Kinkkua, kukkia ja kudin

 

Klo 15:57--> Televisiossa menossa ampumahiihtoa, muttei oikein kiinnosta. Ihan hyvin voin keskittyä tähän naputteluun. :)

Aurinko paistaa, joku ilmailukerhon pikkukone pörisee taivaalla.

Uunissa on kinkku paistumassa. Se on valmis puoliltaöin. Huomenna voin vaikka viettää joulua. Ei tosin ole kuin maksalaatikkoa ja rosollinkin korvaa puna-piparjuurisalaatti, jota vihdoin viimein löysin. Voitaikinaakin löytyy pakastimesta, joten voisi tehdä appelsiinitorttuja. En taida viitsiä.... Paloittelen kinkun pakasterasioihin heti, kun se on jäähtynyt tarpeeksi. 

 

 (tämä oli se joulupalapelini, josta tein taulun)

Ostin eilen pieniä kertakäyttölaseja. Laitoin niistä neljään multaa ja niihin yhden paavalinkukanlehden. Tiesitkö Sinä, miten sen saa kukkimaan? Että sen pitää kokea stressi. klik 

Laitoin lasit olkkarin ikkunalle ja myös ostamani paavalinkukat. Toin valkosipulinkynsiviljelmänikin tänne, että kasvavat nopeammin kuin keittiön luoteisikkunalla. 

Yönprinsessa on amppelikasvi, mutta minulla se on samassa ruukussa, jossa se minulle tuotiin. Ajattelin laittaa sen roikkumaan, mutta se on niin raskas, etten uskalla. Pitänee hankkia jostain korkea kukkapylväs, että se saa olla sen päällä rauhassa. 

 

Yritin siirtää kuvia kännystä koneelle, mutta ei tunne laitetta. Pitää etsiä kännyn käyttöohjeet (taas) ja lukea, miten se käy. 

Kun eilen tulin kotiin teekutsuilta, en kauaa jaksanut olla valveilla. Kahdeksalta olin jo peiton alla.

Neiti Siro Sievänen jäi pois, sillä jostain syystä maskiin ja letkuun oli kondensoitunut niin paljon vettä, että kun otin sen esiin, koko tyyny kastui. 

Jätin kännyn yöpöydälle. Se oli äänettömällä, mutta värinällä. Heräsin yhdentoista jälkeen sen värinä-ääneen. Tosin en silloin tajunnut, mikä se ääni oli. Sitten kun tajusin, en ymmärtänyt, missä päin känny on, joten en ehtinyt vastaamaan. Käänsin kylkeä, mutta ei uni enää tullut. Niinpä lähdin tutkimaan maskia ja letkua, jotka olivat märkiä sisältä. Syystä, jota en ymmärrä. Pesin ne ja laitoin kuivumaan.

 

 (minivoileipäkakku)

Sitten istuin koneen ääreen kutomaan ja katsomaan taitoluistelukisan paria viimeistä miestä.

Sen jälkeen etsin jotain sarjaa. Päädyin pitkästä aikaa katsomaan Hiljaista todistajaa. Samalla kerin lankakerien lopuista uudet kerät, että saan tehtyä niistä sukat. Jostain kumman syystä ajatuksissani laitoin vain 11 silmukkaa jokaiselle puikolle, vaikka oli tarkoitus tehdä isommat. No, ei se mitään. Prinsessani saa toiset sukat. :)

Kello taisi olla lähes neljä, kun menin uudestaan nukkumaan. Heräsin puoli kymmeneltä. Mutta sehän tässä eläkeläisen elämässä onkin niin ihanaa, että voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Ei ole aikatauluja, ellei itse niitä hanki. 

Minullakaan ei ole menoja ennen torstaita, jolloin iltapäivällä menen kampaajalle lyhennyttämään hiukseni. Voin siis nukkua, kun väsyttää. Syödä, kun nälättää. Olla vain, jollei mikään huvita. :)

 

Viime aikoina lehdissä on ollut paljon kuvia vanhojen tansseista ja nuorten naisten asuista. En lakkaa ihmettelemästä, miksi lähes kaikilla yläosa tuntuu puuttuvan kokonaan. Mikä ihme saa nuoret naiset pukeutumaan liian avonaisiin pukuihin? Ei minusta ainakaan ole mitenkään mairittelevaa, kun puolet ryntäistä näkyy, eikä yläosassa ole mitään.

Sama trendi on hääasuissa. Sitten koko ajan vedetään kaksin käsin pukua ylös, ettei se putoaisi. Jos haetaan seksikkyyttä, nuo ovat vääriä areenoita sille. 

Olen kait liian vanhanaikainen ja sopivaisuussäännöistä kiinni pitävä. Minua ei saisi maksustakaan pukeutumaan noin paljastavasti. Ne kuuluvat kahdenkeskisiin hetkiin.

 

 (pöhötin-tortut)

Ei tullut mitalia ampumahiihdosta, joten ei väliä, vaikken seurannut.

Jatkan kutomista, kunhan olen käynyt katsomassa kinkkua ja kaatanut kupillisen teetä. Tai ehkä keitän kupillisen kahvia ja paistan pöhöttimessä yhden pullan.

Ulkona paukkuu. Joku lapsukainen on löytänyt ilotulitusraketteja tai papatteja. Tuskin siellä nyt pyssyillä ammutaan?!!

 

Leppoisaa lauantaita!