Kävelyä ja ostoksia

 

Klo 17:41--> Pilveen vetää. Päivällä olikin jo +21ºC, kun olin kaupungilla.

Aamulla naapurit kaatoivat ne kaksi puuta aidan vierestä ja päivän aikana pätkivät ne. Talkoisiin tuli myös neljä muuta ja myös pusikot aidan ja naapuritalon seinän vierestä parturoitiin. Nyt näkyvät ne tolpat, jotka kertovat autoilijoille, mitkä ovat näkymättömän parkkiruudun reunat. :) Ainakin tällä hetkellä kaikki neljä pihaan tullutta autoa ovat ymmärtäneet yskän.

Suihkun jälkeen lähdin kampaajalle ja sanoin, että Sinä olet asiantuntija, tee mitä haluat. Olen kyllästynyt miettimään, mitä värejä voisi laittaa ja mitkä ovat minun värini. 

Niinpä hän laittoi violetteja ja pinkkejä raitoja ja jätti pohjan siksi, mikä minulla nyt sattui olemaan.

Tulee ihan mieleeni serkkutyttöni, jolla on samaa pinkkiä otsatukassaan. Hänellä taitaakin olla syntymäpäivä tässä kuussa... Tarkistin sukukirjasta, se olikin heinäkuun 30.

 

Käväisin kotona vaihtamassa puseron ja juomassa ja lähdin kävelemään sinne huonekaluliikkeeseen. Siinä sai muistella 70-luvun kävellen tehtyjä työmatkoja, kun kuljin entisen työpaikkani ohi. Oli niin paljon uusia rakennuksia, vanhoissa uusia toimintoja. Autoliike, jossa olin joskus töissä, oli yhä autoliikkeenä, mutta toisen firman nimissä.

Löytyi se huonekaluliikekin vihdoin ja heti oli myyjä tarjoamassa kaikkein kalleimpia sänkyjä. Sanoin, että teillä oli kyllä sellainen sänky, jota kutsuitte vierassängyksi. Se maksoi alle 150€, kun minulle tarjottiin melkein 500 maksavaa ekana. Otin siihen metallijalat puisten tilalle, petarin ja omaan sänkyyni myös petarin. Kotiinkuljetuskin järjestyi toisen myyjän firapelinä. Olisi koonnut ja vienyt roskatkin lisähintaan, mutta osaan kyllä itsekin jalat ruuvata ja pahvit viedä ulos. 

Tavarat tuodaan joko viikon päästä viikonloppuna tai sitä seuraavalla viikolla.

 

Kävin kotimatkalla yhdessä "miesten tavaratalossa" ostamassa pellavaöljyä ja kun sieltä saa myös tarroja ja kortteja, niitäkin tarttui mukaan. Olin jo menomatkalla hakenut pari purkkia juotavaa olkalaukkuuni ja pysähdyin alikulussa juomaan, kun aurinko paahtoi niin kauheasti.

Tunsin, kuinka couperosa-ihoni punoitti ja kotona katsoinkin peiliin. Naama oli punainen kuin tomaatti. Olisi pitänyt laittaa vihertävää voidetta kasvoille. Kuuma, kylmä ja viima ovat ne pahimmat ihoni viholliset. Auringon lisäksi. Mutta elämä on.

Kotona menin ekana suihkuun, kun olin riisunut hikiset vaatteeni pois. Nyt palloilen pyjamassa. On niin kivaa, kun mikään ei purista tai kiristä. Uusi silkkinen kimononi odottaa käyttöään, mutta ihan vielä en sitä ole kokeillutkaan.

 

Voisikohan kotitonttu tiskata, ettei minun tarvitsisi? Ei oikein huvittaisi.. :)

Mukavaa viikonlopun alkua!