Jouluista, tai sitten ei

 

Ensin ajattelin, että teen "sekametelisoppapostauksen" vasta joulukalenterin loputtua, mutta pelkään unohtavani, mitä piti kirjoittaa. :) Siksi tämä postaus tulee tänne kalenterin väliin.

Piti ihan katsoa taaksepäin, että mitä olen viimeksi kertonut.

Jos aloitan terveydestä. Polvi sai kaatumisessa sellaisen tärskyn, ettei se noin vain parantunutkaan. Maanantaina 08.12. oli mentävä lääkäriin. Sain lähetteen röntgeniin, että nähdään, onko siellä murtuma. Koska minulla oli astmakontrolli torstaina 11.12., otin samalle aamulle ajan röntgeniin. Jo astmahoitajalla ollessani hän näki koneelta vastauksen, ettei ole murtumaa. Kontrollikin meni hyvin ja esim. puhallustulokseni oli 200 litraa enemmän kuin normaalisti ikäisilläni.

Perjantaina menin kampaajalle hakemaan väriä päähäni, sillä ne olivat jo haalistuneet pesuissa. Otin astetta tummempaa vaaleaa lilaa ja violettia. Hieno siitä tuli! Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Kun olen hakenut paketteja lokeroista tai käynyt asioilla, kaupassa ja apteekissa, polvi tulee niin kipeäksi, että seuraavat kaksi päivää menevät aina levätessä.

 

Niinpä olen katsonut kaikenlaisia sarjoja. Esim. Sisar Boniface, Murhamysteeri merellä ja muita samantyylisiä sarjoja. Enimmäkseen Yle Areenasta. Luulin, että uusi Kettu ei enää vetäisi puoleensa, mutta erehdyin. Se oli ihan hyvä. Sen sijaan muutamat jäivät katsomatta, kun olivat liian hidastempoisia tai muutoin outoja. Kuten Roy Grace, Lolita Lobosco, Etsivä Touré ja joku Leopold tjms.

Sain vihjeen, että jos haluan nauraa, pitää katsoa Tämä on tämä. Ja totta tosiaan, en ole yhtäkään jaksoa pystynyt kerralla katsomaan loppuun asti, kun nauran mahaani pidellen. Jos kerran nauru pidentää ikää, elän varmaan 150-vuotiaaksi tätä menoa. :))))

 

Kun näin netissä tämän, tiesin heti, mitä teen joululahjoiksi. Oli tarkoitus tehdä naisille pullasuti ja miehille lakkasivellin, mutta kun ei puuvartisia pullasuteja löytynyt, kaikki valitut saivat lakkasiveltimen. Saavat riisua pukin tamineet joulun jälkeen ja ottaa sen käyttöön, jos haluavat. Tilasin yhden kaupan kaikki siveltimet ja niinpä jotkut jäivät ilman, mutta 28 sain tehtyä. Tein aina yhden vaiheen liukuhihnatyönä. Sitä en vielä tiedä, ovatko kaikki postittamani menneet perille. 

Joka vuosi joku asia Postissa menee pieleen. Nytkin yhden saajan kirjekuori oli leikattu auki ja teipattu sitten kiinni. Luuliko joku, että siellä olisi lahjakortti tai rahaa? Siellä kun oli huopainen sydän ja lumihiutaleita. Siis joulukoristeita.  Pääasia, että sentään meni perille.

Lumesta ei ole tietoakaan, mutta se ei haittaa täällä yläkerroksissa, kun ei katso ulos. Ikkunassa on lumihiutaleita huijaamassa näkymää. Huomenna pitäisi olla melkein -10ºC. Seuraavana sitten onkin jo plussaa. Taas.

 

Kiitos kaikille postia lähettäneille! Huomista synttäriäni varten tein uudenlaiset lautasliinajutut. Kun näin tämän joulukuusen, halusin tehdä sen. Onnistuu parhaiten kankaisesta lautasliinasta, mutta tein sen sekä paperisesta ruoka- että kahviliinasta. Tosin apuna oli pakko käyttää kahvilusikan vartta, että sain ne läpät pujotettua toistensa alle. 

Viikko pari sitten tein kaalipataa tällä ohjeella ja se oli valtavan hyvää. Parani pakkasessa, kun eilen yhden rasian sulatin ja söin puolukkahillon kanssa. Käytin lihafondia liemikuution sijaan ja kun ei meiramia ole, laitoin omaa yrttisuolaani. Pippurit jätin tietysti pois, kun en allergisena niitä voi käyttää.

Pöhöttimessä paistan pikkupullia kastamalla ne veteen, sokeroimalla ja sitten +180ºC noin 8 minuuttia. Jätän ne sinne odottamaan, kunnes keitän kahvin. Ovat siten pehmeitä.

 

Sininen hyasintti avasi eilen ensimmäiset tuoksuvat kukkansa ja sieltä nousee toinenkin kukkavarsi. Joulutuoksua on siis tulossa.

Puikoilla on vieläkin sekä pipo että muutama pupusukkien korva. Sukat sentään sain pääteltyä. Jotenkin on ollut puhti poissa tuon polven takia kärvistellessä. Ei vain ole huvittanut tehdä mitään. Joskus on hyvä vain olla. 

Kaapissa odottaa rasia kirsikkasuklaita. Ne piti ostaa Alkosta. ;) Mon cheri. Tulee nuoruus mieleen. 

Keinutuolissa on palapeli vielä paketissaan. Kunhan saan pöydältä siivottua askartelun jäljet ja laitettua joululiinan, voin levittää palapelin palaset odottamaan sitä hetkeä, kun inspiraatio iskee ja saan aloitettua. 

Kirjapinokin odottaa lukijaa. Ei tule aika pitkäksi, pikemminkin loppuu kesken. 

Jokohan tässä oli kaikki, mistä piti kirjoittaa? Jollei, perästä kuuluu. 

 

Jouluntuoksuista iltaa!