
Klo 17:27--> Puoli tuntia sitten heräsin päiväunilta, kun on pitänyt ulvoa yöllä kuuta ja silti herätä aikaisin.
Kävelin näet aamupäivällä sinne sairaalanmäelle rokotuksiin. Tuskin ehdin istua, kun nimeni jo kuulutettiin, vaikka olin lähes vartin etuajassa. Minä kun istuin Kela-kortti käsissäni ja olin valmis sitä näyttämään, muttei sitä tarvittukaan. Sanoivat, että kun on varatut ajat, he uskovat, että oikea ihminen tulee, kun nimi kuulutetaan. Että he uskovat minun olevan minä. :)
Sain piikin, koronan kuulema, vasempaan käsivarteen jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Olisin halunnut sen oikeaan käteen, kun tiesin sen kipeytyvän ja minulla vasen käsi on se voimakkaampi, jolla kannan tavaroita ja teen asioita. Sitten olikin jo influenssapiikki pistetty oikeaan, kiitos ja näkemiin. Lupasivat lähteä jatkamaan matkaa, eikä enää tarvinnut istua varttia odotushuoneessa. Sanoivat, että on niin monta kertaa rokotettu, että kroppa on jo tottunut.

Kävelin koko laitoksen kellarin päästä päähän, nousin maan tasalle ja menin ulkokautta tk:een. Otin numerolapun ja odotin vartin vuoroani, kun entinen työtoverini, sihteeri 70-luvun tehtaalta, kertoi luukulla elämäntarinaansa kaihileikkauksista ja kuulonhuolloista. :) Olen aina ihmetellyt, miksei se luukku ole huone, jonne pääsisi kertomaan asiansa. Intimiteettisuojaa ei ole kenelläkään. Olen siitä valittanut monta kertaa. Ei tunnu mukavalta selostaa terveysasioitaan kaiken kansan kuullen ja kun takanaolijat hoputtavat, kun minulla olisi vain yksi paperi ja kun minulla olisi sitä ja tätä.... Lisäksi lääkärin odotushuoneessa olijat kuulevat myös, kun ovat samassa tilassa.
No, vuoroni tuli tauon jälkeen ja sain Neiti Siro Sieväsen uudet letkut, suodattimet ja maskin. Katsotaan ensi yönä, sammuuko kone itsestään vai oliko se entinen maski jo liian löysä. Se nimittäin arveltiin syyksi sammumiseen, että se vuotaa liikaa ja kone kuvittelee minun ottaneen maskin pois ja sammuttaa siksi automaattisesti.

Laitoin paketin kassiini ja jatkoin taas matkaa. Kävelin thaimaalaiseen liikkeeseen, mutta tällä kertaa en edes uskaltanut katsoa, mitä uutta siellä olisi. Kysyin suitsukkeita. Minun piti kirjoittaa sana suitsuke rouvan kännyn käännösohjelmaan, että hän ymmärsi, mitä haen. Hän sanoi haluavansa oppia suomea ja kirjoittaa hyllyihin oikeat sanat. Ostin santelipuu- ja ruusuntuoksuisia suitsukkeita ja ruusu nyt tuoksuu keittiössä.
Suurin osa ajasta meni vaatteitteni ihmettelyyn ja ihasteluun. Hän sanoi tykkäävänsä tyylistäni ja sanoi omansa olevan samanlainen. Sanoi haluavansa farkkuasuja thai-tyyliin. Kysyi farkkutakin lämpimyydestä, että onko hameen alla jotain (pitkikset), baskeristani jne. Kerroin, ettei hametta saa kaupasta, vaan olen tehnyt sen itse rikkimenneistä farkuistani lisäämällä kangaskiiloja, applikoimalla ja lisäämällä metallilangalla ketjusilmukoin ääriviivoja kukkiin ja koristelemalla hametta paljetein. Kerroin myös, että tuskin muut käyttäisivät minun korvakorujani arkisin. Ne kun ovat paksut strassirenkaat ja lisänä strassilumihiutaleet. Kerroin myös, ettei tuo ole ainoa tuunaamani hame. Lähtiessäni hän sanoi, että kun tulet seuraavan kerran myymälään, laita joku toinen hame, että hän näkee senkin. :)

