Sadetta, tuulta ja kramppeja

Klo 09:42 --> Eivät ne toisten postaukset päivity tämänkään pohjan kanssa. Mutten nyt jaksa alkaa tutkimaan, mikä mättää.

Syksy saapui ryminällä. Eilen oli +24ºC ja sitten alkoi tuulla kovaa. Yöllä alkoi sataa ja kohta se loppuu. Lämpöä on +15ºC nyt sitten yötä päivää viikon verran, sateiden kanssa, ja ensi viikon lauantaina alkaa oikea syksy viileämpine öineen.

 

Ehkä on toivoa jonkinlaisesta ruskastakin, vaikkei +9ºC yölämpötilana siihen aihetta vielä annakaan. :) Mutta aina voi muistella oikeaa ruskaa kuvien kautta.

 

Vaarini teki aina ikkunalle variksenmarjoista Lapin lemmenjuomaa. Se tuoksui hyvälle, oli kauniin väristä ja makukin mukava. 

 

Eilen lähdin sitten hakemaan sen lääkkeeni apteekista. Ensin vein kirjeen postilaatikkoon ja tietysti tyhjennys tapahtui juuri nenäni alla ennen kuin ehdin paikalle. No, lähtee se tänäänkin matkaan.

Cittarista löysin niitä viiden kappaleen katkarapupakkauksia, joten saan tehtyä sopivan annoksen katkarapuvokkia itselleni silloin tällöin. Samalla ostin pikkupullia. Saa pöhöttimessä helposti kahvin kanssa hyvää. ;) 

Vanhanajan luomutäysmaitoa pari purkkia, tattarihiutaleita ja lihapiirakoita. Kassan kautta pois ja apteekkiin. Nyt on 400 päivän annos taattu. Jippii! 

 

Kotiin tultua vein roskat ja sitten suihkuun. +24ºC on meikäläiselle liikaa, tuulessakin. Olin hiestä märkä.

Otin lääkkeet heti ja sitten sainkin juosta vessassa 45 minuutin välein. Myöhemmin illalla alkoivat krampit. Ensin ne väänsivät sormia niin, etten pystynyt kännyynkään vastaamaan. Sitten puoliltaöin alkoivat jalat krampata. Söin viimeiset viisi metvurstin palasta, lusikallisen yrttisuolaa ja laitoin kipuvoidetta.

Nukkumaan mennessä en tahtonut päästä sänkyyn, kun jalat ja sormet pistivät hanttiin. Lisäsin kipuvoidetta, hieroin, voimistelin, kaadoin suolasirottimesta suolaa suoraan suuhuni, otin särkylääkettä. 

 

Heräsin pitkin yötä yhtenään, varmaan tunnin välein, ja laitoin kipuvoidetta, kävelin, naputtelin kramppikohtia, välillä parahtelin, kun niin sattui jalkoihin milloin mihinkin kohtaan.

Lopulta laitoin kipuvoidetta niin paksulti, että varmasti menee perille asti. Neiti Siro Sieväsen mukaan nukuin yhteensä 5,6 tuntia. 

Aamulla sormet kramppasivat taas, joten kipuvoidetta sivelin sormiin, ja vasta myöhemmin menin suihkuun ja laittautumaan. 

 

Äsken valmistin pöhöttimessä tattaririeskan ja join aamuteen. Samalla katselin ikkunasta, kun huoltomies käytteli raivaussahaa ja putsasi pihan reunan luonnonkukkakaistaleen puhtaaksi pajuista ja koivunaluista. Samalla tulivat parkkiruutujen puupylväätkin esiin. Jospa nyt asukkaat osaavat pysäköidä autonsa kapeammin, että kaikille riittää tilaa. Osa kun luulee ajavansa Hummerilla ja vie 1,5 auton tilan.

Hiukan nauratti, kun nuorimies ei todennäköisesti tunne sellaista vekotinta kuin harava. Kaksi käsin niitä oksia kauhoi maasta pylly pystyssä. Haravalla olisi käynyt joutuisammin. 

 

Eilen roskia viedessäni pihalla oli joku iso kone, joka kauhallaan tasoitti sepeliä molokkien edessä. Siihen oli tuotu aika kuorma. Aamulla siinä kaksi miestä kuvasi ja mittaili, ja toivon heidän vihdoin tuovan ne pyörätelineet paikalle ja ehkä laittavat tupakoitsijoille oman pömpelin.

 

Sitruunapuun käänsin ja oli sekin kärsinyt ikkunaa vasten ollessaan. Monta lehteä oli ihan muotopuolia. Pituutta on tullut varmaan 15 senttiä lyhennyksen jälkeen. Nopeakasvuinen on. Ja piikikäs.

 Mooseksen kivitaulu alkoi kylppärin ikkunalla taas kukkia. Siinä on ihanat kukat. Niitä vain pitää katsoa tosiläheltä, että sen huomaa.

Kiinanruusu pudotti yhden nupun, mutta laitoin sen kukkasiiliin pieneen kulhoon keittiönpöydälle. Näkyy tuossa yksi nuppu olevan lähellä aukeamistaan. Saan sunnuntaiksi katseltavaa. Muutakin kuin urheilua. ;)

Ihanan rentouttavaa viikonlopun alkua!