Päivä, jonka antaisin pois

Klo 20:02--> Ihminen on viisaasti muotoiltu tehdas tai laitos tai mikä lie vekotin. Sitä ihmettelin aikoinaan jo silloin, kun katselin EkaVekaraa sängyssään ja ihmettelin, miten minusta on voinut tulla jotain tuollaista. Muutamasta solusta kasvaa jotain ihanaa ja suloista, täydellistä.♥

Samaa mietin viime yönä, kun kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä!

Ihmettelin pitkin viikkoa, miksi syönnin jälkeen suuhun nousee jotain kitkerän makuista. En vielä silloin tullut ajatelleeksi, että minun kroppani yrittää lykätä pois jotain sellaista, joka ei minulle sovi.

Viime yönä se selvisi oikein pitemmän kaavan mukaan. Olin illan istunut partsilla katselemassa ja kuuntelemassa sadetta ja ukkosta. Olo oli huono. Puoli kolmelta olin menossa nukkumaan, kun vatsanväänteet saivat valittamaan ääneen. Sitten nousi kylmä hiki kaikkialle. Seuraavana pitikin juosta oksentamaan viisi eri kertaa. En pystynyt edes vettä juomaan.

Menin nukkumaan ja heräsin viideltä tunteeseen, että nyt on riennettävä pytylle. Ei ollutkaan ripulia, vielä. En ehtinyt kauaa olla sängyssä, kun taas vietiin. Varpusparvi lennähti pitkin pyttyä. Olin kaukaa viisas, ja kokemuksista viisastuneena, laitoin kaksinkertaisen kylpypyyhkeen alleni ja pikkarit jalkaan. Yleensä nukun alasti. Neljä kertaa jouduin juoksemaan vessaan ja vain yhden kerran matka oli liian pitkä. Mutta onneksi rasvaripuli ei juokse pitkin koipia. :)

Sitten nousi kuume, kuten yleensäkin allergiaoireissani käy. Kurkku oli kipeä oksentamisesta, huulet kuivat. Laitoin huulirasvaa joka välissä, kun en voinut juoda sitä vettäkään.

Pohdin pohtimasta päästyäni, mikä ruoka nyt on syyllinen. Ja löytyihän se. Ostin kokonaisen parsakaalin ja sitä on pakastimessakin. Olen koko viikon laittanut sitä Pöhötin-perunoiden seuraksi, munakkaaseen ja viimeksi nakkikeittoon lisäsin kaikki loput, myös pakastimesta, kun parsakaalista olen aina tykännyt. 

Siksi suuhun nousi se kitkerä maku, kun kroppani yritti kertoa, että parsakaali ei sovi minulle.

Menin taas nukkumaan ja torkuin sängyssäni. Jouduin perumaan tämänpäiväiset treffini, koska en jaksanut muuta kuin maata sängyssä.

Meni kauan ennenkuin uskalsin edes kokeilla sokerisen, kylmän teen juomista. Yksi annos keittoa oli jääkaapissa odottamassa, mutta se meni biojätteisiin. Ja noukin takuulla parsakaalit pois niistä wok-pakasteista, joita pakastimessani vielä on!

Teestä on vieläkin yli puolet juomatta ja olen syönyt päivän aikana vain yhden banaanin. Ihme kyllä, nälkä ei vaivaa. Mutta pää on kipeä. Jotain on pakko syödä, joten ajattelin keittää puuroa. Ehkä se on hyväksi. Tai sitten ei. Tunnin päästä sen saan selville.:)

Että taas on eletty yksi sellainen päivä, jonka mielelläni antaisin pois. Toisaalta, sain selville, että kiellettyjen ainesten ruokalistani piteni taas kerran yhdellä ja osaan varoa sitä tulevaisuudessa.

Toivottavasti Teidän päivänne on mennyt paremmin. Kuin Strömsössä. 

Mukavaa lauantai-iltaa!