Appelsiinikuu ja kiloja

 Klo 20:44--> Eilen etsin kissojen ja koirien kanssa aurinkoenergialla toimivaa valoketjua partsille. Muistin, että minulla oli sellainen kaksi kesää sitten, mutta missä. Kas, siinä pulma.

Tuli katsottua keittiön kaapeista ja laatikoista, joulutavaroita täynnä olevasta kaappipakastimesta ja vaikka mistä. Lopulta löysin sen pöydän alla olevasta laatikosta. 

Vein sen ulos ja tämän päivän se on saanut aurinkohoitoa. Kokeilin jossain vaiheessa, miten se toimii ja onko se ollenkaan hengissä ja toimiva. Olihan se. Niinpä heitin johdot bambusermin päälle servettikukkien seuraksi. Nyt odotan, kun tulee tarpeeksi hämärää ja valot syttyvät.

Kun rankka sadekuuro loppui, lähdin ulos raikkaaseen ilmaan kävelemään. Hain automaatista rahaa mustikoita varten. Minigrippusseja minulla onkin ainakin 150 kpl, joten niistä ei tule pulaa, ja jää ylikin.

Eilen siivosin keittiön pikkupakastimen ja laitoin tavarat uuteen järjestykseen. Kirjasin ne uudelle lehdelle pakastinpäiväkirjaani.  Siitä näen helposti, mitä siellä on ja missä.

Nyt kuvasin sen kiinanruusun kukankin. Takapuoltaan saan ihailla. :)

Tänään soitin omahoitajalleni ja uusin reseptit. Samalla kysyin, onko minulle siellä labralähetteitä. Oli kuulema kaksikin kertaa ollut keväälle. Harmi, mutta minulle kukaan ei ole kertonut asiaa, joten en ole osannut labraan mennä. Nyt varasin ajan keskiviikkoaamuksi. 

Juttelimme muistakin asioista, mm. koronasta, kiloistani, sairauksien vaikutuksista niihin.

Olen antanut itselleni nyt synninpäästön näistä ylimääräisistä kymmenistä kiloista, jotka sain sairastuttuani syövän jälkeen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Olen syönyt oikein, liikkunut yli 2.000 km vuodessa, kokeillut kaikenlaisia dieettejä, pitänyt 14 tunnin yöpaastoa puoli vuotta, olen tehnyt kaiken mahdollisen, mutta kilot eivät putoa.

Yritän edes kiinteytyä ja teen pystylankkuja ja voimistelen päivittäin. Mikään ei vie kiloja! Ei auta syömättömyys, ei oikea ruokavalio.

Näin telkussa yhden ohjelman, jossa oli minun kaltaiseni, samoista sairauksista kärsivä nainen. Hänellä oli sama tilanne ja kaikki lääkärit aina vain jaksoivat käskeä laihduttamaan. Tämä lääkäri sanoi, ettet voi laihtua, kun sairautesi ovat saaneet elimistösi ja hormonisi sekaisin. Että voit urheilla vaikka kuinka paljon ja syödä oikein, mutta kroppasi on päättänyt, ettei se onnistu. Ja se ei sitten onnistu. Ja ettei syy ole sinun.

Ette usko kuinka onnellinen olin saatuani vihdoin kuulla sen, mitä itse olen vuosikymmeniä sanonut! Että nämä kilot eivät lähde, vaikka seisoisin kuukauden syömättä aidanseipäänä.

Nyt pitää vain olla itselleen armollinen ja hyväksyä se tosiasia, että nämä kilot pysyvät minussa kiinni kuin takiainen! Minusta ei enää koskaan tule sitä simpsakkaa sihteerikköä, joka aikoinaan olin ja jollaisena itseni näen näiden kilojen alla. Toivon vain, että muutkin näkisivät minut sellaisena, ihmisenä, ei liikakiloisena ja syyttäisi minua näistä kiloista, joille en voi mitään.

Viime yönä seisoin partsilla seinään nojaten ja ihailin oranssina hohtavaa appelsiinikuuta. Ehkä sen näkee ensi yönäkin.

Ja jollei sitä, niin ainakin valoketjuni pitäisi hohtaa.

Köynnöksessä näkyi olevan kaksi nuppua. Timjami kukkii, sitruunamelissaa ja minttua laitoin pannukakulle tänään, kun tein sellaista taas Pöhöttimellä.

Täällä sisällä on niin kuumaa, että lähden partsille. Kävin jo kuumassa suihkussa, mutta hiki valuu ohimolta poskille.

Kuutamoista, tuoksuvaa kesäyötä odotellen