Siikaa ja mittailua

 

Klo 13:02--> Aurinkoista päivää! +19ºC ja auringolla ei tunnu olevan mitään aikeita kääntyä syksyyn. Se vain jaksaa lämmittää yhä. Partsilla näkyy olevan +30,1ºC, joten enpä sinne ennen iltaa mene.

 

Päivänä muutamana teki mieli mokkakreemikakkua. Tein mokkakreemin tällä ohjeella, eikä se ollut liian äitelää. Sitten mikrossa mukikakku, jonka leikkasin halki, kostutin rommivedellä, laitoin täytteeksi appelsiinimarmeladia ja kuorrutin sitten kreemillä. Oli ihanan kostea ja maukas. Nam!

 

Eilen nukuin kahdetkin päiväunet. Aina sellaisessa välissä, jossa olin käynyt pissalla ja ottanut suolaa, että sain noin tunnin ajan olla rauhassa.:) Jalat eivät ole ihan niin turvoksissa kuin pari päivää sitten ja jalkoja voi jopa koukistaa. Parin päivän päästä ehkä saan jo syväkyykkyjä aikaiseksi ja pääsen kävelylle, mikäli sydän kestää. Jos edes korttelin ympäri.... Kaipaan kävelylenkkejäni. Varsinkin nyt, kun pitäisi päästä katsomaan, mistä löytyy värikkäitä vaahteranlehtiä, että voi tehdä ruusukimppuja.

 

Tänään sain kaksi savustettua siikaa. Niitä syödessä tuli elävästi mieleen ne monet kerrat, joita isän viimeisinä vuosina vietimme keittiönpöydän ääressä. Kannoin isän valmistamat kalat grillikodasta keittiöön ja siinä me istuimme vastakkain. Isä alkoi syödä kalan pääpuolesta ja minä pyrstöstä. Syötiin yksi kala ja aloitettiin toista. Parannettiin maailmaa ja muisteltiin menneitä. Se tuoksukin toi mieleeni isän kanssa vietetyt hetket.

 

Tänään ei vielä tule urheilupuolellakaan mitään katsomista, eikä vielä ensi yönäkään, kun on vasta karsintoja. Täältä katson aikatauluja. Tuskin sieltä kahta mitalia enempää tulee ja nekin naisille. :)

 

Syömättä jääneen kalan perkasin ja paloittelin rasiaan. Sieltä saan kahdeksi päiväksi naposteltavaa. Yritän joka välissä syödä suolaa, ettei ainakaan sen puutteen takia kramppaisi. Viime yön sain nukkua melko rauhassa. Taisin vain kaksi kertaa pompata ylös sängystä kävelemään ja laittamaan kipuvoidetta. 

Kuudelta heräsin, avasin verhot olkkarista, kävin pissalla ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin vasta puoli kymmeneltä. 

 

Tiedättekös mitä eniten kaipaan kesästä? Aamuneljän aikaa, kun aurinko nousee ja alkaa kutitella kasvojani herättäen minut. Ja kuinka saan herätä linnunlauluun.

Nyt mietin, saisinko käännettyä sängyn toiselle seinälle talveksi, ettei yöpöytäni olisi liian lähellä kuumia vesiputkia. Pitää tänään mittailla, mahtuuko sänky niin päin, että myös yöpöytä olisi seinän vierellä ja minulla tilaa vaihtaa lakanoita yms. Jotain puuhaa pitää keksiä itselleen... 

 

Taidan etsiä kukkaisen, vaaleanpunaisen rullamittani heti ja tarkistaa asian.

Joten toivotan vain mahdollisimman mukavaa lauantaita!