Toukokuun bingo

 

Osallistun tällä postauksella Repolaisen toukokuun bingoon. Koska en nyt saa kuvia koneelta tai koneelle, joudun käyttämään Picmixin kuvia. Parempia ne ovatkin. :)

Keskiyöllä istuin parvekkeella kuunnellen yötä. Ihailin vieressäni pöydällä olevaa lasimaljaa, jossa aurinkokennolla toimiva tuikkuketju loi salaperäistä valoaan kesäpesääni. Mustarastas lauloi ja joku pöllö äänteli jossain. Ensin kyllä luulin sitä huuhkajaksi, mutta lehtopöllöhän se puistossa huuteli.

 

Puoli kuudelta aurinko jo herätteli lyhyen yöunen jälkeen. On niin mukavaa, kun se alkaa kutitella aamuaikaisin nenääni ja herättää. Olen aamu-uninen, mutta näin keväästä alan herätä aikaisin ihan vain nauttiakseni hiljaisista aamuista, linnunlaulusta ja nautiskellen juoda teeni partsilla kuunnellen kaupungin heräämistä uuteen päivään.

 

Kymmeneltä söin myöhästyneen aamupuuroni mustikoiden kera. Sen jälkeen nautiskelin kahvista ja saamastani kakkupalasta partsilla. Tai sen mitä voin, kun naapuri heräsi ja aloitti jokatuntisen tupakointinsa.

Puoliltapäivin olin jo kutimeni kanssa pitkällä. 130 kerrosta on tavoite ja silloin kolmiohuivi on aina valmis. Päätin tilata partsille säilytyslaatikot ja matot sekä vierassänkyyn petivaatteet. Vaikka koko vierassänky on vasta ajatuksen asteella.

 

Muuton jäljiltä rannekelloni olivat hukassa ja niitä etsin kissojen ja koirien kanssa. Kun ajattelin ottaa toisen niistä mukaani partsille, että näen, mitä kello on. Ei vielä ole löytynyt.

 

Iltapäivällä olin partsilla vain lyhyitä aikoja kutomassa ja jalkojani ruskettamassa. Kokosin palapeliä sisätiloissa ja odotin auringon menevän pois porottamasta suoraan partsilleni. 

En juonut kello viiden teetä, vaan tein mukaellun porilaisen pienelle lautaselle mikrossa. Katselin keittiön ikkunasta ulos syödessäni. Pajulintu ja sinitiainen söivät öttiäisiä isossa pajupuussa, naakat veivät ruokaa naapuritalon savupiipussa olevaan pesäänsä poikasille, lokit kisailivat, taisi pari tiiraa ja kottaraistakin ohi lentää. Sitten näin liikettä naapuritalon aidan vieressä. Terästin katsettani ja kohta siellä liikkui kaksi jotain.... IIIIKK! Ällötyksiä ne olivat, juoksivat aidan viertä kohti taloa. Toivon mukaan eivät tule vastaani jätepisteellä tai hyppään metrin ilmaan kuuluvan kirkaisun kera. Että minä inhoan noita otuksia!!!!

 

Iltakahdeksalta katsoin netistä Adam Brownin vedenalaisia seikkailuja. Metallin- ja kadonneiden henkilöiden etsintää. Samalla kudoin, nyt sukkaa. Myöhemmin menin partsille istumaan, kutomaan ja nauttimaan illasta.

 

Koska on kuunulvomisaika, menen nukkumaan vasta aamuyöllä. Klo 3. Noin. 

Näin kului taas yksi päivä ja taisi koko bingolappu tulla täyteen.

Kiitos jälleen kerran, Repolainen!