Humalaa ja syksyn värejä

 

Klo 10:54-->  Eilen siirsin kahvipensaan pois ikkunalaudalta. Se oli kärsinyt ollessaan liian kiinni ikkunassa. Muutamat lehdet olivat ihan ruskeita ja vain rapina kuului, kun nuput tippuivat pois viottuneita lehtiä poistaessani. ;(

Kohta katson, miten sitruunapuun on käynyt. Siitähän poistin noin 40 cm aiemmin kesällä, kun se alkoi kasvaa vinoon saavuttaessaan ikkunan yläosan. 

 

Tämän humalan alkuperä selvisi eräässä tutkimuksessa, johon tästä näytteitä lähetin. Tätä on äitini kotona, kotikotona ja minun mökillänikin.

 

Hellettä taas pukkaa. Saisi tämä kuumuus jo helpottaa. Onneksi tänään tuulee kivasti.

Katselin aamulla ulos ikkunasta ja ihmettelin, miksi ötökät eivät liiku ulkopuolella, vaan pysyvät paikoillaan. Olivat siinä jo eilen. No, ne olivatkin sitten lopulta höyheniä eli jotkut pikkutiput ovat ikkunaan lentäneet. Niitä löytyy joka syksy ulkoa pihalta. Yleensä pajulintuja, kesän poikasia. Suunnistustaito vissiin hukassa, kun eivät osaa kiertää talon nurkkaa, vaan lentävät ikkunaan.

Kyyhkysetkin koko kesän lensivät niin läheltä, että pelkäsin niiden joku kerta tulevan ikkunasta läpi. 

 

Eilen oli kauniin punainen auringonlasku. Tämä kuva tosin on vuodelta 2013, kuten muutkin tässä olevat. En saa kännystä kuvia koneelle, en kamerasta, eikä kaikkia päivityksiäkään voi enää asentaa. Mutta väliäkös sillä. Aion muutenkin kaikki vanhat kuvat hävittää. Ei niitä kukaan tarvitse. Ketään ei kiinnosta kukka- ja maisemakuvani. Tänne niitä voi laittaa huvikseen.

 

Enpä ole nuotion äärellä ollut sitten kevään 2022. Tai käynyt saunassakaan heinäkuun 2022 jälkeen. Tai hiihtänyt, lumikenkäillyt, pyöräillyt tai potkutellut. Meilläpäin ei lunta näe kuin joskus ja jouluna, jos silloinkaan. Pyörää tänne ei kannattanut tuoda, sillä se olisi varastettu heti. Muuttaessani tässä talossa oli paljon huumeveikkoja, nyt on rauhallisempaa. Nyt vinttikomerossakin uskaltaa jo pitää joitain tavaroita.

 

Ei ole reseptistä mitään kuulunut. Illalla oli kaamea olo, joten yö oli katkonainen. Kuudelta heräsin, nousin ylöskin, mutta olo oli sen verran kauhea, että menin takaisin sänkyyni torkkumaan. Kuuntelin Muistojen bulevardin ja sen jälkeen nousin ylös. Tiskasin, keitin puuroa, luin lehden ja mainokset, ja sitten oli taas aika mennä turvonneita jalkoja hoitamaan. Eli sänkyyn jalat seinälle kohti kattoa.

En ole ikinä ennen kohdannut näin hidasta palvelua terveydenhuollossa! Sydänpolin lähete laitettiin 07.07. liikkeelle. 27.07. mennessä sitä ei ollut kukaan käsitellytkään ja se laitettiin kiireelliseksi. Vasta tiistaina sitten sain ajan sydänpolille ja se aika on vasta kahden viikon päästä. Minusta "kiireellinen" tarkoittaa seitsemää päivää.

Kun diureetit loppuivat, pyysin uutta reseptiä heti seuraavana aamuna. Se luvattiin laittaa lääkärille maanantaina uusittavaksi. Nyt on torstai, eikä mitään ole tapahtunut. Pian jalkani ovat niin turvoksissa, etten pääse kävelemäänkään ja olo niin surkea, etten voi kuvitella lähteväni edes apteekkiin.

Laitan kohta tulikivenkatkuista palautetta sinne. Edit klo 14:02 Hih, valittaminen auttoi. Lähden nyt apteekkiin.

 

Ulkona on jo +22ºC. Partsilla varmaan kolmekymmentä, mutten jaksa lähteä avaamaan sivuikkunaa. Jos kukat kuolevat kuumuuteen, niin siinäpä kuolevat. Ei jaksa nyt kiinnostaa.

 

Taidan lähteä takaisin sänkyyni. Ehkä radiosta tulee jotain kuunneltavaa, joltakin kanavalta. Yleä ei voi enää kuunnella kuin harvoin ja valikoiden.

 

Syksyn viileyttä odotellen toivotan omenantuoksuista torstaita!

 

Kaikki kuvat syyskesältä 2013 Lapista