Klo 11:08--> Mietin tuossa, mitä on se skräppäys, josta Repolainen heitti haasteen. Piti ihan tarkistaa nettihaulla.
No, ei ole minun lajini, sillä en aio roskia liimailla mihinkään ja niitä säilyttää. Ne menevät silppuriin minulla.
Valokuviakin alan silputa pois, sillä ei niillä ole mitään merkitystä jälkeenjääville, kun kukaan muu kuin minä ei tiedä, miksi kuvan olen ottanut ja säilyttänyt. Enkä todellakaan halua niiden menevän jonnekin kirpputorille myytäväksi! Tuhoan kaiken henkilökohtaisen juuri sen takia, että olen kirppareilla törmännyt niin monenlaiseen asiaan, joita en omalle kohdalleni toivo edes kuolemani jälkeen.
Minulla on tallessa pääsyliput Turun linnaan vuodelta 1964, samoin muutama muu sen ikimuistoisen kesäreissun maksulipukkeista. Mutta ne ovat myös niitä hävitettäviä. Kuten eka kukkaroni, koululaukkuni, lapsuuskoruni, nenäliinani jms.
Kaikki tuollainen on tärkeää vain minulle, vain silloin, kun olen elossa ja niitä katselen ja muistelen aikoja entisiä, mutta kukaan muu ei niitä arvosta tai tarvitse. Miksi siis niitä enää näin elämän ehtoopuolella säilyttäisinkään?
Tiedän, että nykynuoret laittavat kaiken "pilveen", mutta uskon tulevan sen ajan vielä takaisin, kun luetaan kirjoista ohjeita leipomiseen, käsitöihin ja mihin vain, ja valokuvatkin ovat oikeita, eivätkä mitään digiä. Sillä tuo yletön älymaailma kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Varsinkin, kun ihminen tyhmyyksissään kehittää tekoälyä, joka alkaa elää omaa elämäänsä ja melkein tuohoaa meidän oikeiden ihmisten elämän.
Toivottavasti en ole sitä näkemässä eli se on kaukana tulevaisuudessa.
Eilen aloin koota seuraavaa palapeliä, mutta kun se on taivasta, merta ja rantahiekkaa, se tulee olemaan aikaa vievää. En pidä kiirettä. Jos juhannukseen mennessä valmistuisi. Tai ehkä pääsiäiseen. :)
Äsken kuorrutin minivoileipäkakkuni. Nyt se odottaa jääkaapissa iltapäiväteeaikaa.
Jaahas, urheilustudio alkaa, joten alan katsella mutkamäkeä nyt, kun suomalaisetkin menestyvät.
Classic hits soi taustalla ja sieltä tulee tosihyvää musiikkia meikäläisen ikäiselle. ♥
Lumisateista lepopäivää!
Minä näin hamsterina olen säilönyt kaikki kortit ja kirjeet, vanhat päiväkirjat, kaiken historian. Kaikt lapset ne aikanaan tuhoavat. Valokuvista olen huomannut, että nuo ifolorkirjat on hyviä. Niissä säilyy ihan tarpeeksi kuvia, kun teen noille mummotettaville molemmille synttärikirjat joka vuosi ja vielä kaikista matkoista, Loput kuvat voi tuhota.
VastaaPoistaMinä olen saanut ukaasin, ettei liikaa tavaraa saa jäädä jälkeeni. :)))) Rp
PoistaTavaran määrä kyllä mietityttää ja yritän sitäkin vähentää. Ihan varmasti jälkikasvu ei osaa arvostaa minulle tärkeitäkään asioita. Jotain kuitekin jätän. Ihan vaan kiusaksi 😂
VastaaPoistaEi mene nyt lepopäivänä tänään, eikä eilenkään.
Vai kiusaksi? :) Rp
PoistaMinun palapelissäni on naisen kuva selän puolelta ja siinä on paljon ihopaloja. Huh, mahdanko saada valmiiksi?
VastaaPoistaAika pian silmät tottuvat huomaamaan eri värisävyt ja löytää oikeat palat. Vähän kerrallaan... Rp
Poista