Uuden viikon alkaessa

 

Klo 15:33--> Uusi viikko on puhkeamassa kukkaan, aivan kuten tämä unikko vuonna 2013 mökillä.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi maanantai olisi viikon vihatuin päivä. Sehän on paras! Koko viikko edessä, eikä yhtään voi tietää, mitä kaikkea se tuo tullessaan. 

 Katselin eilen hiukan aikaa netin kautta kuunpimennystä. Meillä pilvet häipyivät vasta tänään päivällä taivaalta. Nyt aurinko paistaa ja on +22ºC.

 

Muutoinkin eilinen meni pipariksi, kun jalat turposivat niin, että niitä alkoi särkeä ja olo oli muutenkin omituinen. Menin istuen nukkumaan aamuyöstä. Kolme-neljä tuntia nukuin, heräsin ja nousin ylös. Otin aamulääkkeet, avasin verhot, luin uutisia netistä, ja menin takaisin nukkumaan. Kello oli puoli yksitoista, kun heräsin seuraavan kerran. 

 

Olen jo monta kertaa ehtinyt maata sängyllä jalat seinällä, eikä ainakaan vielä särje, vaikka tönköt ne ovat polviin asti.

Tein äsken aamupuuron, keitin kahvia ja sen kanssa vielä nautin mukipuustin. Nyt pitäisi jaksaa iltaan asti. 

 

MM ehdotti minulle uutta sarjaa katsottavaksi, joten sitä aion illan tuijottaa. Olikohan se nimeltään Ellis...? Jep, oli se. Samalla voin tehdä käsitöitä, sillä restoraattoria en voi nyt polkea. Sen siirsin pöydän alle.

Olen tyhjentänyt olkkarin kukkalaudan ja nyt mietin, mitä siihen laittaisin. Kuplavolkkarini? Enkelikokoelmani? Pulloja? Siis muita kuin kissapulloja, jotka ovat vieras/khh:een ikkunalla. 

 

Aikoinaan kylvin varmaan miljoonia unikonsiemeniä mökille, mutta vain harvat kukkivat. Niinä kesinä, kun itse oli kuukauden tai pari paikalla, kukat säästyivät, mutta muulloin puput söivät kaiken jo nuppuvaiheessa.

Minulla oli siellä monensorttisia unikkoja, pieniä ja isoja. Silkkiunikot olivat kuin rypistettyä silkkipaperia. Oli siperianunikkoa, tuliunukkoa, suurta idänunikkoa ja vaikka mitä. 

 

Täytyy odottaa kaksi seuraavaa lääkärikäyntiä ja niiden vastauksia ennen kuin voin edes suunnitella mökille lähtöä. Varmaan siinä käy niin, että se siirtyy ensi kesäkuuhun. Näillä turvotuksilla ei voi edes kuvitella mihinkään lähtöä. Tänään lääkärin pitäisi uusia diureettireseptini, että voisin sen huomenna hakea. Ja kun niitä syö, juoksee vessassa vähintään tunnin välein. Ei silloin matkusteta....

 

Aivan vesi herahtaa kielelle, kun katsoo tätä kuvaa. Mesimarja on makea marja. Mmmmm. Oli joka elokuinen homma käydä takapellontien varrelta poimimassa näitä äidille. Mahtoiko kukaan tänä kesä poimia? Joskus sai pari kupillista, joskus vain kourallisen tai muutaman marjan. Mutta se oli kesäperinne lapsesta saakka. :)

 

Jospa menisi taas vähäksi aikaa nostelemaan jalkoja. ;)

Ihastuttavaa ja lämmintä loppukesän päivää!