Kuun ulvoja

 

Klo 12:32--> On se vaan rankkaa työtä se kuun ulvominen! Tuntuu, että päivät loppuvat kesken, mutta yöt ovat pitkiä. Mutta niinhän siinä käy, kun yöt valvoo ja päivät nukkuu.

Eilinen ainakin meni täysin harakoille. Mitään en saanut tehtyä. Paitsi nukuttua kolmeen eri otteeseen.

Tänään sentään nousin ylös jo yhdeksältä ja laittauduin ihmisiksi. Aamuteetä juodessani ikkunaan napsahti taas yksi pikkulintu ja siellä se pihalla näkyi maassa odottavan siivousryhmää eli variksia.

 

Vein vintille käyttämättä jääneet mehupullot, väärin jaetun kirjeen oikeaan postiluukkuun, kolme kertaa roskia eri astioihin, ja vielä metallit ja lehdet jäivät eteisen nurkkaan, kävelin kauppaan ja sen varrella varasin ajan kampaamoon hiusten värjäykseen ensi viikolle ja tiputin pari korttia postilaatikkoon. 

Kaupassa tutkin taas hyllyjä ajan kanssa, että opin tietämään tavaroiden paikat ja löydän ne helpommin sitten, kun osaan kirjoittaa kauppalistan oikeaan järjestykseen ja voin vain hakea nopsaan tavarat kärryihin ja suunnata kassalle. Vieläkään en ole löytänyt pullonpalautusautomaattia ja alan epäillä, että se on kassojen ulkopuolella. Täytyy joskus mennä kauppaan toista kautta.

 

Oli aika kallis käynti, kun piti täyttää varastoja. Keijuspray pöhöttimen käyttöön, puhdistusainetta pyykille, istutuslapio multasäkkiin, kiristämättömiä sukkia, minituoksuspray ja löysin vihdoin sen  huulipunan, jota olen etsinyt - Maybellinen Super stay ink crayolen. Lisäksi ruokaa perunoista kidesokeriin, leivästä kauranäkkäriin, Sipaisu-levitteestä oikeaan maitoon, lihapiirakoista burgereihin, lauantaimakkarasta korppuihin jne. Lisäksi isoja suodatinpusseja noiden piirakoiden ja burgereiden syömiseen käsiä sotkematta. Laitan niitä kaksi päällekkäin, kun rasva ja täytteet kuitenkin tulevat yhdestä läpi.

 

Kotiin tultua laitoin pesukoneen pyörittämään pyykkiä, join teetä ja katselin, kuinka keltaiset lehdet leijailivat ikkunan ohi. Ihan kuin sataisi kultaisia kolikoita. Aurinko paistaa ja maailma näyttää kauniilta.

 Ehkä minun on nyt parasta lähteä tekemään jotain tärkeämpää kuin tässä notkuminen. Mitähän se olisi? ;)

Ehkä laitan perunat kiehumaan ja syön jotain tällekin päivälle. Sitten voisi nostaa jalat seinää vasten ja olla ruokalevolla, kunnes kuivausrumpu ilmoittaa, että tarttis ottaa silitysrauta esiin.

 

Auringonpaisteista syyspäivää!