Piikkivampyyri ja MehuMaija + edit

 

Klo 14:15--> Mansikan tuoksussa täällä naputtelen. Mutta siitä myöhemmin.

Tiistainakin riitti hellettä niin, ettei tehnyt mieli liikkua mihinkään. Täytin ristikoita, kävin kuumissa suihkuissa ja vain olin.

Eilisaamuna taapersin aamupäivän alussa labraan. Olin paastonnut 12 tuntia ja vähän päällekin. Menin näet nukkumaan jo iltayhdeksältä, etten vain vahingossakaan söisi tai joisi mitään.

Tuskin ehdin istua, kun minut jo kutsuttiin sisään. Kun sanoin hetu:n, nainen kääntyi minuun päin ja sanoi, että pitäisikö hänen kysyä minun papereitani. Että pitääkö tuo vuosiluku varmasti paikkansa. Sanoi, että kun hän vertaa muihin samanikäisiin, ei minua uskoisi seitsemänkymppiseksi. (en kyllä tunnekaan itseäni niin iäkkääksi!) 

 

Piikkivampyyri taputteli oikeaa käsivartta ja kysyi, onko tämä parempi käsi. Sanoin, ettei. Yleensä se on onnistunut vasemmasta. Ja että yleensä viiden-kuuden piikin jälkeen kaikki ovat suosiolla siirtyneet kämmenselkään. Hän naputti kämmenselkiä, mutta päätti sitten yrittää vasemmasta taipeesta. Neljännellä kerralla hän sai yhden putkilollisen herutettua ja pyyteli anteeksi, että teki minulle mojovia mustelmia. Mitäs tuosta. Ne kyllä häipyvät ajan kuluessa.

Hän sanoi, että olisi pitänyt sanoa, että ottaisit suonet mukaan, kun tulet. :)

Tuli juteltua monesta asiasta sen puolen tunnin aikana. Monta kertaa hän sanoi, että me ollaan niin samiksia. Vielä piti yrittää saada lisää verta, kun kokeita oli "kilometrin" verran lapuissa. Sai vihdoin oikeasta taipeesta veren valumaan ja putkilot täyteen.

Lähtiessä vielä sanoi, että käyntini oli oikea päivän piristys ja hän on niin onnellinen, että tulin juuri hänen luokseen. Kiitteli kolme kertaa ja vielä niiasi päälle päätteeksi. Toivotteli hyvää kesän jatkoa ja kiitteli käynnistä vielä käytävällä seuraavaa sisään kutsuessaan. Itsellekin tuli hyvä mieli.

Ulko-ovella eräs iäkäs nainen istui pyörätuolissaan ja pyysi minua työntämään hänet sisälle. Tein niin ja sitten lähdin kotia kohti, että pääsen syömään. Ja pois sadekuuron alta.

Kävin suihkussa ja lähdin pihakirppikselle sekä kirjakauppaan. Olen katsonut jo marketeista yhtä tiettyä korttia, mutta ei löydy. Joten päätin tehdä sen itse. Laitan tännekin, jos saan siitä kunnollisen.

Kävin apteekissa ja taas kotiin ja suihkuun. Ilta kului puhelimessa puhuen sinne ja tänne.

Eräs tuttava siivosi edesmenneen isänsä pakastinta ja kun aikoi heittää marjoja pois, sanoin, että tuo minulle. Teen mehua. Ei niitä saa pois heittää!

Niinpä minulla on nyt sekamehusatsi Maijan huomassa. Kolme litraa olen jo saanut pulloihin. En laittanut edes sokeria, kun siinä on vadelmia ja mansikoita. On raparperia, tyrniä, mustikoita, aroniaa, puolukoita. Noita nyt ainakin. Ehkä karviaisiakin oli joukossa.

Kävin tyhjentämässä MehuMaijaa ja nyt on neljä litraa. Maistoin joka välissä ja kyllä se on ihan hyvää ilman sokeriakin. Oli niin mehuisaa mössöä ritilässä, että kyllä siitä vielä tulee vaikka kuinka paljon. Lopuista voin ehkä tehdä vispipuuroa. Jos jaksan lähteä ostamaan sokeria, voisin tehdä jotain hillokettakin. Katsotaan nyt.

Kun eilen kävelin tuolla kaduilla, kiinnitin taas kerran huomiota siihen, että vanhemmat kävelevät omaan tahtiinsa ja lapsi yrittää pysyä perässä. Pitäisi ymmärtää kulkea lapsen tahtiin, ei omaan!

Ja toinen minua kummastuttava asia on se, että lapset ovat rattaissa menosuuntaan. Ei minulle tulisi mieleenkään laittaa lasta tuulenhalkojaksi, ottamaan vastaan tuulen, tuiskun, viiman, sateen ja ötökät! Kyllä vanhemman kuuluu nähdä lapsensa koko ajan, että tietää, mitä lapsi puuhaa ja näkee onko kaikki hyvin. Lapsihan voi oksentaa, irrottaa tai kiemurrella irti valjaistaan/turvavöistään. Tai häntä voi pistää vaikka herhiläinen. 

Kukaan ei ole vielä osannut selittää minulle uskottavasti syytä moiseen käytäntöön. Ei riitä syyksi, että niin lapsi näkee enemmän. Kyllä lapsen turvallisuus on vanhemman vastuulla. Ja lapsi kyllä on tyytyväisempi, kun näkee vanhempansa. Tosin se ei ole hyvä esimerkki, että on sätkä suussa tai räplää kännykkää koko ajan. Miksi tehdä lapsia, jollei ole valmiuksia heistä huolehtia. Tai haluakaan....

Ihmiset ovat muutoinkin aivan liian kiinni kännyssään. Ei tarvitse kuin mennä ulos kaduille ja tuskin näet yhtään ihmistä, joka ei kävelisi tai pyöräilisi kännyä räpläten. Paitsi minut. :) Jätän sen kotiin, sillä minun ei todellakaan tarvitse olla koko ajan saatavissa ja tavoitettavissa. Minulla ei ole niin kiire, ettenkö ehtisi lukea viestit sitten, kun palaan kotiin.

Mutta nyt lähden seurustelemaan MehuMaijan kanssa.

Mehukasta torstaita!

P.S. Unohdin kertoa, että sain myös raparperinvarsia ja teen niistä piirakkaa. Kermaviilit odottavat jääkaapissa ja kunhan ilma viilenee, alan leipoa. Ehkä ensi yönä. 

Nyt alan vispata ryynejä puuroon.