Klo 14:26--> Joulukaktukset kukkivat, joulukuusi vain valoineen. Eikä ehkä ihan pian saakaan koristeita....
Joululehdet olivat suuri pettymys. Sivutolkulla harmaita ja rumia tupia, joissa ei kyllä joulua ole etsimälläkään. Paras oli Käsityölehti. Siinä oli sentään värejä ja ohjeita.
Kyllä on ikävä entisiä Tee se itse- ja muita askartelu- ja joululehtiä. Onneksi niitä on säilössä. Mikään ei ole niin kuin ennen!
Eikä tämä päiväkään mennyt kuin Strömsössä! Lähdin yhdeltätoista kävelemään db-tarkastukseen. En ehtinyt kävellä kuin naapuritontin kulmalle, kun lasijäisellä jalkakäytävällä menin nurin oikealle kyljelleni, vaikka kuinka varoin ja minulla oli kunnon kengätkin. Joku nainen auttoi minut ylös ja jatkoin matkaani. Onneksi taskupeili oli vasemmassa taskussa...
Menin polille, ilmottauduin, istuin ja odotin, että db-hoitaja tulee ruokatauoltaan. Vihdoin minut kutsuttiin sisään. Katsottiin labrakokeet, otettiin verinäyte, käytiin läpi silmäasiat ja lääkkeet, kutiteltiin jalkapohjia sen piikin kanssa yms. Kun sokeritestin tulokset tulivat, lääkäri saa tänään katsoa niitä ja todennäköisesti nyt jatketaan sitä lääkettä, joka aiemmin muutama vuosi sitten lopetettiin, sillä sokeriarvot olivat yli kuuden ja toinen noussut. Vuosi sitten oli 32, nyt yli 40. No, Metformin on hyvä lääke. Hoitaja soittaa huomenna, mitä lääkäri on sanonut.
Olisin päässyt heti fysioterapeutille, mutta koska kaaduin matkalla, en nyt voi mennä, sanoi hoitaja. Kättä särkee vähän, mutta ei siinä mitään voi olla rikki, kun pystyn sormia ja rannetta kääntelemään, sanoi hän. Särkylääkettä suuhun ja kipuvoidetta pintaan. Kolmen päivän päästä kuulema on kipeimmillään ja turvoksissa, kun se alkaa parantaa itseään. Mustelmat varmaan iltaan mennessä nousevat näkyviin. On noista rasvakerroksista sen verran hyötyä, etten palasiksi mennyt. :))))
En varmaan tällä viikolla enää kirjoittamaan pysty, kun yhdellä kädellä se kävisi liian hitaasti. Vaikka tuskinpa näitä höpötyksiäni nyt kukaan kaipaakaan. :)
Pysykää pystyssä ja voikaa hyvin, paremmin kuin minä!
Ihanaa talvista viikkoa ja joulunavajaisia!
Kummatkin on sitten kokeilleet kaatumista. Täällä sentään oli pehmeät kanervat alla.
VastaaPoistaTsemppiä paranemiseen. Meidän talomme edustalla on runsaasti limaisia vaahteranlehtiä kadussa liiskaantuneina. Ne ovat varsinaisia liukumiinoja. Niiden poistaminen kuuluu nykyään kaupungille, mutta voisi mielestäni edelleen olla taloyhtiön velvollisuus: tulisi tehtyä.
VastaaPoistaMuissakin vaivoissa olisi kestämistä ja sitten pitää vielä kaatua. Ikävä sattuma. Toivottavasti paranet pian. Ihan tuoreessa muistissa on omakin kaatuminen aiemmalta vuodelta. Töissä astuin autosta ulos ja parin askeleen päästä olinkin kyljellään. Reppu lensi komiassa kaaressa kauas. Kipeää teki, mutta nilkutin eteen päin.
VastaaPoistaVoi ei tuota kaatumista! <3 Mutta eipä niitä voi välttää, sitten kun on huono tuuri, niin kohdalle sattuu. Itse tuossa monta kertaa jäällä juossut "tyhjää" ja takaperin, etten ole sitten kuitenkaan kaatunut, ja koira vieressä kummastelee, että mikäs juttu tämä nyt on. Se osaa meinaan koira olla to-del-la kysyvän näköinen välillä. ;)
VastaaPoistaMutta nyt vain ihan rauhassa paranemisia, ennenkuin ryhtyy muihin treeneihin! Ei nuo sun sokeriarvot mitenkään hälyttäviltä kyllä kuulosta, mutta nousua on, selvästi. Metformiinilääkitys auttaa moneen db:n liitännäissairauteenkin estävästi, niin siksi itselle se pidetään kyydissä mukana, vaikka voisi vaihtaa muuhunkin. Täydellä annostuksella saan pahoja oireita, mutta puolittaminen auttoi. Sukurasite on todella iso ja "raskas" taustalla, niin yritetään vähintään siirtää niitä vakavampia juttua hamaan tulevaisuuteen, jossei nyt täysin pysty estämäänkään (valitettavasti db on etenevä sairaus).
Halit! <3
Toivottavasti kaatumisen aiheuttamat vammat on jo paranemaan päin. Talvella maisema on kaunis, mutta myös petollinen. Yksi tuttavani oli myös liukastunut ja lyönyt päänsä, hän heräsi vasta sairaalan ensiavussa. Hän oli tarkkailussa yön yli ja kotiutui seuraavana aamuna tikit päässä. Parempaa vointia sinulle!
VastaaPoistaLumi tuli täälläkin maahan, vaan nyt jo tuntuu sulavan pois. Aika varovasti silti kävelen, pelkään jäistä asfalttia...
VastaaPoistaPikaista paranemista sinne!