pysyy nuorena.
Mutta nyt täytyy mennä partsille kuuntelemaan linnunlaulua ja kutomaan. Ehkä saan jonkun piristysruiskeen ja lähden jonnekin kävellen.
Viettäkää rentouttava tiistaipäivä!
Ihanaa, että voit nyt sanoa olevasi onnellinen ja saavasi tehdä mitä itse haluat. Se on hieno olotila.
VastaaPoista