Syksy jo saa, vihdoinkin!

  

Klo 07:42--> Vihdoin alkaa näyttää ja tuntua syksyltä.♥ 

Paras vuodenaika on käsillä. Olen täydellisesti syys- ja talvi-ihminen. Kaivan kynttilät ja valoketjut esille, nautin hämäristä ja pimeistä illoista, tähtitaivaasta, revontulista, sateen ropinasta, tuulen vinkunasta, lehtien rapinasta kenkien alla.

Pian on se aika, kun annan itselleni vihdoin luvan mennä kirjastoon ja kantaa sieltä kassikaupalla luettavaa. Sitten istun keinutuoliin shaali harteillani, poljen restoraattoria, luen ja kuuntelen jotain instrumentaalimusiikkia taustalta. Pöydänkulmalle laitan mukillisen vaniljateetä, ja toivon mukaan muistan sen myös juoda. :) 

 

Tosin syvennyn kirjoihin niin, etten kuule tai näe mitään ympäriltäni. Maailma ympärilläni pysähtyy ja elän kirjassa. Näen kirjan tapahtumat, olen niissä mukana. Minulla on aina ollut kyky eläytyä lukemaani, nähdä lukemani. Se on kuin elokuvaa. Ja jos kirja on kirjoitettu minä-muodossa, olen se minä. Ei ole väliä, onko pääosassa mies, nainen, eläin tai mikä muu tahansa.

Onkohan tänään se päivä, jolloin menen kirjastoon? Hmmh, ehkei vielä tällä viikolla.... 

 

 Lokakuu on alussa. Pian on marraskuu ja sitten joulu. Onneksi joulukortit on tehty jo alkuvuodesta. Ne ovat jo kirjekuorissaankin, vaikken ole nimiä ja osoitteita uskaltanut niihin vielä kirjoittaakaan. Elämäntilanteet voivat muuttua äkistikin, joten niiden kanssa ei kannata hätäillä. 

Itselläkin käy välillä mielessä, ettei tässä enää voi olla varma päiviensä lukumäärästä, kun nuorempiakin poistuu. 

 

Ulkona näkyy kuuraa katoilla. Mittarissa on +1,3ºC. Jokohan näkyisi punaisia lehtiä jossain?

Eilen kävin kaupassa ja kulutin siellä taas varmaan 1,5 tuntia katsellessani kaikkea ihanaa. Joulu oli tullut hyllynpäätyihin ja oli siellä valoille ja koristeille omatkin hyllynsä. Hypistelin kimalteita ja katselin, mitä uutta täksi jouluksi on keksitty.

Joulutarrojakin oli tarjolla, mutten niitä ottanut, kun ei nyt ole tarve. Löysin omat tarra- ja kiiltokuvakätköni ja niitä nyt  liimailen pois. Esim. eilen olin eräässä postikorttiharrastajien tapaamisessa ja oman miittikirjani koristelin ennen lähtöä. Toisten kirjat ovat paksuja ja täynnä mitä mielikuvituksellisempia juttuja, mutta minun kirjani on uusi ja vailla sellaisia. Se on vasta kuoriutumassa.

 

Ostin tarjouksesta ohuita maissikakkuja, jotka on maustettu rosmariinilla ja pellavansiemenillä. Ihanan makuisia! Ostin myös uutta levitettä, jota en ennen ole maistanut, Sipaisu. Saa nähdä, miltä se maistuu ja ostanko toista kertaa. Kokeilla pitää kaikkea uutta. Alentaja oli aivan karseaa, joten se on poissa laskuista. Eräs ystävä kyllä sanoi, että sehän on hyvä, että maistuu huonolta - tulee käytettyä vähemmän. :) Eikä Becelkään ollut makuuni. Miksiköhän terveellinen ei voisi maistua hyvältä???

Sen sijaan karpalomehu oli yhdeltä osin pettymys. Luulin siinä olevan oikeata karpaloa, mutta se onkin vain karpalonmakuinen. Väri tulee mustasta porkkanasta. ;( Ei siinä mitään, hyvältä se maistuu, mutta... En tullut katsoneeksi tarkemmin tekstiä kaupassa, kun kuvassakin on karpaloita.

 

Löysin myös sitä matonpuhdistusainetta. Avuliaan miehen avulla. Hän oli täyttämässä hyllyjä ja kysyin häneltä, kun en itse löytänyt siitä kymmenien tuotteiden rivistöstä. Hän ei ollut alkuperältään suomenkielinen ja pahoitteli sitä, joten sanoin sanan carpet ja hän tiesi heti, mitä etsin. Kun olin jo lähdössä, hän kysyi englanniksi, mitä carpet on suomeksi. Sain vuolaat kiitokset käännöksestä. :) Tuli hyvä mieli, kun löysin etsimäni ja hän sai sanavarastoonsa uuden suomenkielisen sanan. 

Sen sijaan en löytänyt sitä aparaattia, johon laitetaan huonetuoksu ja jota voi suihkauttaa ohimennessään. Kylppäriin sellaista kaipaan, kun viemäreistä tulee niin karmeat hajut yön aikana. 

 

Mutta nyt kirjoitan pari korttia ja sen jälkeen mietin, mitä sitä tänään tekisikään, vai tekisikö yhtään mitään. 

Hurmaavaa lokakuun ekaa päivää!