Hitaita herrojen kiireet

 

Klo 10:00--> Kaksi ja puoli kuukautta meni siihen, että pääsin vihdoin sydänpolille ja kaksi kuukautta kesti hammaslääkärillä katsoa röntgenkuvat. Hammaslääkäri soitti juuri. Pelkäsin, että tämän päivän käyntini siirretään, mutta onneksi ei. 

Olen kohta lähdössä hammashoitolaan, sitten on vuorossa kampaaja, ja loppuviikon aion vain olla. On tässä ollut sen verran matalalentoa alkuviikko kaiken maailman labroissa, ultrissa, sydänfilmeissä ja röntgeneissä, että on aika vain olla.

 

Viime yön nukuin yllättävän hyvin, kiitos uusien moniteholääkkeiden. Kuukauden koe-erä menossa ja katsotaan, vaikuttaako se sydämeen, munuaisiin, diabetekseen, kolesteroliin, turvotukseen ja laihtumiseen.

Silmät eivät ota tottuakseen uusiin laseihin. Ei passaa katsoa kuin lähietäisyydelle eli näppikseen tai ruutuun, lehden sivuun tai telkkariin. Vaihdan kyllä lasit vanhoihin heti, kun lähden koneelta vaikka keittiöön täyttämään ristikoita tai lukemaan.  

 

(syntymättömien lasten muistelupäivä oli eilen)

Tänään jätskiautokin tulee viimeisen kerran tänä vuonna. En tiedä, ehdinkö kampaajalta takaisin kotiin ennen sitä, mutta tuskin siellä olisi minulle mitään. Vaikka kaikki ovat kyllä nyt tarjouksessa, että saavat pakastimensa tyhjiksi tuotteista. 

Päivät ovat täynnä sadeyllätyksiä. Yhtäkkiä tulee vettä kuin saavista kaataen, loppuu yhtä pian kuin alkoikin. Toisella puolen pihaa sataa vettä, toisella paistaa aurinko ilman pisaraakaan. Sen koin eilen. 

Tuulee, sataa, paistaa. Kaivoin lakit esiin, samoin hansikkaat ja tuulenpitävän pinkin takkini. Onneksi siinä on tuuletusaukot, joten ei ihan liikaa hiosta. Kohta saa laittaa merinovillaiset kerrastot ja fleecepuserotkin päälle.

 

Tämän vuoden roosa nauha on ostettu, samoin ensi vuoden seinäkalenteri. Tykkään siitä, että melkein jokaisessa kuukauden kuvassa on vaaleanpunaista.

Sitruunapuu on villiintynyt, kasvaa viisi senttiä päivässä. Samoin nukkumatti lykkää hullun lailla uusia kukkavarsia ja lehtiä kylppärin ikkunalla. 

Täytyykin katsoa partsin säilytyslaatikkoon, että miten viime joulun amaryllisten sipulit voivat. Otan ne sisälle ennen yöpakkasia.  

 

Ostin torilta aineksia juuressosekeittoon ja omenoita, että saan viikonloppuna tehdä pellillisen piirakkaa. Koska kukkakimppuja ei nyt ollut, hain kukkakaupasta oranssivivahteisen kimpun ambran väriseen maljakkoon keittiön pöydälle. Silmäniloa pitää olla.

Mutta nyt on ruvettava valmistautumaan lähtöön.

Auringonpaistetta ja sadepisaroita syyspäiväänne!