Uusia asioita

 

Klo 10:52--> Koko loppukevät ja alkukesä on mennyt epätietoisuudessa. Kerran suihkun jälkeen vartalovoidetta levittäessäni tunsin "herneen" tuossa terveessä, vasemmassa rinnassa. Kun tutkin tarkemmin, niitä oli enemmänkin.

Juttelin asiasta sairaanhoitajan kanssa ja hän varasi minulle ajan lääkärille. Ennen sinne menoa merkkasin löydökseni mustalla tussilla ja lääkäri vahvisti samat "herneet". Sain mukaani lapun, jossa oli puhelinnumero naapurikaupungin sairaalaan, jossa joku hesalainen proffa käy kaksi kertaa viikossa tekemässä tutkimuksia. Tosin odotusaika olisi pari viikkoa.

Varasin siis ajan sinne ja sekin piti tehdä bussiaikataulujen mukaan. 

 

Kuun lopulla sitten kauheassa helteessä kävelin bussipysäkille ja toivoin, että lähiliikennebussissakin ilmastointi toimii. Varmuuden vuoksi mukanani oli sekä juotavaa että viuhka. :)

Köröteltiin halki kesäisten maisemien. Paljon lupiineita ja muutama huikaisevan punainen ruusupensas, päivänkakkarapeltoja, hiirenvirnoja ja paljon muitakin kauniita kukkia sai nähdä.

Jäin sairaalan bussipysäkille ja kävelin hyvät koordinaatit saaneena ihan uuteen rakennukseen tuolla suurella alueella. 

Hissillä ylemmäs, kävelin keltaista viivaa pitkin kuvantamiseen ja ilmoittauduin aparaatilla 45 minuuttia ennen omaa aikaani. Istuin ja odotin. Pääsin sisään jo 20 minuutin kuluttua. Ensin mammografia, odotushuoneessa yläosa paljaana odottelin, että toinen henkilö ehtii pois ultraushuoneesta.

Minut vietiin siihen huoneeseen, valmisteltiin ultraan ja laitettiin jopa lämmin pyyheliina päälle ja sillä samalla pyyhkeellä sai pyyhkiä geelit pois. 

 

Hoitaja meni takahuoneeseen katsomaan kuviani lääkärin kanssa. Pian sieltä tuli oikea professorin perikuva. Harmaat kiharat hiukset, kultasankaiset silmälasit, ystävällinen hymy ja lämmin kädenpuristus.

Ekaksi sanoi, ettei kuvissa näkynyt mitään huolestuttavaa. Ultrasi ja sanoi, että ne ovat vain kovettunutta rasvaa. Siis rasvanekroosia. Ikinä kuullutkaan moisesta! 

Lainaan tähän netin vastausta asiasta:

Rasvanekroosi (rasvakuolio) on hyvänlaatuinen tila, jossa rinnan tai muun kehonosan rasvakudosta kuolee ja korvautuu arpikudoksella. Se voi aiheuttaa kyhmyn, joka voi tuntua kiinteältä tai jopa epäsäännölliseltä. Tila on tärkeä tunnistaa, sillä sen oireet muistuttavat erehdyttävästi pahanlaatuisia kasvaimia.

Tyypillisimmät oireet:

• Kivuton tai arka kyhmy: Kyhmy tuntuu rinnassa. Se voi aluksi olla arka tai aristava, mutta muuttuu usein kivuttomaksi.
• Ihomuutokset: Kyhmyn päällä oleva iho voi punoittaa, kuumottaa, paksuuntua tai vetäytyä kuopalle (ns. appelsiini-iho tai hymykuoppa).
• Kudoksen kovuus: Kudos tuntuu alueella selvästi ympäröivää rintakudosta tiiviimmältä.
• Nännin vetäytyminen: Jos kuolio on aivan nännin alla, nänni voi kääntyä tai vetäytyä sisäänpäin. 

Taustasyyt:
Rasvanekroosi kehittyy usein rintaan kohdistuneen vamman (kuten turvavyön aiheuttaman iskun) tai rintaleikkauksen (esimerkiksi rinnankorjaus tai -pienennys) seurauksena.

Toimintaohjeet:
Vaikka kyseessä on vaaraton tila, jokainen uusi patti rinnassa vaatii aina lääkärin tutkimuksen. Vain lääkäri voi varmistaa kyhmyn laadun mammografialla, ultraäänellä tai tarvittaessa koepalalla, jotta rintasyöpä voidaan sulkea pois.

