1. luukku

 01.12.  

 

Olipa kerran... niinhän sadut alkavat ja niin alkaa tämäkin.

Olipa kerran pieni tonttu, jonka nimi oli Tiukunen. Se sulautuu ihmisten joukkoon niin, ettet sitä huomaa, vaikka se olisi vieressäsi. 

Se helisee kesäisin lintujen laulussa ja liitelee ilmassa niiden selässä kuin perhonen. Se löytyy kesähatun koristeesta tai kukkien terälehdiltä. Se voi soida kissankellossa tai kielon kukassa. Ehkä olet sen joskus kuullutkin.

Se voi leijailla alas putoavana kukkana amppelista. Syksyllä se ratsastaa  vaahteranlehdellä ja talvella se voi pudota hiuksiisi kimaltavana lumihiutaleena. Et voi koskaan tietää, missä Tiukunen on.

Mutta sellaisiahan tontut ovat. Toiset näkee ja huomaa, mutta toiset haluavat kulkea salaa ja huomaamatta.
Koska nyt on talvi, joku näkemäsi lumihiutale voi olla juuri tämä pieni tonttu.

Nyt pääset kulkemaan Tonttu Tiukusen mukana jouluun asti, kunhan avaat tämän joulukalenterin päivittäin.

Päivän laulu Hei leijailkaa