Onnenmurusia ja kesäherkkuja

 

Klo 21:27--> No, päivä jatkui niin, että puhelin soi ja kerrottiin äidille, että 20 minuutin päästä ollaan tietyssä ravintolassa, joten mukaan vaan. Onneksi olin aamulla laittautunut ihmisiksi. Kiharsin vähän hiuksia, parantelin huulipunaa, vaihdoin hienommat vaatteet ylle, pakkasin olkalaukkuun kameran, avaimet ja maksukortit ja lähdin kohti sovittua paikkaa.

Ehdin sinne ennen heitä, lähellä kun asun. Oli kiva nähdä Mummelin murusta.♥ Ja tietysti poikaa ja miniää myös.♥♥

Torilta he ostivat jäätelöä jälkiruuaksi ja minä kävin kurkkaamassa mustikoiden hintaa.

Kävelimme yhtä matkaa heidän autolleen ja kun se oli näköetäisyydellä kotoani, ei ollut pitkä matka. En kuitenkaan heti mennyt kotiin, vaan jäin juttelemaan tutun talonmiehen kanssa. Sitten kävin kampaajan luona varaamassa ajan huomiseksi hiustenlyhennykseen. 

 

Kotona vaihdoin ylle kotivaatteet, keitin teetä ja menin partsille juomaan sen kaiteeseen nojaten. Naapurin mies oli tupakalla ja jutteli tuttunsa kanssa puhelimessa. Kurkkasi minua ja kertoi Neitoperhon olevan vieressään. Hän on antanut minulle tuollaisen nimen, en tosin tiedä, miksi. Onko syynä värikäs pukeutumiseni vaiko hiukset, joita ennen pidin. Nythän olen oman punertavanruskean värinen. 

Äsken yritin katsoa, onko Repolaisella tässä kuussa haastetta, mutten löytänyt. Näpertelijällä sen sijaan on. Haaste kuuluu; Kerro kolme kesäherkkua jotka loihdit keittiössäsi tai kesäkeittiössäsi.

  Eipä nykyään tule mitään erikoista tehtyä. Sellaista, joka kuuluisi vain kesään. Pitää oikein miettiä....

 

Ekana tulee mieleen näkkileipä, jonka päällä on paksu kerros tilliä. Se on aina ollut suurta herkkuani. Muistan ne elokuun alun sumuiset illat, kun kotikotona istuin rappusilla näkkileipä kädessäni ja olin käynyt rohmuamassa äidin salaattipenkistä tilliä sen päälle niin paksun kerroksen kuin siinä päällä pysyi. 

Isä toi usein kaupasta pussillisen tomaatteja. Kastelimme niitä vedessä ja sen jälkeen sokerissa ja voi että, kun ne maistuivat hyviltä! Kaiken ripulin, ihottuman ja halkeilevien suupielien uhallakin aion piakkoin tehdä samoin.

Äidin kesäsalaattia en osaa tehdä. Sitä etikkaista, kananmunalla ja kermaisella kastikkeella. Sitä joskus yritin, muttei onnistunut.

Mistäs minä sen kolmannen nyt revin? Jos olisin kotikotona, sehän olisi tietysti hillasoppa kermavaahdolla, mutta täällä etelässä se on kermainen kanttarellikastike, jota teen vain kerran kesässä.

 

Löytyihän niitä, kun oikein kaivoi. :)

Nyt lähden iltapalalle, otan lääkkeet ja menen nukkumaan. Väsyttää niin vietävästi, etteivät silmät tahdo pysyä auki.

Hyvää ja lempeää yötä!