Pääskysten odottelua

Klo 07:17--> Olen jo ehtinyt istua partsilla, juoda siellä aamuteen ja kutoakin hiukan aikaa. Samalla olen miettinyt, miksi kaiken kirjoittamani alle tulee punainen aaltoviiva. Inhottavaa, sillä se saa silmäni poikkeamaan riviltä.

Jotain outoa on nyt ilmassa.... Jos joku osaa kertoa, mistä tuon saa pois, niin olen kiitollinen.

Mutta nyt ekaksi piti kirjoittaa; Onnea, Ruusa! ♥ Olet taas vuoden vanhempi, kypsyneempi. Toivon mukaan jo aiemmin lähettämäni kukat ovat kestäneet tänne asti. :)

"Elämässä on paljon pieniä hetkiä,
jotka vain jäävät mieleen.
Ne ovat haaveiden retkiä
arjen harmaiden askarten viereen.

Ehkä sellainen hetki oli silloin,
kun kuulit käen kukkuvan.
Tai muistatko ehkä milloin
näit rauhan kasvoilla nukkuvan?
Ja kenties sä muistat senkin,
kuinka linnut pensaassa lauloi.
Taikka muistat puunlatvojen lenkin,
jonka kaiussa sirkat nauroi.

Vai muistatko kenties sen
kuinka viima pöllytti lunta?
Tai näit iltaruskon hetkisen,
jonka rauhassa oli kuin unta?
Entä onko mielessäs tunne tuo,
kun kasteruoho kutitti jalkaa?
Ehkä muistat kävelyn ystävän luo
kun sadekuuro oli vähällä alkaa.

Sitä koskaan ei tiedä koska hetki tuo
kohdalle tulee ja hedelmän kantaa.
Toivon, tämä runoni sulle sen hetken luo;
sillä sen sulle tahtoisin antaa." 

- Juha Taina

Ilta meni palapelin ja kutomisen merkeissä. Tänään sama jatkuu, mutta ehkä myös lykkään kakun uuniin. Ihan muuten vain. Kardemummaa ja vaniljaa nyt ainakin siinä pitää olla. Tai jos pitkästä aikaa tekisi kauralastuja. Jotain täytyy laittaa pakastimeen vieraita varten. Tai kokeilla jotain ihan uutta.

Joku kerta täytyy mennä Prismaan tai Cittariin ja tutkia leivontatarvikehyllyt. Ties mitä uutuuksia siellä on. En ole aikoihin tehnyt mitään marsipaanistakaan, vaikka minulla on sitä varten korillinen työvälineitä.

Kyllä tuolla odottaa myös yksi mielenkiintoinen paketti, josta tulee paperikukkia ovikranssiin. Ja ne eriväriset musteet ja kynänterät. Muttei niiden aika ole nyt.

Sen verran pitäisi saada itseään niskasta kiinni, että alkaisi käydä läpi laatikkokaaosta vierashuoneen nurkassa. Sillä ei sinne sänky mahdu, jollei sitä pura. Tosin sänky on vasta mietinnässä. Ensin ajattelin 160-senttistä, mutta olen päätynyt 120-senttiseen. Vie vähemmän tilaa, ja kyllä siinä yksi tai kaksi mahtuu nukkumaan. On sitä kaksin nukuttu 90-senttisessäkin ihan sovussa.

 

Nyt lähden partsille kutomaan ja odottamaan, että pääskyset vihdoin tulisivat. Tänne kun on tulossa yli 15-asteinen kevätpäivä.

Aurinkoista alkuviikkoa ja onnellista oloa!