Botti ja kaalta

 

 Klo 10:59--> Joku botti on jo kauan yrittänyt sivuilleni. Käy täällä kymmeniä kertoja päivässä. Yleensä kävijöitä on 26-30, nyt 120 ei ole harvinaista. Mutta eipä sen pitäisi täältä mitään erikoista saada. Ehkä se on joku kiinalainen "käsityön" ystävä, joka ottaa neulekuvista mallia painaakseen ne omiin halparytkyihinsä kuvioiksi. Nehän varastavat neulepuseroidenkin mallin painamalla sen kumimaiseksi kuvaksi akryylikankaaseen ja myyvät sitten neulepuserona.

 

Ostin pienen kukkakaalin, joka painoi 662 gr. Kun äsken tein sosekeittoa, taas, alkoi tuntua siltä, että sen lehdet painavat enemmän kuin kukkakaali. Niinpä otin lehdet talteen ja punnitsin ne. Lehdet painoivat 276 gr ja itse kukkakaali 386 gr. Tulee siinä biojätteelle hintaa! 

Nykyään tosin lehdistäkin toivotaan tehtävän ruokaa, kuten käyttöä pataan, sipseinä tai salaatissa. Ei tulisi mieleenikään niitä käyttää padassa tai salaatissa. Sipsejä en edes syö. Mutta jokainen saa tehdä miten haluaa. Minulla ne menevät biojätteisiin sellaisenaan. Ehkä joskus opin syömään jotain kukkakaalipestoa, jonka joutuisin kyllä itse mukailemaan ilman noita mausteita.

 

Silitysurakka loppui siihen, kun kättä alkoi krampata. Ehkä nyt jatkan, sillä silittämättä jäi vain muutama lakana. 

Illalla katsoin kaksi jaksoa Grantchesteriä Yle Areenasta. Jatkan tänään, vaikkakin neljältä kuuntelen Sekahaun etukäteen. Siinä kun voi hypätä yli epämieluisat laulut ja juonnot. ;) Tosin tällä kertaa juonnotkin kestää, kun Jenna on puikoissa. 

 

Tämä uusi moniteholääke nukuttaa hyvin. Menin illalla nukkumaan puoli kahdeltatoista, heräsin aamulla puoli kahdeksalta käymään vessassa ja avaamassa olkkarin verhot. Sitten avasin radion ja menin takaisin peiton alle kuuntelemaan sitä. Tosin nukuin heti ja heräsin puoli kymmeneltä.

Otin jo lautasen ja desimitan esille keittääkseni tattaripuuroa, mutta sitten ajattelin, että miksi pilata hyvää aamunälkää, kun se sosekeittokin on tehtävä. Niinpä laitoin lautasen takaisin kaappiin ja otin kattilan esiin.

 

Vähän vettä pohjalle, vihannesfondi mukaan, liesi kolmoselle. Sitten kolme isoa porkkanaa viipaleina, kukkakaali palasina, kolme bataattia viipaleina, puolikas isosta purjosta viipaleina, viisi isoa valkosipulinkynttä puolitettuina ja jääkaapista käyttämättä jääneet keitetyt perunat kuorittuina ja kokonaisina päällimmäiseksi. Sitten annoin sen muhia kannen alla puolisen tuntia. Kaadoin osan nesteestä varmuuden vuoksi pikkukasariin, ettei ainakaan tule liian vetistä keittoa. Lisäsin voita ja aloin suristella sauvasekoittimella. Kaadoin kasarista kaiken nesteen takaisin joukkoon, ja kun ei ollutkaan enää ruokakermaa jääkaapissa, annoin sosekeiton olla sellaisenaan.

Kolmen sipulin ruokakerma olisi ollut omiaan tuohon, mutta ei kun ei.

Joku olisi varmaan kaivannut jotain maustetta tai suolaa, mutta minulle ruoka kelpaa ihan omana itsenään.

Niinpä sitten katoin pöydän. Iso vanha Arabian kukkalautanen, lasiin tyrnimehua, lehdeksi taitellun keltaisen lautasliinan päälle viipale saaristolaislimppua ja eiku syömään. Ai niin, keiton päälle silppusin valkosipulinvarsista vihreää. Kasvatan niitä taas keittiössä talven ajan.

 

Siinäpä tämän aamun kujeita. Nyt taidan katsoa, mitä maailmalla on tapahtunut. Lentävätkö vakoiludronet pitkin poikin, onko uusia sotia, montako kolaria, tulipaloa ja muuta on ollut tai onko joku tuttu kuollut.

 

Viettäkää iloisen värikäs ja lämmin (+17ºC luvassa) syysviikonloppu! Tämähän on syyskuun viimeinen sellainen, sillä keskiviikkona on jo lokakuu.