Mikä ihana tuuli!

 

Klo 07:46--> Pitkästä aikaa on sellainen ilma, että voi olostaan nauttia partsillakin. Tuulee sopivasta suunnasta ja ilma vaihtuu. Ihan oli ilo täyttää kukkien vesisäiliöt ja istua hetken partsilla luontoa seuraillen. Ei sitä olekaan pitkääään aikaan voinut tehdä. Pakko nauttia tämä vähä aika, kun vielä voi. Sillä tänäänkin mittari kipuaa yli kolmenkymmenen ja sitten ei partsille ole asiaa.

Näiden pitkien helleviikkojen aikana ei jaksa tehdä paljon mitään. Paitsi öisin valvoessa. 

Mietin makuuhuoneeni pimennysverhon siirtoa tänne olkkariin, mutta sen kiinnitykseen olisi tarvittu kiviporaa. Niinpä piti miettiä uudelleen. Muistin Hannelta saamani kelta-valkoisen pöytäliinan ja kun mallailin sitä ikkunaan, se oli juuri oikean kokoinen. Eli jättää alaosan auki, jotta kukat saavat valoa ja lämpöä  Niinpä kiinnitin sen valoverhon nipsuihin. Kunhan kesäkuumat loppuvat, otan sen vain pois ja sen takana oleva valoverho jää paikoilleen.

Sitten piti miettiä, miten peitän sivuikkunan. Kasvit kun alkoivat jo kärsiä liiasta kuumuudesta siinä, enkä kyllä ala niitä juoksuttamaan varjoon ja takaisin auringonpaisteen mukaan. Niinpä muistin Hannelta saamani vihreät valoverhokankaat. Toinen sellaisenaan ja toinen kaksinkerroin taitettuna laitoin kankaat nastoilla kiinni ikkunakarmiin. Ja niin oli sekin pulma ratkaistu. 

 

Päivät olen istunut keittiössä kirjoittaen, lukien, ristikoita täyttäen, syöden, juoden, puhelimessa puhuen. Edes radiota en ole jaksanut kuunnella. Ja kun jalat turpoavat ja alkavat kiristää, suuntaan sängylle ja nostan jalat seinää vasten ylös V-tyylillä. ;) Sitten vain katson ulos ikkunasta pilviä, pääskysiä ja muita lentäviä tiiraillen. Eilen siellä taas lensi karannut ilmapallo, kärpäset ovat jättisuuria, joku ampiainenkin välillä eksyy sisälle ja saa lentävän lähdön pienestä käsipyyhkeestä. Yhtenä aamuna keittiön ikkunassa pöristeli valtava pörröinen ötökkä. Kait se joku yökiitäjä oli, joka ei osannut ulos samasta tuuletusikkunasta, josta oli sisälle tullut. Autoin vähän sillä pyyhkeellä huitoen.

 

Eilen kuuntelin saksofonin surullista soittoa livenä. Siinä on kiehtova ääni. Se aivan kuin itkee, mutta toisaalta se on kirkas ja iloinen. On tässä viime aikoina saanut olla mukana konsertissa jos toisessakin.

Ruoka ei tällä ilmalla oikein maistu, mutta kalasoppaa, kuningatarkiisseliä ja muuta tavallista on silti pakko tehdä, ja syödäkin pikkuhiljaa silloin tällöin. Eilen teki mieli lättyjä, mutta ei niitä jaksa paistaa. Niinpä tein kauralastutaikinan, jonka paistoin Pöhöttimessä isona kakkuna.

Pakastimeen ostin jäätelöautosta mehujäätä loppukesän tarpeisiin. Jostain pitää hankkia mustikoita talveksi ja jos vadelmia löytäisi... Ehkä ensi talvenakin ostan niitä kaupan pakastekaapista. Kotimaisia tietysti, että voin syödä sellaisenaan. Ulkolaiset on pakko keittää, mutta haluan niitä puuroni päälle.

 

Yrtit rehottavat partsilla. Eilenkin leikkasin sieltä kourallisen kalasopan päälle. Talveksi on siis luvassa omatekoista yrttisuolaa, kun syksyllä ne leikkaan alas ja laitan uuniin kuivumaan.

Joskus päiväkahvin kanssa tekee mieli hyvää, joten pari kertaa olen mukikakkuja Pöhöttimessä tehnyt.

Torilta ostan kesäkukkakimppuja. Keittiössä on nyt kehäkukkia ja käytävän laatikoston päällä ruis- ja harsokukkia. Lisäksi yhdessä maljakossa on liljoja ja vihreitä koristelehtiä. Ehkä tiistaina kotimatkalla ostan hajuhernekimpun. Jotenkin vain tuntuu, etteivät ne kauaa kestä maljakossa. Ja voihan olla, että joku muu kukkakimppu houkuttelee enemmän. :)

 

Nyt menen keittämään aamupuuroa ja laitan sen päälle sitä kiisseliä. Menen partsille nautiskelemaan siitä ennen kuin aurinko löytää sinne tiensä. Myöhään illalla on luvassa ukkosta, joten silloin nyt ainakin voin siellä istua ja katsella luonnon valoshowta. +21,5ºC näkyy jo  mittarissa olevan. Kuuma päivä tästäkin tulee. Saisi jo loppua moinen koettelemus.

 

 Kaunista kesäpäivää ja alkavaa viikkoa!