Klo 22:47--> Pari päivää sitten näin viimeiset kolme pääskystä lentämässä. Ehkä ne kaikki lähtivät jo pois, vaikka kesää on vielä jäljellä ja viikonkin päästä luvassa lähes hellettä.
Sain ekan saapassukan valmiiksi, mutta purin sen keräksi. Minua niin harmitti, että lähellä kiilakavennuksia langassa oli solmu ja se jatkui ihan väärästä kohdasta. Lisäksi käsialani oli niin löysää, ettei sukka tuntunut oikeanlaiselta. Etsin pyöröpuikon ja teen uudelleen. Yritän muistaa kiristää lankaa tarpeeksi. Teen ensin siitä toisesta kerästä ja yritän muistaa vaihtaa värin siitä kohdasta kuin tuossa solmulangassakin on.
Aion pikimmiten ostaa toiset samankokoiset puikot, että voin tehdä kahta sukkaa yhtaikaa. Silloin niistä tulee samanlaiset.
Tänään mietin, miksi julkkikset salailevat elämäänsä, kun sairastuvat tai vain tulevat vanhoiksi vaivoineen. Kuten nyt laulajaduon toinen osapuoli tai peruukkinainen.
Mitä salattavaa tai hävettävää on siinä, että vanhenee tai sairastuu? Pitäisi osata vanheta arvokkaasti. Sairastuminenkin on inhimillistä. Siksi minusta on naurettavaa, että jotkut maksavat miljoonia salatakseen sairastuneen elämästä kertovat tiedot. Pääsisivät helpommalla olemalla avoimia.
Kaikkea sitä joutessaan miettii.
Tänään tuuli on puhkunut aamusta alkaen. Nyt jo hiljeni, mutta huomenna on luvassa entistä kovempia puhureita.
Yöt ovat niin lämpimiä, että parvekkeen ovea voi huoletta pitää auki koko yön. Suljen sen aamulla, kun aurinko alkaa lämmittää "kesähuonettani".
Keisarinelämänlanka levittää piiskojaan ympäriinsä ja pyydystän niitä milloin milläkin tavalla ja laitan jonnekin järkevämpään paikkaan kukkimaan.
Pitäisi jaksaa huomenna kävellä kauppaan hakemaan munia, maitoa, voita, leipää ja postimerkkejä. On vain jotenkin saamaton olo. Varmaan pyjamapäivä olisi poikaa. Tai SPA-päivä. Tai herkuttelupäivä. Tai lukemispäivä. :)
Aamulla tein pitkästä aikaa Helmi-puuroa. Kyllä maistui hyvälle!
Keittiössä on mustikoita sulamassa aamupuuroa varten ja pitää muutoinkin tutkia, mitä pakastimesta löytyy, ja miettiä seuraavien päivien ruokalistaa.
Mutta nyt jatkan kutomista.
Hyvää yötä ja kauniita unia!
Kiitos samoin! Sinulla olikin kauniita kuvia blogissasi. :) Rp
VastaaPoistaKahdet puikot helpottavat elämää, eikä tule yhden sukan syndroomaa. Se minulle ainakin tulisi, ellen neuloisi kumpaakin sukkaa samaan aikaan.
VastaaPoistaOlen vain kerran tainnut tehdä ylipolvensukkia kaksin puikoin jämälangoista.
PoistaOliko tuo kuva Turusta?
VastaaPoistaPargas ja Turku.
PoistaKäsityön purkaminen on harmillista, mutta joskus se vaan on tehtävä, ei auta mikään. En ole koskaan tehnyt kahta sukkaa samaan aikaan, pitäisi ehkä harjoitella sitäkin, mutta oppiiko vanha koira uusia temppuja, voi olla ettei opi.
VastaaPoistaKun tekee molemmat sukat yhtäaikaa väri kerrallaan tulee varmasti samanlaiset. Minäkin olen joutunut purkamaan pitkiäkin pätkiä, mutta virhe häiritsee mieltä (koska tiedän että se on siellä), vaikka muut sanoisivat ettei virhettä edes huomaa.
VastaaPoista