Näkemiin, toukokuu!

Klo 17:15--> Tuulinen on päivä tänäänkin. Mutta aurinkoinen.

Aamulla kävelin kaupungilla. Lähtiessä laitoin eka kertaa kesäsandaalit jalkoihin ja voi että niillä oli hyvä kävellä! Niissä on kuin joku ilmatyyny jalan alla ja kävely on todella mukavaa. Olin ihan unohtanut. Ennen lähtöä lakkasin varpaiden kynnet uudestaan, että ovat sitten hienot astellessa. Kyllä ne kiilsivätkin auringossa.

Onko minihame tullut uudestaan muotiin? Näin niin monta lyhyttä hamosta, että ihan hirvitti katsoa. Suurin osa kun oli niiiiiin lyhyitä, että tuntui kuin olisi vain puseron helma pyllyn päällä. Ei niiden kanssa ainakaan kumarruta yhtään! Ja pienempien tyttöjen alushousut vilkkuivat kävellessä, kun tuuli puhalsi helmoihin. Muutamalta aikuiselta naiselta teki mieli kysyä, että onko hame jäänyt kotiin.... Kaipa sillä sitten tavoitellaan seksikkyyttä. Mutta ovat unohtaneet sen tosiasian, että puoliksi peitetty on houkuttelevampi kuin täysin paljas. Koskee myös karmeita kaula-aukkoja. Ei niitä ryntäitä tarvitse tuoda näytille julkisilla paikoilla. 

On minullakin ollut minihameita, muttei ikinä noin lyhyitä. Joku roti sentään. Minusta reiden puoliväli on minin mitta, ei "vesiraja". No, ehkä sitten olen kalkkis, mutta minusta tuo oli jo mautonta.

 

Kotimatkalla kävin Salessa ostamassa maitoa, kauranäkkäriä ja Tuc-keksejä. Kun jääkaapissa on ruohosipuli- ja valkosipulituorejuustoa. Olisin ostanut pöydälle tuoreita kukkia, mutta olivat sen verran nahistuneen näköisiä, että jätin pois kassistani. 

Laitoin tavarat kaappeihin ja vein kaksi kertaa roskia. Kellarin ovessa oli lappu, että yksi asukas on jättänyt tavaroitaan kierrätettäväksi mankelihuoneeseen ja että saa ottaa, mitä haluaa. Loput hän hävittää maanantaina. En edes tiennyt, että täällä on mankelihuone! Pitihän sitä mennä katsomaan. 

Löysin huoneen ja siellähän sitä oli tavaraa jos jonkinlaista. Minun mukaani lähti kaksipuolinen kaitaliina, jonka toinen puoli oli violetti ja toinen raidallinen kelta-oranssi-pinkki-lila. Seuraavaksi valitsin kuudesta sinijalkaisesta pikarista kaksi paksulasista ja painavinta. Espanjalainen hiukan vino, mutta korkea ja painava spagettipurkki sai myös luvan muuttaa minun luokseni kukkamaljakoksi. Sen korkkisen korkin heitin roskiin. Sitten otin mustan hyllynaluskorin, joka sai paikan työpöytänurkasta. Samantyylinen valkoinen on jo toisessa nurkassa. Vielä pelastin mukaani kellanvihreäsatiini-värisen termoskannun, joka avautuu käyttöä varten kannesta painamalla. Taitaa vetää litran.

Laitoin termariin ja lasipurkkiin vettä ja tarkistin, etteivät ne vuoda. :) Pesin kaikki. Sinne jäi mm. laatikollinen lasipurkkeja, joku snapsisetti, lasikannu, valokuva-albumi, harmaa lakana, antiikkinen kirjoituspöytä, tölkinavaaja ja vaikka mitä tilpehööriä.

Jotkut muut saavat viedä loput.

 

Päätin käydä kukkakaupassa katsomassa, onko se orkidea ikkunassa oikeanvärinen keltainen. Ei ollut, oli vaaleankeltainen. Katsoin myös ruusumix-kimppuja, mutta olivat niin kulahtaneita, ettei niitä viitsisi myydäkään, jos kauppa olisi oma. Mutta tänään kaikki menevät kaupaksi. Ekstrakorkealla hinnalla. Saan ne puoleen hintaan maanantaina. :)))

Seuraavaksi sain päähäni lähteä kysymään kampaajalta aikaa permanenttiin, muttei hän ollut paikalla. Joten menin naapuriovesta kalakauppaan. Uusia perunoita myytiin hintaan 13;90€/kg. No, en osta, kun mahani ei kestä niitä.  Syön Mummon muusia, ranskalaisia, perunasipulisekoitusta ja kaurattoa, kunnes saa oikeita perunoita.

Kun tulin kotiin, portista pihan toisesta reunasta asteli omituisesti kyräilevä pojankloppi, jolla ei selvästikään ollut hyvät mielessä, kun kyräili ja juoksi takapihalle.

Kotona sitten kuulin, kun poikalauma kopisteli ylös portaita. Menin mukamas vinttikomeroa tarkistamaan, kävelin yhden pojan takana kuudenteen kerrokseen ja vielä vinttitasanteella oli yksi poika. Kysyin, mitä täällä teet. Sanoin, ettei tämä ole mikään leikkikenttä ja joku nainen tuli kuudenteen kerrokseen ja sanoi pojille jotain ihmisten asumisen häiritsemisestä.

Menin katsomaan koppiani vintillä ja kaikki oli ok. Sitten kotiin ja katsoin ikkunasta, missä pojat ovat. Olivat sentään älynneet mennä leikkikentälle roikkumaan ja keinumaan. 

Olisin lähtenyt käymään hautausmaalla, mutta tuulee niin kovaa, ettei tee mieli. Lähtevät vielä viimeisetkin hiukset päästä. ;) Niinpä menin partsille istumaan ja kutomaan.

Olen jo kuunnellut osan illan Sekahausta. Hyppään Heidin juttujen yli ja kuuntelen vain ne laulut, jotka kiinnostavat. Aamuisin kuuntelen Muistojen bulevardin joko suorana tai myöhemmin nauhoitteena. Iltaisin kuuntelen Spotifysta toisten tekemiä soittolistoja. Löysin eri vuosikymmenten hitit Suomessa ja niitä olen kuunnellut. 60-luku on paras, joten sitä kuuntelen jo kolmatta kertaa. Vaikka olenkin elänyt nuoruuteni 70-luvulla, 50- ja 60-lukujen musiikki on enemmän mieleeni.

 

Nyt jatkan kutomista ja toivotan mukavaa viikonloppua!