 

Tuntui kuin tuhat kiloa olisi pudonnut pois päältäni! Olin jo miettinyt, etten kerro kenellekään mitään, sillä edelliskerrasta on hyvässä muistissa se, kuinka muut ottivat asian raskaammin kuin minä itse, ja sain heitä lohduttaa ja kannatella asian tiimoilta. Olisin mennyt johonkin tiettyyn sairaalaan leikkaukseen, eikä siitä olisi kukaan tiennyt. Olisin kertonut vasta jälkikäteen. :) 

Nyt ei tarvitse enää sitä ajatella. Kävelin siis ulos rakennuksesta kuumaan ja helteiseen ulkoilmaan (+28ºC). Koska bussin lähtöön oli yli tunti aikaa, menin pääaulan kautta Ärrälle välipalalle ja kuluttamaan aikaa. Sieltä siirryin ulos varjoon, sitten ala-aulaan ja lopulta 10 minuuttia ennen bussin tuloa pysäkin katoksen varjoon.

 

Kyllä kotimatka tuntui pitkältä. Etukäteen ajattelin käveleväni lähikauppaan, ostavani vaaleanpunaista kuohujuomaa sekä jäätelöä ja juhlivani  hieman. Olin kuitenkin niin väsynyt edellisyön  vähistä unista kuun ulvomisen takia, että vein vain biojätteet roskiin, riisuin vaatteeni ja menin nukkumaan pariksi tunniksi. 

Ihmettelen, mikä vamma tuohon rintaan olisi voinut tulla, kun en ole sitä mihinkään lyönyt, sitä ei ole leikattu sitten vuoden 1974, jolloin yläneljännes poistettiin tulehduksen takia. Vaikka ei sillä enää ole väliä, sillä pääasia on, ettei siinä ole mitään vakavaa, vaikka oireet ovatkin ihan samanlaisia kuin aikoinaan edelliskerran syövässä. Tuo nännin kuopalle meneminen oli suurin huolenaihe. Että taasko syöpä on tulossa siitä ulos.

Nyt pitää miettiä kesäpuuhia uudelleen, kun ei ole epävarmuustekijöitä syövän suhteen.

 

Että tervetuloa syöpävapaa kesä!  

Mutta jottei kaikki mene kuin Strömsössä, iski vyöruusu. Maanantaina herätessäni luulin jonkun ötökän herkutelleen kyljessäni, kun siinä oli isot punaiset alueet.

Keskiviikkoiltana se tuntui röpelöiseltä, joten laitoin siihen puuduttavaa voidetta ennen kuin menin nukkumaan. Mutta kun torstaiaamuna sitten peilin kautta sitä katsoin, se näytti ihan perhoselta. Nyt ei kaikki ole ihan niin kuin pitää, mietin, ja tietysti etsin netistä tietoa. Oli monta vaihtoehtoa, mutta luultavin ja todennäköisin olisi vyöruusu (herpes zoster). 

Stressi sen olisi laukaissut. En tosin tajunnutkaan, että tuolla jossain syvemmällä minua olisivat ne kuvaukset stressanneet suuremmin.

Otin siis kuvia ihottumasta ja lähetin ne sairaanhoitajalle. Vastaus tuli saman tien, että pikapolille on varattu aika vajaan tunnin kuluttua. 

Hiukan tuli kiire, kun olin juuri noussut valvotun yön jälkeen ja piti pukeutua, meikata ja lähteä.  Olin perillä kaksi minuuttia ennen aikaani ja tuskin ehdin istua tuolille, kun jo vuoroni tuli. Oikea pikapoli siis.

Sairaanhoitaja kyseli lisää, katsoi "perhosen siipiä" ja kutsui lääkärin katsomaan ja tutkimaan. Lääkäri tutki, kertoi sen olevan vyöruusun, sanoi kirjoittavansa reseptin ja jos tulee hermokipuja, Panadolia poskeen ja jollei auta, otettava yhteys lääkäriin, joka kirjoittaa reseptin voimakkaampiin lääkkeisiin.

Nyt sitten popsitaan viisi kertaa päivässä pillereitä viikon ajan ja toivotaan, ettei mitään kipuja tule. Mutta kun minut tietää, kaikki tulee takuuvarmasti vaikeimman kautta.

 

Voisko ihanam... eiku inhottavammin kesä alkaa? 

Nyt otan lääkettä vääriä ruokia vastaan ja herkuttelen jäätelöllä, kirsikoilla, mansikoilla ja vadelma-mustikkaleivoksella. Ei tässä enää pienet mahakivut tai ripuli missään tunnu. :))))) 

Ja jotta vieläkin heikommin menisi, jouduin perumaan ensi viikon ihoklinikka-ajan. Ei siis tehdä syväpuhdistusta ja muita hoitoja, sillä niitä ei saa tehdä vyöruusun kukkiessa. Plääh!

Toivottavasti Teillä menee paremmin. 

 

Ihanaakin parempaa viikonloppua!