Viikonloppu edessä

Klo 10:27--> Vielä kun jaksaisi ja kestäisi vähän yli viikon.... Torstaireissulta palattuani sain niin kummallisia oireita, että pelkäsin saavani sydärin justkohta.

Lähdin siis ensin Postiin, sitten Cittariin, josta löysin vain outletista pinkkejä ruokaliinoja ja kolmen leikkuulaudan pakkauksen. Hyvä, että kaikki ovat erivärisiä. Sipulille keltainen, makkaralle ja lihalle  punainen ja muille vihreä. Suunnistin apteekkiin, vastapäätä oleva suutari näki minut ja vasta silloin alkoi tehdä kenkiäni. ;) Apteekissa ei mennyt kauaa ja sitten suutarille istumaan puoleksi tunniksi.

Sain kengät ja menin Saleen, kun piti ostaa 52 eurolla jotain, että pääsee seuraavalle tasolle. Niinpä täydensin varastoja pakastimeen ja ruokakomeroon sekä kylppäriin. Nyt voin tehdä vaikka katkarapunuudeleita, kalakeittoa tai vaikka grillata pihvejä. Narskujuustokin odottaa juhlahetkeä.

Sellainen jo olikin, sillä meillä oli MM:n kanssa vuosipäivä, jota todellakin juhlistimme. ;) 

Toin tavarat kotiin ja lähdin käymään thaimaalaisessa liikkeessä, mutta se olikin kiinni. Joten menin torille kuuntelemaan torvimusiikkia. Tutulta myyjältä ostin kuusi keltaista samettiruusua, nipun sipuleita, pienen kukkakaalin, Siikli-perunoita ja yhden sitruunan jääkaappiraikastimeksi.

Koska Salen kukat olivat liian isoja kimppuja tai vääränvärisiä tai nuupahtaneita, kävin kotimatkalla kukkakaupassa ja ostin pinkin ruusun, keltaisen freesianoksan ja harsokukkaa. Niistä tehtiin pikkukimppu, että saan ne mahtumaan pikariin.

Kotona sitten laitoin tavarat paikoilleen, otin vanhan kukkakimpun neilikat pois ja säilytin vain vihreät oksat ja kiemuroiksi taivutellut kapeat lehdet (jotka ovat kuin kaislaa) ja laitoin kimpun niiden vihreiden keskelle. Vaihdoin pikarin toiseen, korkeampaan.

Koska samettiruusut olivat kuivia, laitoin ne veteen tiskialtaaseen odottamaan. Minulla oli hiki ja sydän hakkasi hullun lailla. Menin sänkyyn, mutta siitä se vasta riemastuikin! Oli pakko nousta istumaan. Vähän ajan kuluttua kävin mittaamassa verenpaineen ja sykkeen. 144/62/76, epäsäännöllinen. Otin aspiriinin.

Kyllä se siitä illan mittaan rauhoittui, mutta koko ajan pelkäsin jotain kamalaa tapahtuvaksi, kun tuntui outoa kipua vasemman rinnan alla. Tässä on alkanut jo pelatä nukkumaanmenoa ja siksi nukunkin istualtaan tyynyjen varassa.

 

Kun sydän oli saatu rauhoittumaan, hain partsilta pitkän parvekeruukun, kastelin sen mullan ja kaivoin kuusi kuoppaa siihen. Sitten vain samettiruusut paikoilleen, vesialtaan täyttö ja ruukku takaisin partsille.  Ne ovatkin aika juoppoja.

Istuin aikani partsilla ristikoita täyttäen tai vain ollen ja kuunnellen, katsellen. Kun alkoi sataa, kuuntelin sateen ropinaa ja katselin, miten pisarat liukuivat lasituksia pitkin.

Nyt ei ole ollut paljoakaan turvotusta. Mutta olen yrittänyt olla rasittamatta itseäni. Kaksi kertaa päivässä menen sänkyyn nojaamaan tyynyjä vasten ja vain olen. Katselen ikkunasta lintujen lentoa ja kuuntelen niitä, sillä avaan tuuletusikkunan.

Olen hakenut olkkarin pöydälle valmiiksi terveystietoni, jos tulee tarve soittaa piipaa-auto paikalle. Ja olkalaukkuunkin laitoin vara-avaimen, korttikotelon jms. Koskaan ei voi olla varma, joten varautuminen on  tärkeää. Sitä se ikääntyminen tietää.

Mutta nyt menen piirtämään silmät päähäni.

Onnellista oloa ja miellyttävää viikonloppua!