Yksin syömisestä

 

Klo 13:14--> Monille on haaste tehdä ruokaa vain ja ainoastaan yksin itselleen. Mutta sekin haaste on voitettavissa.

Itse ajattelen niin, että olen sen arvoinen, että voin ja saan syödä "hienosti", vaikka olen yksin ja teen ruokaa vain itselleni.

Siirryin käyttämään kaikkia kullattuja krumeluuriastioitani. Niitä, joita yleensä säilytetään kaapin perällä ja käytetään vain erikoistilaisuuksissa.

 

Mutta kun astiat on tarkoitettu käyttöön! Ei niitä kannata pitää piilossa odottamassa sitä ihmeellistä erikoistapahtumaa, jolloin niitä voisi käyttää. Sinä itse olet se erikoistapaus, joka olet sen arvoinen, että voit niitä käyttää milloin vain. 

Ostin aikanaan kirpparilta kultakoristeiset ruokailuvälineet punaisessa samettilaatikossa ja käytän vain niitä, arkenakin. Lisänä joskus synttärilahjaksi saamani hopeiset kahvilusikat ja sekalainen ruusulusikkakokoelma.

 

Katan pöydän Arabian vanhoilla kauniilla lautasilla. Nekin olen ostanut kirpparilta. Hiukan kolhuisia, kun ne ovat halvempia. Mutta kauniita silti. Minua ei halkeama tai lohkeama reunoissa haittaa.

Pöydällä on aina tuoreita kukkia maljakossa, on kynttilöitä. On nättejä tai kirjailtuja pöytäliinoja. Taittelen lautasliinan ja katan nätisti.

Kun ruoka on valmis, laitan lautaselle annokseni mahdollisimman nätisti. On omat paikkansa lisukkeille ja pääruualle. Teen juustosta torvia tai ruusuja, maustekurkusta kauniin reunuksen, kananmunasta kukkia jne. Usein juon vettä tai mehua kauniista pikarista. Pelkkä vesikin maistuu paremmalta pikarista juotuna. :)

 

Toinen haaste on ruuan määrä. Kun on tottunut kokkaamaan monelle, on vaikeaa tehdä yksi annos. Joskus tulee halvemmaksi ostaa valmisruoka-annos, jonka saa alennuksella. Se sopii päiviin, jolloin ei vain huvita kokata. Tai on sairas, eikä jaksa. Tai ei ehdi muiden menojen takia.

Kun itse teen isoja annoksia, pakastan ne pikkurasioihin. Päälle tarra siitä, mitä rasia sisältää ja kirjaan ne pakastinpäiväkirjaani. Siitä näen heti, mitä pakastimessani on ja voin valita päivän ruuan avaamatta turhaan ovea. Minulla kun on jokaisen lokeron kyljessä tarra, jossa lukee sisältö. Esimerkiksi; Leivät, pullat ja taikinat. Marjat ja soseet. Liha ja kala. Mehut (näitä on paljon). Jäätelöt, mehujäät, jääpalat. Jne. Ylimpänä ovat valmiit annokset.

 

Minulla on oikeus hemmotella itseäni ja syödä kauniisti katetun pöydän ääressä. Olen sen arvoinen. :)

Kattaus on puoli ruokaa. Tuntuu paljon mukavammalta syödä, kun puitteet ovat kunnossa. Kynttilä tuo juhlallisuutta, kukat kauneutta. Kaikki ympärillä luo tunnelmaa. Ja kaikki se kauneus saa mielenkin iloiseksi ja tyytyväiseksi.

 

Ne ovat pieniä asioita, mutta niillä on suuri merkitys. Tuntuu, että on arvokas. Pitää arvostaa itseään.

Ruuhkavuosien keskellä ei ehtinyt paljon tai usein ruuasta nauttia. Nyt voi pysähtyä, syödä hitaasti, nauttien joka suupalasta ja siemauksesta. Se on luksusta. 

Kuvat tähän olen kopsannut vanhoista postauksistani, sillä en ole nyt ottanut uusia kuvia. Seuraavaksi pitää tutkia, miten ne kännykuvat saan koneelle ja poistettua kännystä tilaa viemästä.

Tekee mieli jotain hyvää, joten teen varmaan kuppikakun iltapäiväkahvin kanssa nautitavaksi. Ehkä tulee mitalikahvit, ellei tuo ankkuri sammahda ja päästä Italiaa ohi. 

 

Tänään tulee niin paljon urheilua, ettei tiedä mitä katsoisi. Vaikka näkeehän ne tulokset myöhemminkin.

Katson tuon viestin lopun ja sitten köökkiin puuhailemaan.

 

Makeaa, liukasta laskiaista!