Klo 13:26--> Tässä kun olen siivoillut, huomasin, että ekaa kertaa minulla on uuni, joka on erilainen.
Yleensä niiden lasiluukku on ollut yhtenäinen, mutta nyt minulla on sellainen, joka on auki keskeltä. Siis sinne lasien väliin pääsee roskia.
Mietin kerran jos toisenkin, miten saan ne puhdistettua sieltä välistä.
Siispä google avuksi ja sehän tietää kaiken.
Ensin tuli vastaan tämä ohje, mutta ei se käy minun uuniini. Ei luukussani ole tuollaisia muovinappuloita.
Siispä ohjemetsästys jatkui, kunnes löysin oikeannäköisen. Tämä käy minun lasiluukkuuni, mutta en vain saanut luukkua irti ensi yrittämällä. Ehkä täytyy käyttää öljyä saranoihin ensin....
Ihan voimalla en uskalla rykäistä, kun silloin tulee koko hella mukana, kevyt kun on.
Minulla on ollut joka kuukaudelle omat levynsuojansa, muttei sellaisia tahdo enää saada kuin kliinisen teräksisenä. Edes kirpputoreilta ei ole löytynyt. Joulusarjan tonttusuojista on enää kaksi käyttökelpoista ja kahden kuun suojat ovat muualla. Niinpä syys-lokakuun käytän samoja juureskuvioituja ja keväällä kaksi kuukautta samoja kukkia. Pääsiäisenä on kukkoja. Minulla on mm. mansikoita, auringonkukkatyttöjä ja luumupuunoksia.
Tiedän; olen omituinen otus. Minusta nuo suojukset tuovat aina jotain uutta ja piristävää keittiöön. Pitääkö kaiken ja kaikkien olla aina samanlaisia/-ta?! Omituisuuteeni kuuluu myös se, että välitilojen kaakelit olen peittänyt itsestään eli staattisella sähköllä kiinnittyvällä peilitarralla. Samoin ikkunan salusiinina on samanmoista tarraa huurteisena. Päivä paistaa sisään, muttei näy sisään. En halua naapureiden näkevän, mitä syön tai mitä baaripöydälläni on.
Ja jos lisää kerron, minulla ei ole sohvaa, nojatuoleja, sohvapöytää tai kirjahyllyä. Ei ole ollut aikoihin. Minusta koko olohuoneajatus on outo. Kaikki ovat kuitenkin keittiössä! Aina. Tupakeittiö olisi paras ratkaisu näissä kerrostaloissakin.
Minusta sohvakalustot ja kirjahyllyt ovat ihan turhia. Johtuu varmaan siitä, etten paljon telkkua katso, joten en tarvitse löhöilypaikkaa. Löhöän sängylläni, jossa on ruhtinaallisesti tilaa pyöriä miten päin vain. :) Ja jos katsonkin, istun keinutuolissani, poljen restoraattoria ja kudon tai virkkaan.
Yhden muuton aikaan myin kirjojani, vein kyläkirjastoon, lahjoitin pois ja huonot laitoin roskiin.
En saa kuoltuani yhtään kirjaa mukaani, joten miksi niitä hamstraisinkaan. Ennen kirjat olivat minulle kuin ystäviä, enkä aiemmin olisi niistä voinut luopua, mutta vanhetessa viisastuu. Ei niitä tarvitse itse omistaa, kun kirjastotkin ovat olemassa. Nyt ja edellisessä paikassa minulla on ollut kirjasto kivenheiton päässä. Mihin siis tarvitsisin kirjahyllyä?
Ja nyt tämä omituinen otus lähtee partsille istumaan ja jatkamaan kutomista. Sukkaa pukkaa.
Leppoisaa perjantaita!
Uuninluukkuasiassa en osaa auttaa. Meillä on tupakeittiö, mutta on kuitenkin sohva. Se on kulmasohva eli aika tilaa vievä. Minä en istu siinä koskaan vaan istun mieluummin mukavassa nojatuolissa, mutta mieheni rakastaa tuota sohvaa eikä halua siitä luopua. Kirjahyllyä ei meilläkään ole, mutta sen sijaan kirjakaappi johon kaikki kirjamme mahtuvat. Ollaan muutettu monen monituista kertaa ja joka muutossa on kirjoja vähennetty. Kirjastossa ei minun tule lainaamisen vuoksi käytyä kun kuuntelen äänikirjoja.
VastaaPoistaPiti muuten ihan googlata katsoakseni mikä on restoraattori. En ole tuota sanaa koskaan kuullut.
Uuninluukku ja sen peseminen on jokavuotinen painajainen. Meidän uuninluukkumme eri kerrokset saa irti - vaikka voimaa se vaatii - ja ne voi sitten erikseen pestä. Näin olemme aika ajoin tehneet, mutta varmaan viime kerralla saimme luukun jollain tavalla rikki niin, että kun luukun avaa, se ei jää nätisti vaakasuoraan vaan rojahtaa alas asti. Aarrggh! Kirjahylly löytyy ja myös kirjakaappi. Kaunokirjallisuutta en säästä, vaan menee lukemisen jälkeen tavalla tai toisella kiertoon. Säästän esim. sanakirjoja, käsityökirjoja, runokirjoja, keittokirjoja, Raamattukin löytyy ja Katekismus.
VastaaPoista