Värihaaste - sininen

Tällä kertaa Repolaisen VÄRIHAASTE essa on vuorossa sininen.

Sitä elämässäni taitaa olla eniten farkkukankaissa...

Mutta ensin jotain muuta sinistä.

 

 

Sinisiipi on yksi kauneimmista ja vaikeimmin kuvattavista perhosista. Sain ottaa varmaan satoja kuvia, kun juoksin sen perässä pitkin niittyä, ja lopulta onnistuin saamaan kunnon kuviakin.

Kun aikoinaan löysin näitä kukkia kolmesta eri paikasta Ahvenistolla, en tiennyt, mikä tämä on. Eivätkä tienneet muutkaan. Lähetin kuvan erääseen lehteen ja sain vastauksen, että se on kerrottu sinivuokko.

Rakkain vedensininen on Väylä ja sen kosket. En tosin tähänkään löytänyt parempaa kuvaa. Jossain on kuvia, jotka otin omalta mökkirannaltani. Tämä taitaa olla kylän yhteiseltä laavurannalta.

 

Taivaan sininenkin on aina erisävyinen. 

Tämä on toinen kolmesta tuunatusta farkkuhameestani. Kun lempifarkkuni kuluvat puhki, yleensä sisäreisistä, teen niistä hameen. Miksi hyviä heittäisi pois, kun yläosa on sopiva ja vähän kun ratkoo ja leikkaa ja lisää kolmioita, saa hameen. :)  Kun kolmiot on ommeltu, leikkaan helman poikki ja ompelen uudelleen eri kohdasta. Siten ei näytä siltä kuin seisoisi farkut jalassa jalat harallaan. Neljäs hame on tekeillä ja viides odottaa inspiraatiota. 

 

Etsin vanhan kuvan myös siitä ensimmäisestä hameestani, joka on yhä käytössä. Brodyyrin olen poistanut, kun se kului vuosien saatossa. Kuva vuodelta 2010, tutkin kuollutta suurta puuta. :) Ja tuo farkkutakki on myös käytössä. Se on kestävää kangasta tuo farkku...

 

Tämän ihanuuden ostin aikoinaan vitosella Hml:n torin kirpputoripäivänä. Tuon lisäksi minulla on viisi erilaista farkkupaitaa, farkkutakki ja kaksi lyhyttä hametta sekä yksi pitkä, omatekemien lisäksi. Farkkupaidan alle kun laittaa t-paidan, poolokauluspuseron tai topin, se käy hyvin päällysvaatteesta keväällä ja syksyllä ennen kausitakkeja.

 

Joskus tein kesäkassivaihtoon kassin, jonka toinen puoli oli sininen. Tämä kuva tuli vastaan, joten olihan se pakko ottaa mukaan. ;) Yksi kävijä saattaa nyt laulaa, että "Sinäkö se oot, näin pitkän ajan jälkeen muistatko mua..." ;)

 

Tämän tuikun sain aikoinaan keskimmäiseltä pojaltani. Minulla on saman sarjan ikkunaenkelikin, muttei se enää pysy imukupillaan kiinni.

Muutama sinisistä enkeleistäni.

Ja sitten lisää kotikierrosta sinistä etsien. Aloitetaan keittiöstä.

Sivupöydällä on kaksi lasinalustaa, tässä niistä sininen.

Hyllykössä on kaksi leluautoa.

Astiakaapista löytyy kaksi kuppiparia Apilanlehden luonnonkukkasarjasta eli numerot 1 ja 2. Vasemmalla oleva orvokkikuppi on löytö puunoksalta. Kun ed. asuintaloni pihapiirissä pidettiin kylätalkoot, tuo löytyi puun oksalta. Kukaan ei tiennyt sen tarinaa, mutta pesin sen ja käytän sitä munakuppina. Siis rikon jokaisen munan siihen yksitellen, että näen, onko muna käyttökelpoinen. Ja samalla muistelen tätini jo edesmennyttä miestä, joka sen löysi.♥

Jääkaapin ovessa olevista magneeteista näistä kolmesta löytyy sinistä.

Hellan takanurkassa on teekannuni. Myös pannumyssyssä olisi ollut sinistä.

Siirrytään eteiseen. Vaatenaulakossa sähkönsininen fleeceponcho odottaa syksyä, farkkutakkiakaan en ole käyttänyt kevättalven jälkeen ja tuo raidallinen paitapusero on kylmimpinä kesäiltoina/aamuina ollut t-paidan päällä.

Kylläpäs tuo taivaansininen kukkafarkkupusero näyttääkin eteisen valossa valjulta. Mutta sen oikea väri näkyy tuolla ylempänä. Noilla koristenauhoilla olen peittänyt mainokset eli firmojen nimet farkkupaidoistani.

Kylppärin kelmeä valo tuhoaa värit täysin. (Siksi en siellä meikkaakaan.) Tuo vohvelikangas on sähkönsininen ja raidallinen turkoosi-tummansininen.

Nämä söpöt tossut valmisti käsin eräs tuttavani, kun kuuli minun saaneen nuorimmaiseni, pojan. Ne ovat maata kiertäneet muuttojen mukana. Aina jossain esillä.

Ikkunalla yksi sininen kissapullo.

Ja siinä lähellä sininen pieni kukkapöytä.

Vaatehuoneen valokin on kelmeä. Kummallista, että kaikki valot ovat tuollaisia. Halvalla taloyhtiö varmaan hankkinut jotain vanhaa varastoa. :) Mutta tuossa muutamat sinisistä korviksista.

Tätä korua pidän paljon. Jotenkin se on niin mukavasti erilainen. Sopii tällaiselle omituiselle otukselle.

Ja kappas vain! Makkarissa sattuu olemaan siniset lakanatkin. Tykkään kiiltävistä pinnoista ja niiden liukkaudesta. Enää ei vain tahdo löytää parisängyn tuplalakanoita. Ainakaan halpaan hintaan, enkä ole valmis satasia maksamaan. Tuotakin pussilakanaa olen joutunut korjaamaan moneen kertaan ja pian se on muisto vain. Ikää taitaa olla lähemmäs 20 vuotta, joten on se hintansa tienannut moneen kertaan.

Partsilla ei ole mitään sinistä, kun en ole kukkia kylvänyt ja kasvattanut. Vain nuo itsestään lupaa kysymättä uudelleen kasvaneet ovat siellä. Muutoin voisikin olla päivänsini, orvokkeja ja lobelia....

Sellainen oli sinisen etsintäreissu tällä kertaa. 

Seuraava väri on punainen.

Sinisiä hetkiä iltahämyssä Teille toivottelen!