Kävelin Normaliin ostamaan hiusväriä, suihkugeeliä, kosteusvoidetta ja tarttui mukaan keksejäkin. Kaulavoide olisi ollut tarpeen, mutten jaksanut lähteä muualle sitä etsimään. Kävelin kotiin ja sain kahlata parisataa metriä ihanassa lehtikasassa, kun tuuli oli kasannut ne jalkakäytävälle kultaiseksi matoksi. Minä tykkään siitä kahisuäänestä.
Kotona menikin sitten 2,5 tuntia puhelimessa niin, että ääni meinasi loppua.
Koska olkapäätä alkoi särkeä koronarokotuspuolelta, menin suosiolla nukkumaan, kun tänään ei muutenkaan saa tehdä mitään raskasta. Huomenna vaihdan lakanat, pyykkään, käsittelen pyykit, imuroin patjan, tuuletan petivaateet, kastelen kukat ja leikkaan kuivat lehdet pois. Pitäisi -listalla on yhä parvekkeen kunnollinen siivous. Ei vain huvita.

Vuodatuksen blogit eivät nyt päivity tänne. Huomasin sen, kun kävin ystävän blogissa ja löysin sieltä kaksi uutta päivitystä, joista ei näy jälkeäkään bloggerissa. On muka viimeksi viikkoja sitten kirjoitellut jotain juttua. Täytyy katsella muutkin blogit läpi, jos nekin ovat jotain täytettä saaneet.
Bloggerissakin on yhtenään jotain häikkää. Sivut katoavat, ei pääse kommentoimaan tai omaa blogia käsittelemään.

Mutta nyt toivotan lämmintä iltaa! Ihailkaa täysikuuta. :)

Tietosuoja-asiat menee nykyään välillä jopa liiallisuuksiin, mutta niin yksinkertainen asia kuin terveyskeskusten odotustilat, että niissä saisi asioida muiden kuulematta, ei toteudu. Toivottavasti kätesi ei tullut kovin kipeäksi piikeistä. Toimiiko laitteesi nyt kun siihen on vaihdettu uudet osat? Hyvää viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaVakitettavasti se tuli niin kipeäksi, että joudun iltaisin ottamaan tabletin voidakseni nukkua. Silti en edes kuvittele nukkuvani sillä kyljellä! En voi nostaa vasenta kättä olkalinjan yläpuolelle kivutta. Vasen on siis koronavahvistuksen puoli.
PoistaEn ole vielä oikein uskaltanut pitää Neiti Siro Sievästä päällä koko yötä, mutta hyvin on nämä pari kertaa toiminut. Ehkä siinä ed. letkussa oli joku murtuma, joka jossain tietyssä asennossa avautui.... en tiedä.
Samoin Sinulle, kiitos! Rp
Paljon sait aikaan yhden päivän aikana. Minulla edessä rokotuskaksikko ensi maanantaina. Toivottavasti ei tule mitään tylsää oloa piikeistä; haluaisin päästä jo normaaliin elämän rytmiin.
VastaaPoistaPidetään peukkuja. :) Rp
PoistaNopeaa on piikitys ollut. Me saadaan piikit vasta marraskuussa ukon kanssa, vaikka kuulutaan molemmat riskiryhmään. Täällä syrjäseudulla ei ole niin iso riski sairastua kuin etelässä.
VastaaPoistaOlen joskus miettinyt samaa, miten jotkut jumivat kertomaan esimerkiksi apteekissa koko sairaskertomuksensa tai kaupan kassalla sukuselvityksen. Se taitaa olla jollekkin yksinäiselle ainut juttuhetki jonkun kanssa koko päivänä.
Mukavaa sunnuntaita sinulle.
Kiitos, samoin Sinulle! Rp
Poista