Ei siitä päässyt vielä eroon

 

Klo 00:08--> Eilisestä. Kun aamulla heräsin, kävin suihkussa ja laittauduin ihmisiksi, päätin lähteä käymään lähimmän kaupan pihalla, kun siellä piti olla marjamyyjä paikalla.

En nähnyt mitään sellaista tapahtumaa, joten menin kauppaan ja tein ostokseni. Sitten tuli mieleen tarkistaa takapiha ja siellähän se pakettiauto oli. Hänellä ei kuitenkaan ollut vadelmia myytävänä.

Joten tulin kotiin, jätin kassini lattialle ja jatkoin matkaa torille. Sieltä löysin vadelmia,, mutta kaikki olivat noin 220 gramman rasioissa ilman kantta. Pyysin heitä laittamaan valmiiksi noin viitisen kiloa, että tulen hakemaan ne tunnin kuluttua.

Lähdin näet kaupunkikierrokselle. Se pysähtyi puolivälissä kymmeneksi minuutiksi ja juttelin sen ajan kuskin kanssa.

Kun saavuimme takaisin keskustaan, kuski sanoi, että voisin ajella loppupäivänkin, että talo tarjoaa. Sanoin kuitenkin, että käyn nyt ostamassa vadelmia ja lähden kotiin pakastamaan ne.:) Olisihan se ollut kivaa ajella ympäriinsä ja välillä jutella hänen kanssaan, mutta nyt ei ehtinyt. Lisäksi mittarissa oli +23ºC, joten en kauaa viitsi ulkonakaan olla.

Kävin maksamassa vadelmat ja sain kyydin kotiin jonkun herrasmiehen Lexuksessa. Hän oli torimyyjän tuttava, joka oli juuri edellispäivänäkin jotain naista kuljettanut kotiin. Nyt pakastimessa on 14 pienempää ja kaksi suurempaa rasiaa vadelmia, ja jääkaapissa yksi iso. 

 

Seuraavaksi kävelin Cittariin etsimään Lady Vita kollageenitabletteja, Seiskaveikka Raita sateenkaari-lankaa ja hillahilloa. Sillä marjamyyjällä olisi ollut hilloja 40€/kg, joten en todellakaan niitä pieniä surkeita palluroita ostanut. 

Koska penikkatauti alkoi vaivata päivän kävelyistä ja toinen pohje tuli aivan karmean kipeäksi, hain apteekista kipuvoidetta. Joten ei siitä pahuksen taudista ole päässyt eroon vieläkään. Kun polvi ei enää vaivaa ja repeämä on parantunut kaiken tämän lenkittömän ajan aikana, niin sitten penikkatauti päätti palata kiusakseni.

Kotimatkalla poikkesin kirjakaupassa ja sitten kävelin kotiin. Alkoi tihuuttaa vettä pienin pisaroin. Ei siitä kastunut.

Olin jo ehtinyt vaihtaa vaatteet kotiasuun, kun puhelin soi ja minulle ilmoitettiin, että tulehan vartin päästä alaovelle, siellä on minulle tuliaisia. Oli pakko laittaa päälle jotain katseita kestäviä vaatteita.

Heti hissistä pois astuessani vastaan tulivatkin alapuolellani asuva nuoripari koirineen. Se koira haukkuu aina, kun jää yksin ja kulkee huoneesta toiseen sen mukaan, miten täällä liikun. Haukkuu ja pyytää huomiota. Välillä juttelen sille, sillä kyllä se tuonne alakertaan kuulee. Ei tunne olevansa yksin. :)

 Kun auto tuli portaitten eteen, minulle ojennettiin ovenraosta pieni sankollinen isoja mustikoita.

Joten pakastin 17 annospussillista niitäkin. Sankon pohjalle jäi pari lusikallista marjoja, jotka kaadoin lautaselle, otin jääkaapin purkista vadelmia ja kaadoin päälle pienen purkillisen banaanirahkaa.

Lautasen kanssa tulin keinutuoliin istumaan ja aloin katsella uintikisoja. En jaksanut kauaa niitä katsoa, joten laitoin herätyskellon soimaan tunnin päästä ja menin nukkumaan. Väsytti vietävästi. Sain kait "raitisilmamyrkytyksen" tuolla ulkona ollessani.

 

Kudoin villatakin nappilistaa ja katsoin yleisurheilukisoja. Minun piti vaihtaa lakanat ja pyykätä, mutten yksinkertaisesti jaksanut. Myös käytävän lattian kiillotus jäi pois. Aamusuihkua ennen sentään sain kylppärin lattialaattojen saumat harjattua, etten ihan toimeton ollut koko päivää. 

Mutta nyt lähden peiton alle.

 

 Hyvää yötä!