Klo 17:27--> Kun vuonna 2000 minulta poistettiin toinen rinta ja kainalosta imusolmukkeita, lakkasin hikoilemasta. Kaksi vuosikymmentä tuntui siltä kuin hikoilisin vain sisäänpäin. Ehkä ne kaikki 30 kiloa tulivatkin siitä syystä vaivoikseni....
En voinut käydä saunassa, minä entinen himosaunoja, kun en hikoillut. Lääkäri sanoi jonkun hermon vaurioituneen leikkauksessa ja kun lisäksi sain elämänlopun kaverikseni kilpirauhasen vajaatoiminnan, puolikkaan lohkon poiston jälkeen, en kuvitellut enää koskaan voivani saunoa.
Se taisi olla vuosi 2014, kun pitkän tauon jälkeen menin kesällä nykyisen ex-mieheni seuraksi saunaan. Olin hankkinut saunahatun ja kävin kastelemassa itseäni sen seitsemän kertaa suihkussa saunomisen aikana, sillä olin kuiva kuin korppu. Mutta saunanlauteilla istuin kuin tatti miehen heittäessä löylyä vieressä ja minun kärvistellessä kuivana - ja juostessa suihkussa kastautumassa tuon tuostakin.
Oikein kovalla helteellä hikoilin vain rintojen ja lapaluiden välistä ihan kuin sillä kohtaa olisi ollut reikä ja otsalta sekä nenän pielestä.
Pikkuhiljaa hikoilu lisääntyi ja ekan kerran huomasin hikoilevani oikeasti kaksi kesää sitten muuttoni aikana. Ette usko kuinka iloinen olin! Tunsin muuttuneeni taas ihmiseksi. Olevani kuin muutkin.
Jotkut nauroivat, kun intoilin asiasta ja sanoivat haluavansa olla sellaisia kuin olin ollut, hikoilematon. Mutta sehän on luonnon laki, että ihminen hikoilee. Mieluummin hikoilen kuin olen kuin rapu punaisine kasvoineni, kun en voisi hikoilla. Muutamankin putkilon vihertävää voidetta olen naamaani levittänyt vuosien aikana peittääkseni punoitusta.
Näistä helteisistä päivistä kärsiessäni, ja käydessäni neljäkin kertaa päivässä kuumassa suihkussa oloani virkistääkseni, yhtenä päivänä tunsin, kuinka niskasta lähti hikinoro valumaan alas kaulalle ja toinen vasemman korvan juuresta. Olin juuri käynyt kuumassa suihkussa ja olo oli mitä mainioin. Hikinorot kutittivat kaulaani alas valuessaan - ja minä nauroin ääneen pelkästä ilosta. Siitä, että voin taas hikoilla.
Kaksi vuotta sitten muuttoni aikaan sanoinkin, että olen kaivannut hikoilemista. Mutta eivät nämä vajaatoiminnan mukanaan tuomat kilot ole haihtuneet edes hikoilun myötä. Ne istuvat minussa kiinni kuin tatti!
Mutta niistä toisella kertaa, sillä nyt ukkosherra paukuttaa siihen malliin, että on suljettava kone.
Juuri luin, että Pekka Pouta povaa kelin muuttumista ensi viikolla täyskäännökseksi. Rankkasateita ja muuta olisi tulossa. Ei käy tylsäksi tämä sään seuraaminen.
VastaaPoistaIhminen kaipaa sitä minkä menettää. Tässä tapauksessa se oli hikoileminen. Toivotaan, että tilanne pysyy tasapainossa.
Hellettä on ulkona liki 30 astetta, mutta sisällä viilentää ilmalämpöpumppu oikein mukavasti. Miten sitä ihminen tulikaan toimeen ilman tätä ihmelaitetta!!
VastaaPoista