Labroja, lääkkeitä, lintuja

 

Klo 12:55--> Tuli kuuma partsilla, vaikka yksi ikkunoista on auki. +22ºC siellä on silti. 

Eilen tulivat labratulokset, ihan Omakantaan nähtäville. Harmi vain, kun pitää käydä uudessa ja vanhassa versiossa. Katselin tuloksia yksitellen ja kaikki ovat ihan normaaleja ja hemoglobiinikin on palannut normilukemaan eli 147. Kuitenkin soitin aamulla omahoitajalle, josko hänellä olisi niihin jotain lisättävää. Ei, kaikki ovat vallan mainiot ja oli se sitten "kivaa" kuulla 11 vuoden jälkeen, että olen turhaan käyttänyt Ventolinea, kun vaivat eivät johtuneetkaan rasitusastmasta, vaan olivat sydänperäisiä!

Kyllä minun sydämeni ultrattiin ja tutkittiin silloin, kun sain sen kammiolisälyöntisyyskohtauksen keittiön lattiaa vahatessani yhtenä helmikuun päivänä vuonna 2017. Ajoin itse ensiapuun ja siellä yritettiin silloin lääkärin määräyksestä ottaa verikokeita, mutta ei onnistunut. Lääkäri kertoikin, että niin käy, kun sydämessä on vikaa. Olin silloin oikea neulatyyny, kun kaksi hoitajaa pisteli sinne ja tänne.

Ajoin sitten apteekkiin, otin siellä parkkipaikalla lääkkeet, huilasin hiukan aikaa ja ajoin kotiin. En tosin kertonut siitä lääkärille, että olen yksin ajaen liikkeellä. En ehkä olisi päässyt kotiin. ;) 

 

Mutta se uusi sydänlääke on tuonut toisen vaivan (hiivan), johon hain aamupäivällä lääkettä. Kuulema pitäisi juoda 2,5-3 dl 100%:sta karpalo- tai puolukkamehua päivittäin. Katselin hintoja ja sehän tekisi lähes satasen kuussa. Ei onnistu eläkeläisen rahoilla. Muutoin pitäisi jättää puolet ruuista syömättä ja siitä ei taas db tykkäisi. Oli muuten kumma tilanne apteekissa. Kassaneiti, jota pyysin sinne intiimiosastolle, ei saanut neuvoa tai suositella minulle mitään, vaan olisi pitänyt mennä jonon jatkoksi (oli piiitkä jono) ja pyytää sinne farmaseutti. Kuitenkin hän sai rahastaa ne tuotteet, jotka sitten itse valitsin.

 

Kotiin tultua pukeuduin väljästi ja menin partsille kutomaan. Mustarastas laulaa puistossa. Lentokoneet tekevät valkoisia viiruja taivaalla. Pilviä ei näy tuolla puolen taloa.

Eilen seurasin lokkien ja naakkojen touhuja. Naakka yritti viedä ruokaa poikasilleen, mutta lokki ajoi sen pois. Naakka jäi lähistölle katselemaan ja heti kun lokki kääntyi tai alkoi pöyhiä höyheniään, naakka pujahti piippuun niin, että se peltilevy vain kolisi. Eivät taida poikaset saada tarpeeksi ruokaa.

Lokkiemo istuu pesässä kuin tatti. Kun se illalla lähti jonnekin, yritin katsella kiikarilla, mutten nähnyt yhtään munaa.

 

Tänä aamuna vasta tajusin, että sunnuntaina on joittenkin viettämä päivä. Itse kun olen äiti joka päivä, en tuollaisia juhli erikseen. Mutten tainnut lähettää korttia omalle äidillenikään...

Löysin muuten sen etsimäni haudan jostain nettikartasta. Täytyy mennä katsomaan paikan päälle. 

Miksi me naiset muuten kuvittelemme rintamme pienemmiksi kuin ne ovat? Suurin osa kulkee liian pienissä liiveissä. Niin tein minäkin siihen asti, että tänne muutettuani menin oikeaan asiantuntevaan liikkeeseen. Kun myyjä toi minulle D-kupin liivejä sovitettavaksi, parahdin heti, että nuo ovat aivan liian isoja. Mutta kun laitoin ne ylleni, ne olivatkin juuri oikean kokoiset. En olisi uskonut! Ostin silloin kolmet liivit. Ja nyt keväällä seuraavat kolme. Myyjä sanoi osuvasti, että liivit ovat oikean kokoiset silloin, kun tuntuu, ettei niitä olekaan. Pitää muuten paikkansa. Ne ekat punaiset neljän vuoden takaa olivat juuri sellaiset ja sen takia niitä olenkin eniten pitänyt. Kun ostin settiin kuuluvat pikkupöksytkin. :) 

Minua myös huvitti se, että myyjä sanoi heti, että toinen rintani on suurempi kuin toinen. Niinhän tuo TRAM-rinta onkin. Kun sitä täytettiin varmuuden vuoksi vähän yli. Leikkauksen aikana se oli turvoksissa, joten ei voinut tietää, onko siinä täytettä tarpeeksi. Kirurgi sanoi, että ei ainakaan jää pienemmäksi kuin toinen. 

 

Mutta nyt haen mukillisen teetä ja menen takaisin partsille kutomaan. 

 Lämmintä, aurinkoista perjantaita!